Koukusta kukkoon

Nyt on Tampereen myöhäisillan jäätävästä tuulesta selvitty sisätiloihin ja omaan kotikoppiin. Alkuilta sujui Hookissa Kehräsaaressa ja loppuilta tässä melkein kotikulmilla Jack the Roosterissa. En tietenkään voinut edes Hookiin löytää omin avuin, vaan harhailin aivan veden äärelle saakka, ennen kuin älysin soitella kavereille että missä tämä tapaamispaikka nyt oikein sitten onkaan. Löytyihän se, vehreältä sisäpihalta.

Muut vesselit olivat ennättäneet paikan päälle jo miltei tunnin verran aiemmin (minä olin torkahtanut ja sen jälkeen tapellut piilolinssit silmiin ja vaihtanut vaatteita ainakin neljästi, joten sain juuri todistaa ruokailun huippuhetkiä saapuessani paikalle. Päätin ottaa samaa mitä vierustoverini, sillä en halunnut taistella kanan siipipalojen kanssa, vaan halusin kanani hieman konkreettisemmassa muodossa. Ja ajatus mozzarella-tikuista houkutti, samoin kuin mahdollisuus viimeinkin maistaa sipulirenkaita. Ei ne pahoja olleet.

Sisätiloissa otetuista kuvista tuli melkolailla psykedeelisiä...

Hookin rasvapommin (kanafilettä, erilaisia perunoita, mozzarella-tikkuja, dippejä ja sipulirenkaita) jälkeen sulattelimme ateriaa taapertaessamme kohti terasseja. Pari tippui jo kyydistä, eikä porukka oikein osannut päättää mille terassille asettua - etenkin kun auringossa oli kovin täyttä. Hookin naapuriterassit olivat tupaten täynnä, samoin Papan terassi (vai Paappako se on?) ja Rossonkin terassi pursusi kansaa. Jack the Roosterista löytyi kuitenkin tilaa ja musiikkiakin, pääasiassa mieleistäni rockia Joan Jettistä Museen. Kelpasi. Appelsiinimehu maistui ja ainakin vasen puoleni sai aurinkoa. Taistelin kuivien silmieni kanssa tuulen tuiverruksessa. Lämmintä näytti vanhan teatterin kulmalla olevan +34.9 astetta, mutta auringon painuttua Finlaysonin taa, tuuli tuntui todella kylmältä.

(Huom. hienostunut blur-efekti, seuralaisteni anonyymiteetin suojana!)

Meni sitten vähän pitkäksi, kun olin suunnitellut meneväni Hookista kotiin n. 8 maissa, mutta istuinkin sitten Roosterissa kymmeneen saakka... Sitten tuli t-paitasillaan kylmä ja oli pakko jättää toverit vielä tuopin ääreen ja suunnata itse kotiin. Olipa mukava ilta, vaikka emme aivan täysin kommelluksilta välttyneetkään. Mitään friteerattua ei kyllä hetkeen tee mieli, sen voin luvata... 

Nyt maistuisi kuppi lämmintä teetä ja kunnon yöunet, huomenna kun on onneksi vapaapäivä...!

Joskus tuntuu siltä, että olen ainoa...

... joka ei ole nähnyt ensimmäistäkään Sinkkuelämää-leffaa,
eikä pidä niin väliksikään.
... joka ei jaksa innostua kesästä vuoden kohokohtana.
... joka ei käytä korkokenkiä.
... joka ei halua ruskettua hinnalla millä hyvänsä.
("vahinkorusketus" on ok)
... joka ei ole oikein kasvanut aikuiseksi vielä
26 ikävuoteen mennessä.
... joka ei vielä tiedä mitä tekisi "sitten isona".
... joka kiinnittää huomiota ihmisten kynsien pituuteen ja ahdistuu
 jos kaikki eivät ole yhtä pitkät.
... joka kokee täpötäyteen ahdetut bussit jotenkin
epämiellyttävinä ja turvattomina.
... joka ei juo viiniä.
... jonka vaatekaappi on vain kasa epämääräisiä kappaleita,
ilman yhtenäistä tyylisuuntaa.

Olisiko taas jotain ideoita mistä bloggailisin?

La dolce vita - melkein

Mike on todella innoissaan uudesta työpaikastaan ja on saanut minutkin intoilemaan siitä oikein todella. Paikka on Brookfieldissä, jonka olen blogissanikin (ainakin jossakin blogissa) maininnut varmaan useaampaankin otteeseen. Se on yksi niistä paikoista Wisconsinissa, missä me kummatkin asuisimme oikein mielellämme. Brookfield on mukavaa aluetta, mistä löytyy hyviä ostospaikkoja ja tasokkaita asumuksia - tosin hinnatkin ovat sitten hieman eri luokkaa kuin mitä West Allisissa. Miken kauppa on pienempi ja ihmiset ovat kuulemma siellä mukavia ja ystävällisiä. Palkkaneuvottelut ovat vielä kesken, mutta tuntuva korotus on kuitenkin odotettavissa, mikä sekin on mahtavaa. Työmatka piteni - toistaiseksi, mutta ainahan sitä voi muuttaa. Vielä on epävarmaa kauanko Mike tulee työskentelemään Brookfieldissä, mutta varmasti pois ei ole kiire...

Minä puolestani kituutan edelleen kuumeen kanssa. En ymmärrä mikä ihme tässä on iskenyt, sillä oikeastaan ainoat oireet ovat jatkuva hikoilu, lievähkö (n. 37.5 asteen) kuume ja satunnainen päänsärky, sekä väsymys. Äiti epäilee, että syynä voi yksinkertaisesti olla aurinko ja kuumuus, sillä kuulemma jo lapsena minua yritettiin pitää mahdollisimman paljon varjossa, koska aurinko aiheutti aina lievän kuumeen. En tiennytkään. Käsivarteni ovat ruskettuneet jonkun verran rasvauksesta huolimatta (ja itseasiassa suurin osa rusketusta on viime kesän peruja). En rusketu helposti, mutta jos rusketun, rusketus pysyy todella pitkään. Muistan lapsena olleeni ulkomaan matkan jäljiltä ruskettunut pitkään... Silloin tosin rusketuinkin helpommin, kultakutri kun olin. Jalkani ovat ruskettuneet hassusti. Tai siis, jalkateräni. Se alue mikä näkyy kengän ja housunlahkeen välistä on tummahko ja oliivinsävyinen... HMMM. Mistä lie tullut? Huvittavan näköinen, kun varpaat ovat aivan valkoiset. Huomaa, että olen asunut ballerinoissa jonkun 2 kuukautta?

Suosikkinäkymäni Tampereen ytimestä!

Hieman katkerana olen seuraillut muiden lomailutouhuja kun ei aina innostaisi istua koulun penkillä kauniin kesäpäivän parhaat hetket. Lohduttaudun sillä, että ainakin olen sisällä, ilmastoidussa luokassa, enkä taapertele hikisenä kaupungin paahtavassa helteessä. Tänään taapertelin koulun jälkeen Koskikeskuksen paikkeilta kotiin jalkaisin, sillä silmälasikehysten metsästys Hämeenkadun Instrussa ei tuottanut haluttua tulosta. Kuninkaankadun (?) Instrussa käynti puolestaan tuotti tulosta:

Dolce & Gabbanan kehykset - eurolla.

Kahden (tai korkeintaan kolmen) viikon kuluttua, sopivasti viralliseksi lomaviikokseni, saapunevat nämä kaunokaiset tummenevilla linsseillä varustettuna! Vaikka kuvasta näyttääkin siltä, että sangat ovat mustat tai ehkä sinimustat, todellinen väri on itseasiassa tumman violetti, mustalla höystettynä. Ja kaikkihan tietävät miten paljon pidän tummasta violetista? Edestä kehykset ovat läpikuultavat ja värittömät, näyttämättä kuitenkaan (ainakaan omasta mielestäni) työlaseilta. Ja työlaseilla tarkoitan sellaisia silmäsuojaimia. Vaikka kehysten värimaailma onkin kylmä, valitsin silti ruskeaan tummuvat linssit, sillä ne ovat paremmat silmille kuin harmaaseen tummuvat, eivätkä vääristele värejä. Edellisetkin tummuvat linssini taittuvat ruskeaan, tosin käytännössä ne mielestäni tummuvat varsin tummiksi, eikä ruskeutta huomaa. Nähtäväksi jää, miten nämä tummuvat. Jännittää! 

Kello käy jo melkein puolta yötä ja sängyn lakanoiden vaihto on viittä vaille valmis, joten päätän tämän postauksen tähän. Parin tunnin päikkäreiden jälkeen ei kyllä vielä juuri väsytä (normaalia enemmän), mutta kuumeen kannalta olisi ehkä syytä painua petiin, että jaksan aamulla lähteä kouluun. Huomenna olisi tosiaan iltapuuhaa luvassa, mutta jos kuume ei katoa niin joutunen kyllä uudelleenharkitsemaan... Tosin en usko että tämä on mitään tarttuvaa, todennäköisesti kyse on juurikin vain reaktiosta auringolle.

Best Gossip

Kunnon musaa, vaikka päädyinkin päivän päätteeksi sängyn pohjalle pienessä kuumeessa!

Koulun järisyttävän kuivasta ja ahdistavasta rakenteellisen dokumentoinnin täytteisestä päivästä selvittyäni taapersin Sokokselle muka hakemaan paria juttua ja sitten pimahdinkin alennusmyynneistä ja ostin kaikenlaista "muka edullisesti", mutta jo entisestään heikko oloni ja hikoiluni voimistuivat entisestään kun kuulin yhteenlasketun summan... Outs. Lohduttaudun hieman sillä, että aletavarani (2 bliw-käsisaippuaa, vartalovoide, käsivoide & syväpuhdistava shampoo) eivät olisi kalliiksi tulleetkaan, mutta fiksuna sitten hamstrasin sieltä kalliita "luonnonherkkuja", kuten jugurttipäällysteisiä vehnätyynyjä, ananasrenkaita, luonnon lakua ja pari toffeepötköä... Kallista tavaraa! Niin ja toki yrttitipatkin (Carmolis & Echinacea, jotka olivat kummatkin loppuneet) kustansivat ihan kivasti... Mutta niitä on pakko aina löytyä talosta. Sittemmin olen makoillut pedissä Emmerdalen parissa odotellen kuumeen laskemista. Keskiviikoksi on oltava terässä, sillä suuntana on Hook!

Mike aloitti tänään uudessa työssään ja uudessa kaupassa ja oih voih... Nettikameran kautta sain fiilistellä uutta "työuniformua" (sininen kauluspaita ja mustat suorat housut), samoin kuin sileäksi ajeltuja kasvoja ja vastikään siistiksi leikattua tukkaa, Mad Menin näyttelijäkaarti kalpeni kyllä kevyesti... Oih... Tämä kaukosuhde on vaan niiiiiiiiiin väärin!!!

Hopeareunus (kuvia)

Vaikka viime viikko olikin raskas, 

yritin löytää hopeareunuksen - ja löysinkin.

Äidin kauniit kukat

Retrot juomatölkit

Mussukkani

Viikon saldo

Täytyy sanoa, että parhaillaan loppuun hilautuva viikko on ollut yksi raskaimmista aikoihin. Kouluun paluu maanantaina tuntui nihkeältä jotenkin todella nopsaan menneen viikonlopun jälkeen. Olo tuntui koulussa siltä, niinkuin joko allergiaa tai pöpöä olisi iskemässä, vilutti hirveästi ja pärskin. Mikään ei kiinnostanut. Kannustin kuitenkin itseni piristymään, sillä olin jo ajat sitten sopinut lähteväni moikkaamaan vanhaa kaveriani tuona maanantaina ja sen teinkin. Uni tuli nopsaan ja tiistaiaamuna ylösnouseminen oli tuskaa. Oli huono olo, heikotti heti kun yritin johonkin päin vaeltaa. Ruoka ei maistunut eikä kiinnostanut ja vilutti. Päätin sitten sanoa hyvästit yhden päivän ansioille ja jäädä kotiin parantelemaan. Siitä mainitsinkin jo jossain aikaisemmassa postauksessa. Keskiviikkona olin koulussa ja kiersin muutamat kaupat kotimatkalla, etsien jotain kivaa juhannuksen piristeeksi. Löysinkin. Tummanruskeat kiilakorkoiset ballerinaa muistuttavat kengät loppuunmyynnistä 50% alennuksella ja pari paitaa KappAhlista, joiden yhteishinta ei ollut edes 15 euroa. Koiralle hankin lahjuksia siinä samalla, sekä hain Yves Rocherilta uuden putelin puhdistusainetta (sitä Inositolia) ja kasvovettä ja antibakteerisen käsienpuhdistusgeelin, noin junamatkailua ajatellen.

Seuraavan illan ja yön ja vielä seuraavan aamupäivänkin aikana kävin läpi henkilökohtaisen historian toistaiseksi kamalinta parisuhdekriisiä (tai miksi sitä nyt sitten kutsutaankaan) ja olin lopulta nukkumatta jääneen yön jäljiltä niin valmista kauraa, että oli pakko perua ratsastus (!) ja siirtää junalippu tuonnemmaksi. Niinpä saavuin Pohjanmaalle vasta torstai-iltana. Nukuin päivällä muutaman tunnin.

Yhä me nyt sinnittelemme ja jaksamme ja yritämme, mutta ei tämä helppoa ole kenellekään. Toivon vaan niin kovasti, että siitä viisumista tulisi myönteinen päätös, sillä jos sitä ei tule niin en tiedä kuinka tässä sitten käy...

Argh, synkkää juhannusta. Kaikilla on ollut niin iloisia uutisia kerrottavana näin juhannuksen aikaan, nimittäin on tullut kihlausuutisia ja vauvauutisia ja yleistä iloa ja onnea joka suunnalta.

Huomenna illalla lähden takaisin Tampereelle ja palaan arkeen. Projektia pukkaa, mutta en tiedä vielä tulenko siitä raportoimaan tänne blogiini sen kummemmin... Ehkä sitten heinäkuussa, jos jotain kertomisen arvoista on.

Odottamani paketti Usasta ei ole vieläkään saapunut (!!!), mikä ärsyttää tällä hetkellä suunnattomasti, sillä olen varma, että se paketti tupsahtaa tänne heti alkuviikosta kun olen palannut takaisin Tampereelle. Tuossa kauan odottamassani paketissa on nimittäin jotain kesävaatteitani, kenkiäni, sekä jotain koruntekotarpeita. Haluaisin tämän koulutuksen ja työharjoittelun jälkeen ottaa ja lähteä Usaan jouluksi ja uudeksi vuodeksi ja palata vasta ystävänpäivän jälkeen. Viisumista pitäisi saada uutisia viimeistään syys-lokakuussa ja siitä toki riippuu suuresti se, mitä tulen tekemään harjoitteluni jälkeen. Luulen kuitenkin, että oli lopputulos mikä tahansa ja jos suhteemme muuten kestää, niin lähden Usaan käymään. Haluaisin viettää yhden joulun sielläkin.

Hyvää juhannusta!

Pohjanmaalla ollaan, hiljaiseloa vietellään, ei sen suurempia juhannus tunnelmia. Kuva on viime vuodelta, jolloin juhannus sujui jotakuinkin tallilla hevosia hoidellen. Aika raskas viikko takana noin lievästi ilmaistuna, mutta en jaksa nyt mennä siihen sen enempää. Kyllä tämä tästä. Hyvää juhannusta, nauttikaa!

Vaatteita ja muutoksia

Hiljaiseloni johtuu tällä kertaa erittäin hektisestä maanantaista, jolloin en ennättänyt juuri kotosalla istua ennen kuin aivan iltamyöhään, jolloin en sitten jaksanut enää bloggailla. En myöskään ole jaksanut ladata kamerani pattereita, niiden tyhjennyttyä sunnuntaina. Eilen (tiistaina) puolestaan vietin suurimman osan päivästä sängyssä jonkinasteisen vatsataudin kynsissä. Olo helpottui sen verran illaksi, että pääsin ruokakauppaan, kun pakko oli sinne rehautua... Ja Ellokselle laitoin pienen tilauksen menemään:

Jotenkin minusta on nyt tullut todella nirso vaatteiden suhteen, eikä kaupoista enää tartu mukaankaan mitään, paitsi jos jotain on lähes pakko ostaa, kuten alusvaatteita. Ainoa vaate, jonka olen ostanut pitkiin aikoihin, on mustat shortsit, mutta eivät nekään ole mitenkään kovasti sykähdyttäneet. Farkut tilasin pakon edessä, sillä paljon pitämäni tummat, ei-niin-leveä-lahkeiset farkkuni ovat nyt lopulta sanoneet sopimuksensa irti ja rispaantuneet siinä määrin, ettei niitä enää kehtaa pitää. Tilasin sitten tämmöiset "mustat" noiden sinisten korvikkeeksi, jo syksyäkin ajatellen. Toivotaan, että koko on hyvä kerrasta, eikä tarvi vaihtaa. Harmaa pusero on nyt sitten ehkä hieman "sporttisempi" vaihtoehto neuletakille, uskoisin, että sille tulee käyttöä esim. t-paitojen ja farkkujen kaverina. Harmaan otin, koska yritän välttää mustaa ja värikkäät on... noh, värikkäitä, enkä halua kyllästyä heti. Hame oli aika extreme-veto ja pelkään hieman että se on käytännössä liian lyhyt ja liian vartalonmyötäinen makuuni. Olisiko sitä epäkorrektia pitää esim. legginsien kanssa?

Mike on nyt sitten saanut kuin saanutkin viimein ylennyksen "sinipaitojen" joukkoon, eli hänestä on tullut yksi niistä kolmesta sinistä kauluspaitaa pitävästä ylemmän johdon henkilöstä. Hän on myös siirtymässä jälleen uuteen kauppaan töihin ja työaikakin pitenee vähintään 2 tunnilla per päivä... Mutta palkankorotus on huomattava. Niinpä Mike onkin vähän suunnitellut mukavempaan asuntoon muuttamista, mutta nykyisen vuokrasopimuksen kohtalo pitää päättää n. 8 päivän kuluessa, joten aikaa ei ole kovin paljon etsiä uutta kämppää, jos sellaisen haluaa.

Korrektiahan olisi olla iloinen miehen puolesta ja kannustaa eteenpäin - mitä olenkin tehnyt. Mutta samalla, minua ahdistaa se, että nyt emme sitten enää ehdi vaihtaa sanaakaan päivän aikana "kasvotusten", muuta kuin vapaapäivinä, jos ne sattuvat samaan aikaan. Mike tulee pääasiassa olemaan päivävuorossa tai iltavuorossa, mikä yleensä tehokkaasti takaa sen, ettemme samaan aikaan kotona ole. Ja onhan sekin vähän outoa, että minun omaisuuteni mahdollisesti muuttaa johonkin muualle ja minä olen yhä täällä Suomessa... Kivempi kämppä olisi kiva, mutta pääsenköhän itse siitä koskaan nauttimaan? Viisumin käsittelyssä pitäisi kuulemma mennä vielä 1-3 kuukautta... Joskus tuntuu vaan siltä, että elämme kummatkin niin omia elämiämme eri osoitteissamme, ettei tässä paljon voi avioliitosta puhua.

Maiseman metsästys

Kun tänään viimein selvisin sängystä lopullisesti ylös noin puoli yhden aikaan (kyllä vain), kömmin sieltä vain, koska sain toveriltani Mariannelta viestin, että olis piknikin paikka kun on komea sää. Olihan siellä. Aurinkoista ja kohtuullisen lämpimältäkin vaikutti. Heitin pari ruisleipää suuhun ja pukeuduin jokseenkin ihmismäiseksi ja lähdin kohti Sokosta. Kuuma tuli kun kipitin minkä kintuistani pääsin, ollen silti tuttuun tapaani vaihteeksi myöhässä... Jostain syystä olen aina hyvissä ajoin valmis ja sitten yhtäkkiä tajuankin, että puolet tavaroista, joita piti ottaa mukaan, puuttuu. Näin kävi tänäänkin. Tosin loppupeleissä olin ehkä pakannut hieman liiankin innokkaasti tunkiessani laukkuuni sateenvarjon (jota ei mustista pilvistä huolimatta tarvittukaan), ison muovikassin (sitäkään ei tarvittu pepun alle), kaulahuivin (joo, ei sillekään ollut käyttöä), sekä farkkutakin, jolle tuli hetkeksi käyttöä kun ihailimme maisemia Pyynikin viimassa. Tässäpä kuvasaldoa:

Helvetilliset portaat, osa yksi.

Metsää, jossa rämmimme kilvan sonnustautuneena 

niinkin hyviin vaelluskenkiin kuin BALLERINAT.

Omani olivat vielä valkoiset.

Tummat pilvet (vas.) hyökkäsivätkin heti pimentämään

hivenen meitä lämmittäneen auringon, kun pääsimme istumaan.

Vaikka metsässä rämpiminen olikin vähän nihkeää ja tuuli kylmä,

oli tämä maisema kuitenkin sen vaivannäön arvoinen.

Vaivan arvoisia olivat myös nämä kotimatkalla bongatut ihanat talot,

joissa asuisin niin mielelläni, jos Tampereelle jäisin elelemään.

Hintaa tosin lienee aika reippaasti...

Kyllä tämä vaan on vallan kaunis kaupunki. Aina välillä olen hyvin iloinen siitä, että asun täällä ja saan ihastella kaikkea vanhaa ja kaunista ja nauttia luonnosta, jota ihme kyllä löytyy hyvin kaupungistakin. Silti... kaipailen niitä Pohjanmaan lakeuksia ja peltojan silmänkantamattomiin... Ja miestäni.

Kasapäin kosmetiikkaa kaappien kätköistä..!

Olen jo pidemmän aikaa suunnitellut tekeväni vähän normaalista poikkeavan (siis omasta normaalistani poikkeavan) postauksen ja kirjoittavani sanasen muutamista kylppärini ja meikkipussini suosikkituotteista. Pidemmittä puheitta itse asiaan!

Garnier Fructis Color Resist -tehohoito

Yves Rocher Pure Calmille -kukkaiskasvovesi

Garnier Nordic Essentials -kuivan ihon päivävoide

Yves Rocher Jardins du Monde -suihkugeeli lime

ja yllä L'Oreal Studio Line HotStraight -suoristusvoide

Ostin Garnierin tehohoitoaineen vain paria päivää ennen voittamani Garnier-tuotepaketin saapumista ja otin tuotteen heti käyttöön. En edes nuuhkaissut ainetta kaupassa (olin kiireinen) vaan nappasin sen vain mukaani, sillä kokemukseni mukaan Garnierissa on aina ollut hyvät, raikkaan hedelmäiset tuoksut. En pettynyt tälläkään kertaa ja edulliseksi tehohoitoaineeksi tämä on ollut todella hyvä valinta ainakin omalle tukalleni. Nopeasta vaikutusajasta (1 min!) plussaa, sillä en jaksa pönöttää suihkussa tuntitolkulla odottamassa hoitoaineen vaikuttamista. Käytän tällä hetkellä myös saman sarjan shampoota ja hoitoainetta, jotka tulivat tuotepaketissa. Herbinan Marja Spa shampoon ja hoitoaineen ostin vain hetkeä ennemmin, mutta ne eivät ikävä kyllä tunnu pesevän hiuksiani tarpeeksi tehokkaasti...

Yves Rocherin asiakkaana olen ollut jo n. 10 vuotta, enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Nyt, kun asun kaupungissa, josta löytyy Yves Rocherin myymälä, on minua vaikea pitää sieltä pois. Tämä kasvovesi on kaikkien aikojen kasvovesisuosikkini! Se on niin uskomattoman kevyt, todellakin vesimäinen ja tuoksu on kuin kesäinen kukkaniitty, mutta niin hento, ettei se pistä aivastuttamaan. Iso pullo on myös todella riittoisa! (Huom. Huomasin samalla, että unohdin aivan laittaa Yves Rocherin INOSITOL-putsarin mukaan näihin kuviin, se on nimittäin suosikki puhdistustuotteeni! Kuorii todella kevyesti samalla kun puhdistaa, jättäen ihon todella raikkaaksi ja pehmeäksi, kuivattamatta.)

Garnier Nordic Essentials -päivävoide yllätti minut. Tällä hetkellä ihoni ei ole mitenkään erityisen kuiva (päin vastoin) ja epäröin hieman tämän voiteen kokeilua, sillä se on tarkoitettu kuivalle iholle. Yllätyin kuitenkin suuresti, sillä tämä voide tuntuu yhdeltä parhaista kokeilemistani voiteista. Tuoksu on hento, koostumus kevyt ja kuivan ihon voiteeksi tämä imeytyy yllättävän nopeasti ja helposti jättäen ihon melko mattapintaiseksi!

Yves Rocherin Jardins du Monde -suihkugeelit ovat suosikkejani. Tällä hetkellä käytössäni on tämä Mexicon Lime -tuoksuinen suihkugeeli, sekä lotuksenkukalta tuoksuva suihkugeeli ja kummatkin ovat ihanan kesäisiä ja vaahtoavat mahtavasti. Lime on sellainen, joka todella herättää aamusuihkussa...

L'Orealin HotStraight -suoristusvoide on kuulunut vakiokokoelmaani vuosia. Ostin muistaakseni ensimmäisen pullon Usasta (siellä tuotteella oli musta pullo) ja rakastuin siihen, sillä se antoi karkeaan tukkaani pehmeyttä, käsiteltävyyttä ja lämpösuojan, tekemättä hiuksiani kuitenkaan raskaiksi ja rasvaisiksi. Käytän tätä nykyään aina föönätessäni, vaikka en edes suoristaisi hiuksiani. Olenpa muuten käyttänyt tätä kiharoidenkin pohjalla ja hyvin ne kiharatkin pysyivät, heh heh...

The Body Shop Ice Blue -shampoo

Victoria's Secret Secret Charm -hajuvesi

Yves Rocher Rose Absolue -hajuvesi

Yves Rocher Couleurs Nature Extra Volume -maskara

The Body Shopin Ice Blue -shampoosta olen puhunut jo niin monesti ennenkin, ettei se ehkä kaipaa enää esittelyjä. Shampoo puhdistaa tehokkaasti, tuoksuu uskomattoman raikkaalle (menthol) ja viilentää ihanasti. Suosikkini jo jostain esiteini-iästä!

Victoria's Secretin Secret Charm -tuoksun ostin viimeiseltä Usan matkaltani ja ostamistani tuoksuista tätä on tullut eniten käytettyä. Tuoksu on kevyt, puhdas, raikas ja vesimäinen, sellainen jota on helppo käyttää silloinkin kun kaikki tuoksut tuntuu kyllästyttävän.

Yves Rocher Rose Absolue -tuoksu puolestaan oli osa kolmeosaista pakkausta, jossa oli tämän tuoksun lisäksi myös jasmiini ja iiris, jonka vuoksi pakkauksen alunperin ostinkin... mutta sitten kävikin niin, että ruusu vei käytössä voiton. En yleensä ole suuri ruusun ystävä, mutta tämä on sen verran kevyt tuoksu, että sitä tuleekin käytettyä.

Yves Rocherilta löytyy myös omaan käyttööni parhaiten sopiva maskara. Vaikka mascara on volyymimaskara, ei yksi kerros sitä tarjoa mitään valtaisia räpsyttimiä. En kuitenkaan arkikäytössä pidä jättiräpsyttimistä (sotkevat silmälasini!), joten tämä tuote sopii päiväkäyttöön hyvin, eikä varise sitten millään, ei suttaa tuntienkaan jälkeen, mutta lähtee pois todella helposti saman merkin silmämeikinpoistoaineella (tosi hyvä tuote muuten). Ostin vahingossa sinisen maskaran mustan sijaan, mutta olen pokkana käyttänyt tätä silti melkein joka päivä... Väriltään tämä on kuitenkin niin tumma (ainakin omissa, jo valmiiksi miltei mustissa ripsissäni), ettei sinisyyttä oikeastaan huomaa.

Yves Rocher Couleurs Nature -poskipuna, 10 Teint Clair Rosé

Lumene Wild Rose Lip Shine -huulipuna, 01 Rising/Kepeästi

Lumene Natural Code -luomiväripaletti, 9 Daring

H&M -kynsilakka, Bella's Choice

Clinique Superbalm -hoitava huulikiilto, 01 Grape Tint

L'Oreal HIP (High Intensity Pigments) - musta, kakkumainen silmänrajus

Yves Rocher Couleurs Nature Flawless Finish Fluid Foundation -meikkivoide, Rosé 100

Lumene Quick & Chic - alus- ja päällyslakat

Yves Rocherin poskipuna on väriltään minulle juuri se paras pinkki. Sävy on luonnollinen ja kevyt, sitä on mahdotonta käyttää liikaa. Pysyy hyvin ja tuoksu on ihana!

Lumene Wild Rose Lip Shine -huulipuna puolestaan pääsi tälle listalle koostumuksensa vuoksi. Se tuntuu huulilla todella kosteuttavalta ja kevyeltä ja väriä on juuri sopivasti. Tämä sävy on kylmä, tummahko pinkki, mutta melko lähellä huulieni luonnollista sävyä, etenkin jos tätä ei laita kuin keveän kerroksen.

Uusin rakkauteni on Lumenen Natural Code -sarjan Daring -luomiväripaletti, joka yllätti pigmenttisyydellään aiemmin hankkimani vaalean paletin jälkeen. Tässä on kesän parhaat värit! 

H&M:n kynsilakka oli myöskin yllätys, kuten jokin aika sitten jo mainitsinkin. Tässä lakka "ihan livenä". Koostumus tässä lakassa oli mielestäni hyvä, hivenen maalimainen, mutta yksi kerros peitti hyvin ja kestikin jopa tallilla käynnin... Haluaisin jonkin toisenkin värin tästä!

Cliniquen superbalm -huulikiillon sain joskus äidiltä lahjana jonkin ulkomaan matkan jälkeen yhdessä muutaman muun sävyn kanssa. En ensin uskaltanut koskea niin violetilta näyttävään kiiltoon, mutta uskallettuani, siitä on tullut se kiilto, jonka heitän laukkuuni silloin kun en osaa päättää minkä kiillon ottaisin mukaani. Väriä tämä ei juuri huulille anna. Hoitavuudesta plussaa! 

L'Oreal HIP -silmänrajaustuotteen ostin Usasta viimeisellä reissullani. Sarjaa ei tietääkseni myydä Suomessa? Tämä on kuitenkin kaltaiselleni tärinäkädelle oivallinen vaihtoehto tussimaisen silmänrajauksen sijaan. Tällä saa todella tumman, intensiivisen ja tarkan rajauksen, jopa sellainenkin joka joutuu tuijottamaan peiliin alle 15 sentin päästä nähdäkseen missä se silmä oikein on...

Yves Rocherin meikkivoide on koostumukseltaan ihana. Yllätyin löytäessäni noinkin vaalean, hieman vaaleanpunaiseen taittuvan sävyn ulkomaalaiselta kosmetiikkamerkiltä, mutta tämä ihme kyllä toimii aika hyvin todella vaalealla ihollani. Vieläkin vaaleampi voisi olla, mutta ehkä onnistun (jotenkin ihmeen kaupalla) ruskettamaan valkoista kaulaani hivenen kesän aikana? Tämä pysyy hyvin (lupaa 14 tuntia), mutta kaipaa puuteria päälleen, ainakin omalla ihollani. Olen tosin nyt käyttänyt tätä Lumenen pohjustustuotteen kanssa, mikä on ollut aika hyvä yhdistelmä. 

Lumene Quick & Chic -lakat ovat tunnetusti olleet suuressa suosiossani aina, niinpä ostin sarjasta alus- ja päällyslakan kun ne viimeksi olivat tarjouksessa. Olen pitänyt molemmista todella paljon ja ne jäävät todennäköisesti pysyväksi osaksi kynsilakkakokoelmaani!

  
Heitinpä muuten tuon silmänrajauksen teekuppiinikin tuossa kuvaustilanteen aikana... Onneksi kansi oli tiiviisti kiinni - eikä teenkään maku kärsinyt...

YLEistä juttua

Taas on puhelimet laulaneet suuntaan jos toiseenkin kun olen (vaihteeksi) saanut tapella raha-asioista eri virastojen kanssa (jipii!). Kiireellä ja tohinalla se aamupäivä menikin kun yritin valmistautua lähtemään Ylelle samalla kun puhuin puhelimessa neljän eri ihmisen kanssa. Onneksi kännykässä on tuo kaiutin niin pystyy samalla meikkaamaan ja muuta, tosin tulipa tänä aamuna puhuttua puhelimessa suihkussakin - tosin en vettä samalla juoksuttanut. Multitasking is key.

Tietenkin sinä ainoana päivänä jolloin olisi todella olennaista olla ajoissa jossain, oli bussi yli 10 minuuttia myöhässä. ONNEKSI kuitenkin olin sopinut tapaamisen NOIN klo 12:30, vaikka bussimatkaan piti mennä n. 10 minuuttia bussin lähtiessä 12:07. Ennätin silti paikalle ja sain kierroksen Ylellä. Semmoisen pienimuotoisen. Kävin lastenohjelmien toimituksessa ja nettipuolella ja tapasin kourallisen ihmisiä, jotka yrittävät kehittää minulle jotain tekemistä syksyksi.

Tietenkään en taas osannut sitä kameraa mukana kuskata. Vähän hirvitti näitäkin kuvia napsia kun kuitenkin paikan päällä on kaikenmoisia portteja ja ovia ja avainkoodeja ja vahtimestareita ja ties mitä... Mutta kai se kuitenkin on jokseenkin julkista tilaa? Ainakin ulkona... Sattuipa muuten kaunis päivä, niin ei harmittanut paluumatkalla odottaa bussipysäkillä 20 minuuttia...

Kaupassa tuli käytyä pikaisesti ja kesän ensimmäinen (ja noilla hinnoilla tod. näk. myös viimeinen) irtojäätelö (tai no pehmis) tuli nautittua. Tein sapuskaa, join teetä, heitin ikkunat selälleen auki ja laitoin tuulettimen laulamaan, että vähän viilenisi täällä saunassa... Huomenna taas kouluun nautiskelemaan englannin kielen ihmeistä... Voi elämä. Tunnelmaa on nyt pakko keventää tällä helmellä:

Unisadetta

Olipa varsinainen liskojen yö, vaikken alkoholiin ollutkaan koskenut. Uni ei meinannut tulla silmään sitten millään ja kuumakin ehti tulla. Pyörin ja hyörin sinne tänne, heräillen vähän väliä ja murehdin. Olin touhunnut koko illan siitä asti kun viimein kotiin selvisin ja jotenkin supervaihde ei mennyt pois päältä sitten alkuunkaan. Valmistauduin kirjoittamalla valmiiksi viestin luokkakaverille, että tulen koululle myöhässä (aavistin, etten varmaankaan ole lähtöfiiliksissä puoli ysiltä) ja tarpeeseenhan se viesti aamulla tulikin. En kuitenkin nukkunut koko aamua, ihan senkään takia että heräilin koko ajan milloin mihinkin ryskähdykseen (kuten Olivia-lehden tipahtamiseen postiluukusta), vaan aloin hommiin ja vaihdoin lakanat, täytin KELAn paperit ja soitin sossuun heti kun sinne pystyi soittamaan.

Selvisin lopulta kouluunkin, missä ahersin reippaasti neljään, jonka jälkeen menin lataamaan bussikorttiini lisää virtaa ja kipitin Anttilaan tyynyostoksille. Päädyin huimanhintaiseen Familonin jättityynyyn (60x80cm) ja ostin siihen vaaleansinisen satiinityynyliinan, kunnes saan vanhempieni luota aiemmasta jättityynystäni muistuttavat tyynyliinat.

Hain Hesestä vähän sapuskaa kotimatkalla,  kun en jaksanut ajatellakaan ruuanlaittoa nihkeässä säässä juoksenneltuani. Syödessäni tajusin, että on tiistai ja pitäisi varata pyykkitupa, eikä minulla ei ole yhtään käteistä ja kellokin on melkein viisi. Samalla tajusin, etten muistanut kotimatkalla laittaa postiin tuota kirjettäkään ja postilaatikko tyhjennettäisiin viideltä. Voi p*ska. Ei muuta kun uusiksi vaatteet päälle (ehdin nekin jo vaihtaa kotoisampiin) ja takaisin ulos sadetta uhmaamaan. Vein kirjeen ja kirmasin automaatille ja takaisin kotiin jokseenkin kiharana ja kosteana. Kävikin sitten niin iloisesti, että sain hyvitykseksi ilmaisen pyykkivuoron, kun kerta kone hajosi viime pesukertani yhteydessä - seikkailin siis turhaan sateessa, etenkin kun kirjeenkin olisi voinut hyvin jättää huomenna kun kellokin oli jo yli viisi. Mutta eipä tuo mitään, kaikki liikunta on hyvästä.

Sitten istuin alas ja nautin puolikkaan verigreipin. Maukasta - mutta hankala syödä. Tällä hetkellä kämppä näyttää vähän siltä, niinkuin tornado olisi pyyhkäissyt tästä läpi, sillä papereita lojuu joka puolella, samoin kuin kenkiä ja ties mitä muuta. Pakko varmaan vähän siistiä tätä, tosin imuroimaan en aio nyt ryhtyä!

Päivääni piristi muuten runoilevat juopot bussissa, jotka suorastaan Kalevalaa lausuivat oikein tunteen ja korostuksen voimalla!

EDIT: Lisäsin vielä pari kuvaa tämän päivän vekkulista silmämeikistä (joka hukkui silmälasien taa):

Vihreää ja pronssisen ruskeaa Lumene Natural Code -paletista 9 Daring, sekä Rimmelin valkoista kajal-kynää alaluomella ja Lumenen Sensitive -maskaraa 1 kevyt kerros.

PL 347, 33101 TAMPERE

Kesäkuu alkaa olla puolessa ja olen saanut rustattua kasaan vaivaiset kuusi postausta (tämä olkoon seitsemäs) koko kuukauden aikana. Lupaan parantaa tapani, mikäli jotakuta kiinnostaa.

Olen nyt pienien kommellusten kautta selvittänyt tieni takaisin yksiööni ja nautin juuri viiliä. Harvinaista herkkua, mutta hyvää tämä Ykkösviili kyllä on. Tarkoitukseni oli siis ennättää Tampereelle viideksi, mutta tokihan se pendolino jolla olin menossa, olikin sitten peruttu kokonaan ja jouduin odottamaan reilun tunnin asemalla, että pääsin seuraavalla junalla matkaan. Puuh. Olisin voinut käydä vielä uudelleen isää katsomassa, tai viipyä pidempään sairaalassa, mikäli olisin tiennyt! Isä on yhä tehostetussa valvonnassa, sillä hänellä on nyt kahdesti ollut huimia rytmihäiriöitä. Tänään kuulimme, että hänelle määrätään nyt elinikäinen sydänlääkitys - mielestäni aika nopea päätös. Insuliiniakin oli jouduttu aamulla antamaan, sillä verensokeri oli yllättäen noussut kahdeksaan, ehkä siksi, koska haimasta puuttuu nyt suurin osa. Ahdistaa hieman olla täällä Tampereella juhannukseen asti, kun en pääse vierailemaan sairaalassa ja isä joutuu siellä vielä pitkän tovin viettämään.

Junaa odotellessa vietin sitten rattoisan tovin jos toisenkin kahvilassa teemuki nenän alla jutustellen erään vanhan rouvan kanssa tästä Suomen terveydenhuollosta. Rouva itse oli ennen eläkkeelle jäämistään toiminut sairaanhoitajana ja myös erikoistunut astmaa sairastavien lasten hoitoon. Hänellä oli sana jos toinenkin sanottavana yleisestä sairaanhoidosta...

Junaan päästyäni sain viimeinkin kauan odottamani soiton koskien elokuussa alkavaa työharjoittelujaksoani. Minut oli kuin olikin hyväksytty "ykkösvaihtoehtooni" Yle TV2 tiimiin! Aloitan harjoitteluni nettitoimituksessa ja odotan jännityksellä mitä tuleman pitää. Käyn keskiviikkona paikan päällä papereiden kanssa ja kyselen samalla vähän mitä kaikkea tulen siellä mahdollisesti tekemään.

Nyt on kylppäri suurimmaksi osaksi pesty, valkosipulipatonkia nautittu (niin että haisen huomenna koulussa hyvältä) ja teetä aion juoda seuraavaksi, kunhan saan loput tavarat purettua.

Väsynyt bloggaaja

Eipä ole tullut pahemmin blogia päiviteltyä. On vaan ollut jotenkin mehut pois koko viikon, ei ole jaksanut raapustella edes muutamaa tekstiriviä. Pariin otteeseen yritin kyllä, mutta homma kaatui aina siihen, etten oikein osannut sanoa mitään. En edes Mikelle ole juuri puhunut koko viikolla, tuntuu vaan ettei ole mitään olennaista sanottavaa. Ehkä tämä tästä.

Suurin osa päivistäni täällä Pohjanmaalla on kulunut sairaalakäynteihin ja äidin auttamiseen milloin missäkin asiassa ja tuntuu että siinä sivussa on oma elämä mennytkin ihan hunningolle. Sain sentään tänään uusittua kirjani lainan netin kauta, sillä sen eräpäivä olisi ollut jo huomenna, enkä ole ennättänyt sitäkään kokonaan lukea. Pankkiasioita pitäisi hoitaa, samoin kouluasioita ja kotiin päästyäni (huomenissa) on ohjelmassa myös ruokakaupassa käynti ja sen lisäksi asuntokin pitäisi siivota, lakanat vaihtaa ja olisipa tuolla jotain typeriä englannin kieliopin tehtäviäkin tehtävänä, mutta tuntuu tällä hetkellä vähän siltä, että ne ovat siellä prioriteettilistan häntäpäässä.

Koiraa on tullut lenkitettyä ja palloa heiteltyä (kuvat laadukkaalla puhelimellani otettuja, huom. villi tukka ja väsynyt ilme), tosin nyt pari viimeistä päivää on lähinnä tullut kastuttua läpi märäksi jo niiden muutamien minuuttien aikana mitä kuluu lähipuiston kiertämiseen. Eilen hauvapolo oli vielä kipeänäkin, mutta onneksi nyt vointi näyttää olevan parempi, tosin vasenta takajalkaansa se on varonut aina noustessaan jo pidemmän aikaa... ehkä jokin hermo puristuksissa? Olen tänäkin kesänä tuntenut jonkinlaista vetoa turkoosiin väriin, minkä huomaa mm. hiljattain ostamastani hiuspannasta, koruistani, sekä ennen kaikkea räikeästä kynsilakastani (H&M Bella's Choice). Yllättävän hyvä lakka muuten, vaikka en uskonut sen mitään kestävänkään (kokemukseni mukaan H&M:n meikit eivät ole häävejä). Yksi kerros peitti hyvin, koostumus oli aika helppokäyttöinen ja pysyvyyskin on hyvä. Edes tallilla kynsilakat eivät alkaneet rapista, mutta hahaa, kaivelin hammastani niin sitten lopulta lohkesi etusormen kynnen kynsilakasta pieni pala.

Tallilla olen reissuni aikana viettänyt aikaa ihan kiitettävästi aivoja nollailemassa, tosin mielelläni olisin ollut siellä oikeastaan koko ajan. Ikävöin viime kesään, vaikka tallityöt olivatkin rankkoja. Nyt kuitenkin siellä olisi rutkasti helpompaa, sillä vettä ei enää tarvitse laitumelle kantaa (automaatit) ja tallin käytävän siivouskin onnistuu koneen avustuksella. Se onkin heti jo pari tuntia päivästä pois.

Vaikka olenkin ollut nk. lomalla tämän viikon, ei tämä ole kyllä lomalta juuri tuntunut (paitsi juuri tallilla). Äidillä on hermot kireänä ja kamala stressi koko ajan päällä, puhelimet ovat soineet lähes taukoamatta kun kaikki ovat vuorotellen kyselleet isän voinnista, minkä ansioista kaikenlainen varsinainen eläminen on ollut varsin haastavaa, kun et edes ruokaa voi laittaa ilman että vähintään neljä ihmistä soittaa... Puuh. Vanhin siskoni on tulossa tänään pikavisiitille ja lähtee huomenna takaisin. Käymme illalla yhdessä katsomassa isää. Äiti joutuu kuitenkin nyt sitten jotenkin pärjäämään yksikseen, kunnes tulen juhannuksen aikaan takaisin... Olen tarjoutunut viemään koiran Tampereelle, mutta toisaalta mielestäni olisi hyvä, jos äidillä olisi täällä jotain seuraa...

Isän vointi on parantunut melkoisesti keskiviikosta, mutta vasta eilen hän pystyi olemaan ilman lisähappea. Rytmihäiriöt tosin piinasivat toissayönä... Toivotaan pikaista paranemista!

"Elämä on"

Olenkin sitten viettänyt hiljaiseloa täällä Pohjanmaalla. Juhlat saatiin kunnialla juhlittua, tosin jatkoille en lähtenyt, kun tätiä (siis minua) väsytti. Mieli olisi levännyt kauniissa maisemissa - ellei olisi ollut tonneittain itikoita ja hermoilevia sukulaisia.

(vas. näkymää terassin yli järvelle) (oik. lakin saanut herra R.R.)

Maanantaina kävin ratsastamassa julmetun pölyisessä maneesissa, minkä seurauksena ilmeisesti sain jotain pölyä tai hiekkaa oikeaan silmääni (joka on viime aikoina kokenut kovia jo piilolinssienkin kanssa), jonka verestävä ulkoasu alkaa vasta nyt olla paranemaan päin. Samassa hötäkässä raavin myös vatsaani n. 5 sentin mittaisen ja puoli senttiä leveän haavan, sillä laskeuduin jotenkin taitavasti satulasta niin, että raapaisin vatsani jalustinhihnan satulaan kiinnittävään metalliosaan. Tai ainakin oletan, että siihen raapaisin. Huomasin vahingon "laajuuden" vasta kotona. Pläh.

Eilen isä oli jo viety sairaalaan ennen kuin heräsin, sillä sairaalassa piti olla hyvissä ajoin, vaikka leikkaus alkoikin vasta klo 11:30. Kyseessä piti olla "läpihuutojuttu", mutta lääkäreiden (ja kaikkien muidenkin) yllätykseksi vatsasta paljastuikin kasvain, joka oli levinnyt aina haimaan saakka. 8,5 tuntia kestänyt operaatio meni "olosuhteisiin nähden hyvin", mutta ainoa vaihtoehto oli poistaa koko kasvain, sillä kohta olisi ollut myöhäistä tehdä asialle mitään. En ymmärrä, miten missään tutkimuksissa tätä ei havaittu, vaan tämä tuli täysin puskista koko porukalle. Yön isä vietti hengityskoneessa teholla, nukutettuna, ja tänään kävimme pikaisesti katsomassa isän vointia kun enimmistä koneista oli päästy. Huomenna isä pääsee todennäköisesti jo osastolle, mutta on aika epätodennäköistä että sairaalasta kotiuduttaisiin läheskään niin pian kuin mitä oli suunnitelmissa. Näillä näkymin vietän täällä Pohjanmaalla koko viikon, kouluakin on seuraavan kerran vasta ensi viikon tiistaina, joten ei tässä kiire.

Olo on ollut aika surrealistinen, noin lievästi sanottuna. Sain kuitenkin eilen ennen uutisten saamista käytyä kaupungilla ostamassa "kaikenlaista tarpeellista" (mistä ehkä lisää myöhemmin) ja miittaamassa kavereita. Kamerakin oli mukana, mutta en tietenkään sitten missään vaiheessa tajunnut kuvia ottaa...

Sonkajärvellä (pikapostaus)

Eilen alkuillasta selvisimme siis suhteellisen kunnialla tänne kaikkien aikojen bilemestaan, eli Sonkajärvelle. Sää oli koko matkan aurinkoinen, mutta järkyttävän kylmällä ja voimakkaalla tuulella varustettu. Vettä saimme niskaamme ihan vasta loppumetreillä.

Tänä aamuna aurinko pilkisteli taas mukavasti, kunnes... Rakeita. Taivaan täydeltä, kuten kuvastakin ehkä saa selville. Kannatti sitten kuurata kaikki ulkokalusteet huolella ja kuivata ne, sillä nyt ne ovat jälleen märät, siitepölyssä ja muutenkin ihan alkupisteessä.

Jännitys tiivistyy, minne n. 50-60 vierasta tukitaan loppupeleissä, jos uloskaan ei pääse... Todennäköisesti tunnelmasta tulee melkoisen tiivis.

Se, lähdemmekö me suuntaamaan takaisin Pohjanmaalle jo tänään vai vasta huomenna aamupalan jälkeen... on yhä mysteeri.

Haaveita vain...

Kesäillassa hevosta laitumelle viedessä sitä vaan tulee ajatelleeksi... että voi, kun elämä olisi toisenlainen ja jokainen päivä voisi päättyä aurinkoiseen iltaan, jolloin viedään hevonen laitumelle ja katsellaan kun se tyytyväisenä kipittää tovereidensa joukkoon ratsastustunnin päätteeksi. Sen jälkeen voisi saunoa tai kylpeä ja nukahtaa puhtaana ja raikkaana pehmoisessa sängyssä oman kullan kainalossa... Olisi ihanaa, kun ei olisi heinäallergiaa ja astmaa, ettei aina tarvitsisi murehtia ja kantaa lääkkeitä mukana. Olisi ihanaa, jos voisi joka päivä olla hevosten kanssa. Ja olisi ihanaa asua "maaseudulla", heppojensa naapurina.

Kaupungissa asumisessakin on puolensa ja hetkensä... mutta silti...

Olisi ihanaa.

Pirkanmaan Playboyt

Ah, mikä mahtava kesäilta, auringon kadotessa talojen taa ja lämpötilan pudotessa... öh, 21 asteeseen... ja Porkka Playboysin (kuvassa yllä) soittaessa komeasti Kuninkaankadun kulmassa! Kaupunkielämää parhaimmillaan! Nautin elämästä ja viilenevästä ilmasta täysin siemauksin, unohtaen täysin sen, että olisin oikeastaan halunnut vessaan jo tunti sitten... Oli miten oli, tänään on tullut touhuiltua vaikka mitä! Koulussa tuli aherrettua TAUOTTA n. 3 tuntia, minkä tuloksena oli valmiit kotisivut, jotka ainakin opettajalta niittivät kiitosta värimaailmallaan - ja koulutoverit pitivät puolestaan sivustoa varsin ammattimaisena. Mitä mieltä olette?

Koulusta jo puolilta päivin vapauduttuani hipsin kotiin laittamaan ruokaa (fish & chips), sekä löhöilemään hiukan ennen asioille lähtemistä. Ennen viittä piti suunnata Instrumentariumiin, missä silmiini sovitettiin taas kerran erilaista piilolinssiparia. Silmieni kaarevuus mitattiin ja silmään kokeiltiin nyt Acuvuen kosteuttavia kertakäyttölinssejä, joissa oli erilainen kaarevuusaste. Instruntäti tuumaili siinä, että jos nämäkään eivät sovi niin alkaa kohta olla aika hyväksyä, että piilolinssit eivät vaan yksinkertaisesti ole minua varten. Nyyh. Ilmeisesti silmäni ovat niin suuret, että niihin mukavasti istuvia piilolinssejä ei vaan yksinkertaisesti tehdä. Kun katson esimerkiksi Miken silmiä hänen käyttäessään piilolinssejä, näen miltei millin verran linssiä silmän värialueen ulkopuolella. Omissa silmissäni en sitä näe yhtään... iirikseni ovat siis valtavat. Tai jotain.

Silmien kuivuvasta tunteesta välittämättä hipsin Koskikeskukseen, mistä hain smoothien (ahhh) mukaani, katselin hieman kauppojen ikkunoita ja kipitin ulos ja kohti KappAhlia, mistä tarkoituksenani oli löytää jonkinlaiset shortsit pahimpaan hätään (Mike on lähettämässä minulle Usasta jotain kesävaatteitani) ja löysinkin, juuri kun olin turhautumaisillani. Mustat ne ovat, mutta ei parane valittaa (olen protestoinut mustaa vastaan viime aikoina), sillä polvipituisia vaihtoehtoja ei juuri ollut. Yli polven kyllä, samoin kuin polven alle, mutta olin nyt jostain saanut päähäni, että haluan juuri polvipituiset. Koskaanhan en ole shortseja harrastanut, capreja kylläkin, sanoivatpa muut niistä mitä tahansa! KappAhlista tarttui mukaan myös uusia alusvaatteita, sillä olen pelkästään viimeisen kuukauden aikana heitellyt kätköistäni ainakin viidet karmaisevat aluspöksyt roskiin...

Kotimatkalla pysähdyin sitten oikein ajatuksella seuraamaan Porkka Playboysin mahtavaa esitystä reiluksi tunniksi. Meno oli kyllä aivan mahtava, musiikki viihdyttävää ja ihmisiä kasoittain taputtamassa ja nauramassa! Paikalla palloilleet poliisitkaan eivät menoon puuttuneet - ja miksi olisivatkaan puuttuneet?

Lähden muuten taas huomenna Pohjanmaalle, vähän extempore, mutta kun viikonloppuni alkoi jo, niin ehdinpä käväistä tallilla ennen kuin on aika suunnata Itä-Suomeen ja ylioppilasjuhliin... mistä sitten suuntaan taas Pohjanmaalle, mistä sitten jossain vaiheessa takaisin Tampereelle. Huu...

Yhteenveto toukokuusta

Toukokuussa aioin...

...elää pihimmin.
...juoda enemmän vettä.
...kävellä (ja pyöräillä).
...lukea enemmän.
...olla ostamatta karkkia (!!!!).
...syödä enemmän kasviksia.

Tuolta näytti toukokuun lista ja tytyy sanoa, että aika hyvin pysyin listassani. Pihimmin eläminen ei ollut minkään ongelma, kun rahaa ei yksinkertaisesti ollut. Nihkeät hellepäivät ja täydessä bussissa nököttäminen takasivat sen, että vettä tuli juotua reippaammin kuin ehkä koskaan ennen (jos ei ehkä viime kesän tallilla työskentelyä lasketa). Kävelyä todellakin on tullut harrastettua reippaasti, mutta pyörää en ole vielä Tampereelle saanut (tosin saanen sen tänne seuraavana viikonloppuna!), joten pyöräilyä ei ole tullut pahemmin harrastettua. Luettu on, nimittäin sain ennen viikonloppua luettua loppuun Terry Pratchettin "Unseen Academicals"-kirjan, jota olin alkuun lukenut muutaman hassun sivun silloin tällöin, mutta kirjan käydessä aina vain mielenkiintoisemmaksi, meni loppu suorastaan ahmiessa. Karkkia en oikeastikaan ostanut koko kuukauden aikana, en edes kurkkupastillia tai purkkaa! No joo, okei, sorruin muistaakseni torstaina ostamaan yhden piskuisen suklaapatukan kun oli vaan taas "kaikki paska kaatuu päälle"-päivä johon vain suklaa pystyi sillä hetkellä auttamaan. Täytyy sanoa, että suklaa oli 100 kertaa parempaa pitkän tauon jälkeen! Kasviksien syöntikin onnistui aika hyvin, sillä söin koulussa aina salaattia ja sen lisäksi hain muutamia kertoja myös Hesestä maukkaan salaatin vapaapäivänäni. Nams!


Tuosta on hyvä siirtyä kesäkuun listalle... Aina on varaa parantaa!