Pikku Myyn buutsit ja takki

Jostain syystä 99% parin viime päivän aikana ottamistani kuvista on laadultaan jotain ö-luokkaa, vaikka sentään otin pikkupokkarilla kuvat (kun en ole saanut aikaiseksi tyhjättyä Oikean Kameran muistikorttia töihin liittyvistä kuvista)... Oli miten oli, täällä tämä Pikku Myy (ks. kuva alla) nyt istuskelee melkoisen jouluisissa tunnelmissa kera kynttelikön ja jouluisten pöytähärpäkkeiden. Pöydällä (joka tuli käännettyä toisin päin) komeilee myös mielenkiintoinen valaistu kivisysteemi, joka on se sellainen ilmaa puhdistava suolakristallijuttu? Miksikä sitä nyt sanottiinkaan, en muista. Sen pitäisi kuitenkin olla hyväksi astmaatikoille ja yleisesti ottaen raikastaa ilmaa hieman, luoden saman tunnelman kuin meren rannalla... Ah... noh, voihan siitä merestä haaveilla. Vielä joskus kyllä aion asua sellaisen rannalla. Tai ainakin lähellä sitä... Nyt joudun vain haaveilemaan moisesta. Kivi oli lahja äidiltä ja isältä ja kaikin puolin erittäin tervetullut ja mukava yllätys. Jotenkin tuntuu siltä, että ilma täällä todellakin on raikkaampi... mutta kuvittelenko vain? Kivahan tuota on katsoakin...

Jouluista tunnelmaa tuo myös metalinen sydänkoriste...

Päivän Pikku Myy (ja uusi huivi) vasemmalla, uudet Vagabondit oikealla

(epämääräisiä kuvia tänään)

 Suttuinen (yllättäen) lähikuva uudesta t-paidasta...

Takin kuvaaminen puolestaan osoittautui äärimmäisen haastelliseksi...

 

Vaikka vessassa (töissä!) oli mielestäni hyvä valo... hukun silti jättiperseineni tuohon takana olevaan oveen. Takki on kuitenkin noin polvipituinen ja siinä on suurin piirtein vyötäröllä kiristysnauha, jolla sitä saa muokattua hieman virtaviivaisempaan suuntaan. Isot taskut löytyy ja valtava kaulus kätkee sisäänsä hupun (!) joka tulikin tämän iltapäivän tuulessa ja vesisateessa tarpeeseen.

Minne katosi ihana joulua enteilevä valkeus? Haluan sen takaisin!