Kello 3:33

Nukkumassa olisi hyvä olla, mutta sain yhtäkkiä inspiraation muokata blogini ulkoasua. Itseasiassa sain inspiraation jo ajat sitten, mutta jostain syystä tämä oma pöytäkoneeni ei halua muutoksia tehdä. Miken kone halusi, joten käytin sitä. Jotain muokkausta lienee kuitenkin vielä edessä, mutta nyt olen ihan oikeasti aikeissa lähteä nukkumaan. Perjantai-lauantai-välisen yön vietinkin nimittäin siivotessa ahkerasti tuholaistarkastajaa varten - vain huomatakseni lopulta lauantaina puolilta päivin, että Mike oli katsonut päivän väärin ja tarkastaja olikin tulossa vasta tänään, maanantaina. Kirosin itsekseni, mutta ainakin kämpässä oli melkoisen siistiä - jopa makuuhuone näytti (ja näyttää yhä, ihme kyllä) makuuhuoneelta!

Pesin 3 koneellista pyykkiä yöllä, pyyhin pölyt, kuurasin keittiön ja kylpyhuoneen ja olin lopulta valmis noin kuudelta aamulla. Ihan rakentavaa touhua tietysti. Tänä yönä en ole siivonnut, sillä kämppä on yhä asuttavassa kunnossa ja suurin osa matoistakin (meinasin kirjoittaa "karpeteistakin") on puhdistettu höyryn kera. Huomenna on vielä vuorossa makuuhuone ja työhuone, kun ei sitten lauantaina (eikä sunnuntainakaan) saatu aikaiseksi.

Viikonloppu sujui ihan rattoisasti oudoista nukkumarytmeistä (tai rytmin puutteesta) huolimatta. Tuli taas katsottua Taru Sormusten Herrasta -trilogiaa ja tulipa yksi Pizza Hutin pizzakin tilattua... Tänään (tai siis sunnuntaina) syötiin edes pikkuisen terveellisemmin, sillä tein (kuten kuvasta ehkä näkyy) yrttiperunalohkoja (oliiviöly-rosmariini-mustapippuri-valkosipuli-suola-seoksessa pyöriteltyjä), kanaa cordon bleu ja salaattia... Aamupalakin oli eilen vähän kevyempi...

Omena ja bagel Philadelphia-tuorejuustolla, sekä teetä maidolla

Ja tänä aamuna söin mysliä. Kenties toivoa on vielä? Paitsi että... ostettiin kaupasta niitä ihania vohvelitankoja, joissa on sisällä hasselpähkinäsuklaata... Että se siitä sitten.

Kolme aamupalaa päivässä

Onko normaalia elää pelkillä aamupaloilla?

Täällä Usassa mun päivärytmit on vähän mitä on (tai siis rytmejä ei edes ole) ja ruokailutkin on vähän mitä sattuu. On sinänsä ollut omituista elää näin, kun kokonaisen vuoden ajan elin säännöllisessä päivärytmissä, missä heräsin aamulla töihin tai kouluun, söin aamiaisen, nautin lounaan töissä tai koulussa, sitten söin jotain kotiin palattuani ja iltapalan pari tuntia ennen nukkumaanmenoa. Olin hereillä keskimäärin seitsemästä puoleen yöhön, joskus pidempään. Nyt nukun miten sattuu ja syön miten sattuu ja kaipaan mahdollisuutta kävellä paikasta toiseen (täällä etäisyydet ovat pitkiä ja eikä se kävelykään aina ole kovin turvallista). Jos olisimme jääneet Usaan asumaan (jos joskus olisin saanut viisumini) emme olisi asuneet näillä tonteilla, vaan muuttaneet todennäköisesti Brookfieldiin, missä pystyisi paremmin kävelemään ainakin harrastusmielessä. Siksi täällä ei kai niin paljon kävelläkään, kun kaikki on aina niin kaukana... Pyöräily ei näillä markeilla juuri kannata kun jalkakäytävät ovat alle metrin leveitä kaistaleita monikaistaisen autotien varrella...

Tänä aamuna (no, puolilta päivin) tein pannareita. Tai siis, no, pannarijauheesta lettuhenkisiä paksuja... öh... no, sovitaan että ne on pannareita. Vaikka nuo ovat pieniä ja melko viattoman näköisiä, kolmen syöminen tekee jo tiukkaa. Kokoa näillä on ehkä kämmenen verran. Näistä tuli ehkä parhaita tähän asti. Lisäsin sekaan pikkuisen sokeria ja maku oli hyvin lähellä suomalaisia lettuja. Mikekin söi kasan supervauhtia ja lämmitti vielä loput illalla töihin lähtiessään. Mistä tulikin mieleen. Aamiaista tuli nautittua vasta yhden maissa (meni tunti tuon kasan paistamiseen) ja seuraavan kerran sain ruuan valmiiksi vasta puoli yhdeksän paikkeille ja koska vaihtoehtoina oli lähinnä pastaa ja pastaa, päätin heittää jääkaapin viimeiset pekonipalat pannulle ja tehdä munakokkelia kaveriksi, olihan Mikellä -taas- aamu. Eikä miehet koskaan saa tarpeekseen pekonista.

Söin siis toisen aamiaisen ja suurella todennäköisyydellä syön vielä "iltapalaksi" jotain aamiaiseksi sopivaa, nimittäin mysliä. Kolme aamiaista päivässä. Mutta kai pekoni ja munat menee lämpimästä ateriasta? Täytyy kyllä sanoa, että pitää ottaa nyt vähän itseään niskasta kiinni tämän ruokahomman kanssa ja alkaa harrastaa niitä välipaloja ettei sitten kamalalla nälällä tuu vedeltyä mitä sattuu naamaansa. Ihme kyllä kaikki housut vielä mahtuvat siinä missä ennenkin ja iho suorastaan kukoistaa. Koskaan ennen en vielä elämässäni ole ollut tilanteessa, missä ihoni ei kiiltele rasvaisena, mutta nyt on sekin ihme koettu. En ymmärrä miten se on mahdollista, ottaen huomioon miten "huonosti" täällä keskimäärin syömme ja miten sekavasti tulee nukuttua.

Juuri tänään tulin ihmetelleeksi, miten vielä 4 tuntia kosteusvoiteen levittämisen jälkeen ja meikittä ihoni näytti lähinnä samettiselta, eikä ollenkaan rasvaiselta. En myöskään ole käyttänyt puuteria sen jälkeen kun olen tänne tullut ja ennen jouduin taputtelemaan kiiltoa kasvoiltani ja lisäilemään puuteria vähintään tunnin välein... Omituista. Tutut jättihuokoset ovat kuitenkin vielä tallella, tosin ehkä vähän pienempinä...

Nyt aion kuitenkin keittää vielä kupin teetä, tyhjentää astianpesukoneen ja miettiä mitä ihmettä teen makuuhuoneen alati laajenevalle pyykkikasalle (vaikka juuri tänään pyykkäsin sitä pienemmäksi) kun huomenna on joku tulossa (muka 24h varoitusajalla) tutkimaan onko kämpässämme tuholaisia. En tiedä ollenkaan mitä moinen tarkastus pitää sisällään, sillä lapussa luki, että tämä tehdään 4 kertaa vuodessa, mutta Mike on nyt asunut täällä 3 vuotta eikä ko. tarkastusta ole vielä koskaan tehty... Oletan, että tyypit haluavat kuitenkin kurkkia joka paikkaan, joten jotian on tehtävä. Urgh. Olisi ollut kiva saada tuokin tieto vähän aiemmin. Saatiin kuitenkin tänään imuroitua ja kokolattiamatot pestyä (tai siis höyrytettyä) makuuhuonetta ja työhuonetta lukuunottamatta. Ne olisi vuorossa huomenna. Melko ällön näköistä muuten se vesi mitä noista matoista irtosi...

Limurakkaus!

En ole koskaan ollut mikään limun suurkuluttaja. En yleensä osta sitä kotiin, mutta jos satun lähtemään hampurilaiselle saatan sen kaveriksi ottaa perinteisen colan. En ole vielä koskaan törmännyt limuun jota haluaisin heittää nassuuni yli puolen litran pullon kerralla. Nyt olen. Sierra Mist! 

Ah, tuo jumalainen, raikas sitrusjuoma... nautittuna korkeasta lasista jäiden kera... ah... onko mitään parempaa? Kumosin kurkkuuni tässä illan kuluessa kokonaisen pullollisen (samalla kun katsoimme Anchorman-leffaa) ja vieläkin mieli tekee lisää! Huolestuttavaa? Oletin tämän olevan jotain Mountain Dewn sukuista (ällömakeaa yök), mutta tämä olikin kuin pieni pala taivasta! Kyllä se cream sodakin on hyvää, mutta sitä ei todellakaan voi juoda kuin puoli pullollista kerralla ennen kun se alkaa tuntumaan liian makealta. Nyt olen kuitenkin löytänyt limurakkauteni! Seuraava ongelma onkin siis se, miten saadaan mut vieroitettua siitä niin ettei tarvitse huomenna olla ostamassa uutta 6 pullon settiä...

Limurakkauden lisäksi olen kokenut täällä myös myslirakkauden, nimittäin Bear Naked -myslin (kuvassa myös varsin eksoottiset värit ja mielenkiintoisen kärsivännäköiset sormeni?). Olen nyt testannut kolmea eri vaihtoehtoa ja oletin, että tämä kevytversio olisi jotenkin kökkö, mutta ei... aah, nautinto Light & Fit vanilja-jugurtin kera. Tämä on ehkä luonnollisinta mysliä mitä lähi Pick 'n Savesta saa ja maku on herkullinen. Mukana tässä laadussa on kokonaisia manteleita kuorineen kaikkineen. Ihanaa.

Täällä muuten "nautiskeltiin" aamusta lumimyrskystä. Silloin kun itse kurkistin ulos n. 10 aikaan lunta tuli hiljalleen ja satunnaisten tuulenpuuskien mukana, mutta Mike sanoi teiden olleen vielä hirveässä kunnossa kun kukaan ei ollut niitä ehtinyt auraamaan ja suolaamaan. Neliveto oli tullut tarpeeseen. Maisema ulkona on kuitenkin ihanan valkoinen, vaikka täällä ei niin kylmä olekaan että puut saisivat huurrepeitteen, mikä on sääli... Pakkasta on vain muutama aste, mutta ainakin lunta on. Jenkit valittavat että on kylmää, hirveää, paljon lunta ja wah wah wah ja minä en haluaisi pihalta pois ollenkaan!

Ode kettu

Jep, epämääräinen otsikko ehkä sen jo jollekin paljastikin... Päädyin tänään taas tutkimaan Google Analyticsin mielenkiintoista maailmaa ja selvitin mm. miten ihmiset ovat blogiini päätyneet. Toki suurin osa tulee joko blogilistan tai vastaavan kautta, tai kirjoittamalla osoitteen osoitekenttään (kuten itse teen) tai sitten googlettamalla - joko blogini nimen... tai jotain ihan muuta.Usein blogissani ei ole päätä eikä häntää, mikä ehkä selittääkin sen, miten ihmiset päätyvät tänne googlettamalla muun muassa nuudeleiden hintaa tai tutkimalla miten mukavia Askon sohvasängyt ovat. Mielenkiintoista kyllä, jotkut ovat päätyneet blogiini myös googlettamalla ohjeita kettuhäkin tekemiseen.

Mitä puolestaan on "ode kettu"? Sitäkin googlettamalla on nimittäin blogiini päädytty. Joku on tänne päätynyt myös googlettamalla sanat "ostan sininen kettu suomessa" ja "omena kuori ikenet". Kuulostaa muuten kivuliaalta. Omenien kosto....

Googlen avulla blogiini löytää myös etsimällä kiinteistönvälittäjän mainoksia, merkkitavaraa halvalla ja silmälasikotelo-iltalaukkuja. Joku poloinen luuli myös löytävänsä täältä treenausmusiikkia. Olenhan melkoinen atleetti!

PS. Joku muuten haaveilee Snuggieista Suomessakin... ja päätyy blogiini.
PPS. Syön taas tomaatti-mozzarella-basilika chiapattaa... addiktio!

Tammikuun viimeinen tiistai

Kuvassa herra Julma esittelee tyypillistä nukkuma-asentoaan. Ilmeisesti mattomme ovat mukavan pehmeät - tai sitten elikolla ei ole selkärankaa laisinkaan.

On tässä kyllä tullut itsekin nukuttua melko mielenkiintoisesti viime päivinä. Olen yrittänyt urheasti päästä sellaiseen rytmiin, että olisin aamulla hereillä kun Mike tulee töistä ja voisimme hengailla vähän aikaa ilman että herrä on ihan silmät ristissä. Hyvä idea sinänsä, mutta jostain syystä en ole saanut unen päästä oikein kiinni ennen aamun tunteja, joten päiväunet ovat maistuneet viime aikoina. On se vaikeaa.

Eilen sain vihdoin aikaiseksi heitettyä hiuksiin uutta väriä. Kokeilin Garnierin punaista sävyä, joka paketin perusteella vaikutti olevan lähellä omaani. Koska oma värini oli muuttunut hyvin kupariseksi (ja olin onnistunut kasvattamaan parin sentin blondahtavat juuret) laitoin värin ensin juuriin ja sitten hyvin nopsasti koko päähän. Ehkä vähän vähempikin vaikutusaika olisi riittänyt, sillä lopputuloksesta tuli melko tumma (asia korjaantunee parissa pesussa). Nyt voin kuitenkin pitää hiuksia taas ponnarilla ja nutturalla yms. ilman että näytän puolikaljulta, kiitos juurikasvun. Olin kuitenkin lopputulokseen hyvin tyytyväinen ja siihen, etten joutunut käyttämään kuin yhden pakkauksen, vaikka hiukseni ovatkin melko pitkät ja paksut. Hintaa operaatiolle tuli alle 7 dollaria, eli ei juuri mitään. Säästöä sekin! Ostin kuitenkin 2 pakkausta, kun en ollut varma tuotteen riittoisuudesta. Ehkä isken sen toisen päähäni sitten ennen Suomeen lähtöä.

Hiusväriä hankkiessani tuli sitten tehtyä myös impulssiostos. Uusi näyttö tietokoneeseen. Melkoinen impulssiostos, vai mitä? Hehe... Wal-Martista kun saa kaikkea. Korvasin vanhan littanan 15" neliönäyttöni 18.5" littanalla laajakuvalla ja kyllä nyt kelpaa taas. Samalla ostin Neutrogenan silmämeikinpuhdistustyynyjä, silmänympärysvoiteen ja sävyttävän, uudistavan huulivoiteen. Lisäksi mukaan tarttui ohukaisia hiuspampuloita ja Essien sinisävyinen Lapiz of Luxury -kynsilakka, jota piti jo eilen illalla testata. Käytän aina Usassa ollessani paljon Neutrogenan tuotteita, koska niitä saa oikeastaan mistä vaan ja ne tuntuvat sopivan iholleni. Voisin joku päivä vaikka niistä vähän jotain kirjoittaakkin...

Essien kynsilakka oli kyllä vähän pettymys. Olen niin monessa blogissa niistä kuullut hyviä juttuja, että ajattelin itsekin kokeilla. Jostain syystä pullossa hempeän sininen väri on omilla kynsilläni (parin kerroksen jälkeen) todella sininen ja vaatii kyllä totuttelua. Lakka tuli myös rasittavan kapean siveltimen kanssa jolla oli hankala saada lakkaa kynsille kunnolla, koska jos jouduit saman kohtaan koskemaan kahdesti, lakka meinasi kasaantua ja rullaantua ja ties mitä muuta. Lakkasin 2 kerrosta, koska yhtä kerrosta en saanut siistiksi, eikä se olisi peittänytkään. Lakka tuntui myöskin kuivuvan käsittämättömän hitaasti muihin omistamiini lakkoihin verrattuna. Nytkin, melkein 24h myöhemmin ja päällyslakankin jälkeen kynsiin hankkii silti tulla jälkiä. Kuivuminen oli myöskin niin hidasta, että päällyslakan jälkeen kynsilakat kuplivat, joten hip hei, saan tehdä koko homman uudestaan ennen kun viitsin mennä ulos. Ärsyttävää. En inhoa mitään muuta niin paljon kuin hitaasti kuivuvaa kynsilakkaa. Iso pettymys.

Onneksi Mike toi töistä chiapatta-leipää, pestoa, tomaattia, mozzarellaa ja tuoretta basilikaa... Tämä välipala piristi kummasti surkeasta kynsien lakkausoperaatiosta huolimatta. Ehkä loppu ilta meneekin sitten lakkaillessa? Jos nyt viitsin tuon kanssa edes leikkiä, sen verran ärsyttää edelleen. Halusin vain jotain väriä elämääni! Äh...

Iguaaninkesytysoperaatio on muuten hyvällä mallilla. Neiti on syönyt kädestä jo pari viikkoa ja tänään sai jo silittääkkin vähän - ruuan varjolla tietenkin...

Tuoksuja, makuja ja laukku

Viikonloppu hiipi yllättäen maisemiin. Toistaiseksi en ole puuhastellut mitään kovin kummoista, mitä nyt tein mahtavaa pastaa eilen... Tänään ajateltiin mennä illemmalla Subwayhin mussuttelemaan ja samalla reissulla olisi tarkoitus käydä Wal-Martissa sen verran, että katselen itselleni jonkin silmänympärysvoiteen ja ehkä jotain pirtsakampaa kynsilakkaa, kun olin ottanut vaan synkkiä talvisävyjä mukaan ja täällä on joka paikassa jo kevättä ja kevätmuotia jne.

Torstaista suuri osa sujui vaihteeksi Southridgen ostoskeskuksessa. Retki tuotti jopa tulosta, kuten vasemmalla olevasta kuvasta näkyy. Bath & Body Works oli tuttuun tapaan vaarallinen kohde, nyt kun lähes kaikki oli 50% alennuksesa. 2 antibakteerista käsivoidetta maksoi yhteensä vitosen (normaalisti siellä käsivoiteet on helposti ainakin 8 dollaria kappale) ja vartalotuoksu irtosi vitosella (niitä olisi saanut 3 kympillä, mutta en sortunut). Tuoksu on "Midnight Pomegranate", sama kuin toisessa käsivoiteessakin. Mike on suuri fani. Tarjouskoreista löytyi puolestaan jotain innostavaa...

White Tea & Lavender

Suihkugeeli ja vartalovoide, yhteensä 11 dollaria... tuoksuna ihana valkoinen tee ja laventeli. Olen aina ollut suuri laventelin ystävä ja nämä kaksi kaverusta ovat juuri parasta antia iltasuihkuun...

Sain samalla reissulla viimeinkin tuhlattua JCPenneyn lahjakorttini ja ostin sillä laukun joka oli mukavasti alessa, joten 25 dollarin lahjakortin jälkeen maksettavaa ei jäänyt enää kovin paljon.

Nicole Miller -laukku

Ei pääse kukaan ainakaan sanomaan, että omistaisin jo vastaavan. Ei ole mitään tämän väristä, eikä varsinkaan millään suomukuosilla varustettua! Laukku ei ole kovin pieni, muttei kovin isokaan, juuri sen kokoinen mitä tarvin kun tungen mukaan kameran, kännykän, lompakon ja meikkipussin. Tämä on nyt vähän rakkaan violetin olkalaukkuni seuraaja (violetti on pikku hiljaa rispaantunut ja hajoillut kovassa käytössä) ja jotain muuta kuin musta, mikä on mukavaa vaihtelua. Haaveilen nyt hankkivani jotkut kivat kengät tämän kaveriksi...

Kävimme myös kaupassa, joka myy käsintehtyjä suklaanameja ja muuta herkkua ja sieltä tarttui tietenkin mukaan jotain naposteltavaa... Jotka jaettiin tietysti Miken kanssa.

Kookossuklaata, minttusuklaata ja marenkiunelma...

Nyt, nälkäisenä, menen lämmittämään vähän sitä eilistä herkkupastaa pahimpaan hätään...

Karmalita

Mamman kulta. Kuvassa rakkain lapseni (Milon jälkeen), Karma, alias Karmalita, Fatzard, Toadface... rakkaalla lapsella on monta nimeä. Jos ja kun muutto on edessä, lapsukaisistamme todennäköisesti muuttavat vain Karma ja Loki, Mikellä kauimmin olleet parta-agamat. Kummatkin ovat olleet Mikellä jo vuosia, ihan pikkuisesta saakka. Nyt näillä mussukoilla on kokoa jo jonkin verran, Karmakin on jo ainakin 30 senttiä hännäntöpöineen kaikkineen. Loki puolestaan on vielä suurempi.

Karma on ollut melko uninen viime päivinä, mikä huolestutti vähän, kunnes tajusin, että sen lämpölamppu ei ollut tarpeeksi lämmin, sillä jouduimme tilapäisesti korvaamaan sen normaalin lattialampun valolla. Lisko oli kylmissään ja siksi uninen ja jonkin verran ruokahaluton. Lämmittelin mussukkaa oman, varsin tehokkaan pöytälamppuni alla, kunnes saimme oikeanlaisen lampun paikoilleen.

Uninen olen ollut minäkin. Nukuin viime yönä n. 11,5h ja silti vielä n. 3h päiväunetkin maistuivat. En tiedä mistä ihmeestä tätä unta riittää, mutta hyvin suurella todennäköisyydellä olen tullut myös mökkihöperöksi, sillä huomaan hakevani elämänviisauksia iguaanilta ja opettavani kissalle koirien temppuja. Kissarullan se osaa kuitenkin muodostaa ihan oma-aloitteisesti, koska uskoo sen näyttävän söpöltä:

Häijy katse kuitenkin pilaa söpöys-vaikutelman.

Huomenna voisin kenties vihdoinkin käydä jossain muualla (lue: ostoskeskuksessa) ja ulkoiluttaa aivojani pikkuisen ennen kun mökkihöperyystilani pahenee. Pieni "humputtelu" voisi olla paikallaan...

Päähän sattuu

Olen viimeaikoina nähnyt paljon painajaisia. Noin viimeisen viikon aikana keskimäärin. Sellaisia ärsyttävän realistisen tuntuisia painajaisia, jotka pistävät pään sekaisin vielä hereillä ollessakin kun ei tiedä tapahtuiko jotkut asiat oikeasti vai ei. Stressitasot on taas vaihteeksi huipussaan kun yritän päivästä toiseen selvitellä miten tässä nyt pitäisi edetä, että tulevaisuus näyttäisi vähän valoisammalta.

Koska Mike on töissä melkeinpä yötä päivää ja vapaapäivinäänkin joutuu siellä ramppaamaan, ei hänestä ole juuri apua näissä asioissa. Kotona ollessaan hän joko nukkuu tai on liian rasittunut keskittyäkseen näihin muuttoasioihin yms. Olen selannut Migrin sivuja, KELAn sivuja, työkkärin sivuja ja kaikkia muita mahdollisia vinkkejä antavia sivustoja ja hakannut päätä seinään. Koska Mike ei ole EU-kansalainen, on homma toki näinkin päin haasteellisempaa, kuin mitä se olisi jos Mike olisi vaikkapa Saksasta. n.6kk näyttää nyt olevan keskimääräinen käsittelyaika ensimmäiselle oleskeluluvalle, mutta tokihan Mike voisi sitä tulla odottamaan Suomeen. Selvitettävänä on yhä pitääkö Miken tuossa tapauksessa itse anoa lupaansa. Onko lupa varma? Mitä jos Mike muuttaa jo Suomeen, mutta lupaa ei jostain syystä tulekaan? Voiko sellaistakin olla? Äh.

Ja sitten on toki USCIS. Suurlähetystön sivuilla sanottiin, että viisumin käsittelyyn voi mennä jopa 3 vuotta. Miten tahansa tuo aika lasketaankin, se tulee täyteen viimeistään huhtikuussa. Mutta tietääksemme melkein vuosi sitten jättämäämme valitusta ei ole edes alettu käsitellä. Toisaalta, jos Mike muuttaa Suomeen, niin mitä sen on väliäkään enää? Mutta toisaalta... vituttaako jos asia edistyisikin juuri muuton korvilla tms..?

Niin paljon kysymyksiä ja asioita joihin en voi vaikuttaa... ja niin paljon kaikkea mitä pitää yrittää osata tulkita oikein ja pieni pääni poksahtaa kun pitää taas tähän rumbaan alkaa... Yök.

Ajatuksia ja arkea

Tapaan jättää Mikelle aamuksi viestin olohuoneen pikkupöydälle, nyt kun hän tekee yövuoroja emmekä arkena näe toisiamme juuri ollenkaan. Yleensä viestissä kerron vähän siitä miten iltani meni ja mitä nyt milloinkin. Tänään ajattelin olla lyhyt ja ytimekäs...

Suomeen muuton suunnittelu on täällä Jenkkilässä nyt pyörähtänyt ihan toden teolla käyntiin. Laskeskellaan paljonko Mikellä on täällä velkaa jäljellä, paljonko autoa on maksamatta, mitä tavaroita pitää saada Suomeen ja minkä kanssa ei nyt ole niin väliksi. Mietitään, milloin voisi olla realistista ajatella, että Mike pystyisi tulemaan Suomeen... Pohditaan, mitä Mike tekisi? Pohditaan, mitä mä tekisin, kun tällä hetkellä töistä ei ole tietoakaan. Kuten ystäväni Marianne edelliseen postaukseeni heitti... idea omasta yrityksestä ei edelleenkään ole hullumpi. En muista kirjoitinko asiasta koskaan blogiin asti, mutta noin vuosi sitten suunnittelin omaa yritystä ihan tosissani, kävin uusyrityskeskuksessa juttelemassa faktoista, tutkin laina-asioita ja rahoitusta yms. Vanhempani ovat kummatkin olleet yrittäjiä ja ovat varoitelleet aina yrittämisen vaaroista, mitä ei toki käy kiistäminen. Suunnitelmissani ei kuitenkaan ole mitään kymmenien ihmisten työllistämistä (ikävä kyllä) vaan lähinnä itseni (ja siinä sivussa sitten Mikenkin) työllistäminen. Perheessäni on itseasiassa ollut kiinnostusta sisustuskaupan avaamiseen, mutta koska olemme kaikki (äitini, minä ja siskoni) eri suunnissa, saattaa "perheyrityksen" avaaminen olla hieman nihkeää. Niin monia ajatuksia pyörii päässä koko ajan, että nukkuminenkin tuntuu vaikealta. Mietittävää on paljon.

 

Ostin tänään uutta teetä iltaani piristämään. Päätin kokeilla Liptonin vihreää teetä jossa on puolukkaa ja granaattiomenaa. Puolukan maku (ja väri) oli ehkä vähän liian voimakas, mutta luulen, että tuo teepaketti tulee kuitenkin tyhjenemään vielä tässä matkani aikana. Kuvan kuppi on muuten Starbucksista itselleni joululahjaksi ostama... Se on ehkä hieman pieni normaaliin teekuppiini verrattuna (kuvan lusikka on muuten ruokalusikka), mutta ihanan lämpimän jouluinen ja samalla raikkaan talvinen. Oikeassa kuvassa oleva taulu lepää työpöydälläni ja se on peruja Miken isoisän vanhasta talosta. Miken isoäiti piti kovasti hevosista (ja itse asiassa todella monesta muustakin asiasta mistä minäkin), joten luulen taulun olevan hänen aikoinaan hankkimansa.

Tämä Victoria's Secretistä ostamani huulikiiltopaletti on yhä ehdoton meikkisuosikkini. Värit kattavat täydellisesti koko sen valikoiman sävyjä, mitä huulillani yleensä nähdään, enkä tämän paletin ostamisen jälkeen ole mitään muita sävyjä käyttänytkään! Kuoppia alkaa jo noissakin näkyä... Sävyt eivät muuten ole huulilla noin voimakkaat, mitä paletissa, vaan nimenomaan kevyitä kiiltoja. Väriä on mielestäni juuri sopivasti. Toki sinänsä vähän hankala tuote kulkemaan mukana, että värejä pitää levitellä siveltimellä eikä pakkauksessa ole peiliäkään... No, kaikkea ei voi saada.

Tänään olen kuitenkin saanut aikaan jotain, nimittäin kävin Miken kanssa ruokakaupassa ja haimme "päivällisen" KFC:ltä. Otin grillattua kananrintaa, perunamuusilla ja kastikkeella sekä herkullisen pienen leipäsen. Mike otti perinteistä crispy-kanaa, mistä KFC on kovin tunnettu. Täällä vaan melkein kaikki on aina juurikin tuota crispyä, elikkä melko rasvaista kuorrutettua tavaraa, joten halusin kerrankin ihan vaan jotain yksinkertaisesti grillattua... Hyvää teki. Isän ruokia on muuten ikävä... Kotona pesin sitten koneellisen pyykkiä (ja aion vielä laittaa tiskikoneenkin hurisemaan, vaikka kello onkin jo yli kymmenen) ja tein browniesseja (vai miten se suomeksi taipuukaan?), jotka hieman vetelästä koostumuksestaan huolimatta upposivat Miken masuun ihan hyvin. Kyllä Jenninkin... Aamupalan tänä aamuna teki Mike, perinteistä jenkkiläistä grilled cheese -meininkiä ja teetä. Minä tiskasin...

Tulevalla viikolla Mikellä on huimat 3 päivää vapaata (!) ja yritämme jonain päivänä (ehkä tiistaina) saada aikaiseksi rehautua taas ostoskeskukseen, sillä JCPenneyn lahjakortti polttelee yhä lompakossani...

PS. Yksi suosikkiblogeistani, Buttermilk Bisquits on palannut jälleen langoille! Suosittelen lämpimästi!

Nuudeleita ja seuraa

Miken pitkä ja tuskainen yövuorossa vietetty työviikko sai tänään vihdoinkin tervetulleen tauon kun ei tarvinut lähteä yövuoroon... Viikko (tiistain jälkeen) on mennyt laiskasti ja hitaasti päivien sekoittuessa toisiinsa. Odotin lauantaita kuin kuuta nousevaa, ajattelin että voitaisiin tehdä jotain kivaa, kun on vapaata. Kuitenkin kävi niin, että väsymys yllätti suurelta osin tänäänkin. Olen itsekin valvonut myöhään koko viikon - joskus jopa aamu kymmeneen, joten unirytmini on vähintäänkin sekaisin. Viime yönä nukuin n. 7h, aamu viidestä alkaen ja menin päiväunille ennen kahta ja virkosin vasta viideltä suihkuun. Olimme kuitenkin aamulla suunnitelleet sen verran, että menisimme ulos syömään, koska halusin piristää Mikeä jotenkin kamalan viikon jälkeen. Mike oli saanut sähköpostitse vielä kaiken huipuksi pomoltaan haukut turhasta, mikä ei kovin kovasti piristänyt 13h työrupeaman jälkeen. Pomo oli syyttänyt Mikeä huonosti tehdystä tilauksesta, vaikka tilauksen olikin itseasiassa tehnyt toinen työntekijä, joka muutenkin mokailee säännöllisesti. Kiva siis.

Kun pääsin ylös ja suihkuun, laitoin farkut jalkaan (ensimmäinen kerta sitten tiistain) ja suoristin hiukseni (uusi suoristusrautani on -mahtava-) alkoi olo tuntua siltä että elämä voittaa (eikä aina vaan väsymys). Kun Mikekin lopulta pääsi ylös (flunssaisena ja väsyneenä) ja sai vaatetta niskaan, suuntasimme n. 9 asteen pakkasessa, mukavan kirpeässä ilmassa yhteen suosikki paikoistamme, nimittäin Noodles & Co. ravintolaan. Noodles & Co. on ketju, joka tarjoilee nimensä mukaisesti lähinnä pastaruokaa amerikoista, Välimeren alueelta ja aasiasta.

Otimme suosikkimme tälläkin kertaa; mulle Penne Rosa ja Mikelle Pesto Cavatappi, sekä kyytipojaksi flat bread -leipää (vähän rieskahenkistä) ja vihreää teetä (mulle) ja inkivääriolutta (Mikelle). Herrrrkullista. Herkkusienet jätin tosin lautasen reunalle, sillä en niistä (tai niiden koostumuksesta) erikoisemmin pidä. Arizona Green Tea on yksi suosikkijuomistani täällä, jos jossain juoman otan. Huomasin myös viime kesänä että sitä sai Arnold'sista Suomessa johonkin ihan järjettömään hintaan. Mutta järjettömissä hinnoissa ovat ne donitsitkin, sillä ne taitavat olla jo jossain 1,80 euron luokissa, kun täällä saa suoraan uunista tulleen Krispy Kremessä muistaakseni 70 sentillä (mikä ei euroissa ole sitäkään). Jälkkäriksi nautimme tänään suklaapirtelöt (kääk) ja Monty Pythonin Holy Grailin. Kaiken kaikkiaan onnistunut lauantai-ilta!

Mike on nyt "satavarma" siitä, että muuttaa Suomeen ensi tilassa jos kaikki nyt vaan menee putkeen. Järjesteltävää ja tutkittavaa ja suunniteltavaa on paljon, eikä asioita auta yhtään se, että itsellänikään ei ole työpaikasta tietoakaan. Argh. Tulossa lienee jännittävä vuosi jokatapauksessa...

Snuggie ja muita mukavuuksia

<- Miksi? Oletan että nämä ovat varmaan Suomessakin pyörineet jossain Ostos-TV:n syövereissä yömyöhällä... Snuggies. Huovan ja... öh... puseron (?) yhdistelmä. Jättää kädet vapaaksi - kaukosäätimelle. Voi pestä pesukoneessa, mikäli pudotat sille ruokaa. Mitäpä muuta sitä ihminen tarvitsisi?

Jätin snuggiesin leffavuokraamoon, mutta nappasin mukaan Monty Pythonin Holy Grailin ja Big Lebowskin, sillä on aika katsoa klassikoita. Uskokaa tai älkää, en ole vielä nähnyt kumpaakaan. Tai siis, en ollut. Katsoin Big Lebowskin tänään Miken kanssa. Ahahahah. Elokuva tuntui pitkältä ja monitahoiselta (vähän kuin Tarantinot), mutta hekottelin. Mukavaa lökötellä meidän jättipehmosohvalla elokuvan parissa... Mmm-mmm.

Siitä onkin hyvä siirtyä seuraavaan asiaan... Nimittäin siihen, että siippani on kyllästynyt työhönsä ja haluaa muuttaa Suomeen. Raha on se ainokainen ongelma tällä hetkellä, muuten mies sanoo että muuttaisi vaikka kahdessa viikossa. AAAH. Semmoista sitten tällä kertaa. Täysi käännös siitä missä oltiin  muutama kuukausi sitten. Jänskättää. Mitäs nyt tehdään?

Ihmeelliset eläimet

Kissanomistajan sanotaan olevan keskimääräistä ihmistä onnellisempi. Minä omistan kissan vain n. 3kk vuodessa, mutta siinäkin on yleensä 3kk liikaa, mitä tulee Ivan Julmaan. Blogejani jo pidempään aikaa lueskelleet tietävät varmaan kissan seikkailuista, hankalasta nuoruudesta ja muuta mukavasta, kuten myös kissan erikoisesta tavasta (ja kyvystä) rehata melkein mitä vaan melkein mihin vaan. Ihmettelin aikoinaan kun meidän chenille-viltti löytyi aamuisin aina uudesta paikasta, yleensä toiselta puolelta taloa. Sohvan alta puolestaan löytyi kerran suuri viipale pizzaa (se oli ällöä), hopeinen (painava) kaulaketju ja useita sukkia. Aikana jolloin Ivan oli vielä pentu ja mahtui sohvan alle.

Tänään näinkin mirrin sitten rehaavan valtavaa äitini tekemää vilttiä, jonka toinen puoli on tekokarvaa ja toinen puoli tekomokkanahkaa. Viltti on iso ja painaa paljon ja kissa veteli sitä muina miehinä pitkin käytävää. Ei voi ymmärtää. Muita kissan erikoisia ominaisuuksia on muun muassa se, että se luulee kuolevansa nälkään heti jos ruokakuppi ei ole kukkuroillaan. Mouruaminen saavuttaa teatraaliset mittasuhteet viimeistään siinä vaiheessa kun ruokaa on "enää" puoli kuppia jäljellä. Vettäkään ei voi juoda ellei kulho ole piripintaan täynnä - ja täytetty vähintään tunnin sisällä. Jos kulhossa on vettä vähemmän tai se on seissyt puoli päivää - se kaadetaan lattialle.

Eipä sillä, kissa ei ole ollut ainoa harmia ja harmaita hiuksia viime päivinä aiheuttanut lemmikki. Eilen olimme koko päivän poissa kotoa ja kotiin palattuamme havaitsimme Zucchini-iguaanin kadonneen häkistään. Emme voineet käsittää miten, sillä liskon ei todellakaan pitänyt mahtua häkistä ulos. Häkin ovet olivat kiinni, kissa autuaan tietämättömän näköinen ja missään ei ainakaan näkynyt minkäänlaista iguaanin raatoa. Käänsimme talon ylös alaisin liskoa etsiessämme, mutta kun kahden tunnin etsinnän jälkeen emme mitään löytäneet (eikä lisko voinut olla kuin 3 huoneessa) luovutimme ja menimme nukkumaan. Näimme painajaisia, hikoilimme, palelimme, valvoimme ja luovutimme viideltä ja aloitimme uudet etsinnät. Tuloksetta.

Zucchini juuri uuteen kotiinsa muuttaneena, perjantaina.

Ivan tiiraamassa Zucchinia sotkun keskellä (ja Miken jalkaa).

Kissa oli yhä autuaan tietämätön ja minä mesetin paniikissa Suomeen vanhemmille, että nyt joku on varmasti käynyt varastamassa meidän iguaanin, parvekkeen ovi kun ei ollut lukossa (olemme kyllä toisessa kerroksessa). Minä panikoin ja Mike tiiraili vielä ympäri työhuonetta, kunnes karjaisi yllättäen: iguaani lökötteli muina naisina Lokin terraarion takana hyllyllä ja Mike oli juuri tökännyt nenänsä suurin piirtein liskon suuhun. Onneksi Zucchini oli hyväkuntoisen näköinen - mitä nyt vastusti kiinniottoa, sillä liskopolo ei vieläkään ole kunnolla kesyyntynyt traumaattisen lapsuutensa jälkeen (Zucchini on meidän adoptiolapsi). Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta ehdin jo pelätä että nyt meillä sitten vaeltelee jossain olohuoneen sohvan sisällä äärimmäisen antisosiaalinen esihistoriallinen liskoeläin ties miten kauan... Mielenkiintoista tässä kaikessa on muuten se, että liskon on täytynyt joko kiivetä reilu metri alas häkkiä pitkin ja sitten uudelleen saman verran ylös pelkkää metalliputkea pitkin - tai hypätä. Ensin n. 30cm ja sitten vähän vähemmän. Tai sitten meillä asuu jonkinlainen David Copperfield-lisko.

Eilinen oli kuitenkin tätä liskoepisodia lukuunottamatta mukava päivä, sillä pääsin viimeinkin vähän ulkoilemaan kökittyäni sisällä Miken pitkän yövuoroputken ajan. Ensin ajoimme Sussexiin (missä Mike asui vielä silloin kun ensimmäistä kertaa olin Usassa) ja vierailimme Miken tädin Ginan luona, jossa meitä tervehti turbaanipäinen (juhliin valmistautuva) Gina, Ginan mies George, sekä Miken serkku, Joey ja neljä koiraa: husky Kacey, Molly-snautseri, ajokoira Muffin ja jokin neljäs koira jonka nimeä en kysynyt. En ollut ennen tuota koiraa tavannutkaan, mutta kyseessä oli jonkinlainen saksanpaimenkoiran, dobermannin ja jonkin muun sekoitus, söpö, hassunnäköinen elikko, todella ystävällinen. Hengailimme Ginan luona hetken aikaa ja juttelimme Joeyn kanssa niitä näitä ja kannoimme Carpet Cleanerin autoon. Ginan luota ajoimme George Webb'siin syömään "pubilounaat" (joilla elikin mainiosti koko päivän) ja sen jälkeen ajoimme Miken isoisän luo, noin niinkuin muka yllätysvisiitille.

Emme olleet ainoita. Törmäsimme Miken sukulaisiin, joita oli saapunut paikalle suorastaan laumana. Miken Jerry-eno (ilmeisesti isoisän veli?) oli kuollut hiljattain ja jostain syystä kaikki olivat päätyneet nyt isoisän luo, missä nautittiin coca colaa ja suolatikkuja... muun muassa. Lueskelimme Miken suvun vaiheista kertovaa kirjaa (olenkin siitä joskus maininnut) ja päätimme, että vaihdamme kyllä ihan oikeasti sukunimeksemme Miken -oikean- suvun nimen heti ensitilassa, koska sillä suvulla on historiaa. Miken isän isä oli nimittäin adoptoitu, eikä Mike näin ollen ole kovin sidoksissa siihen sukuun, minkä nimeä nyt kantaa. Miken isän juuret ovat muuten ilmeisesti Englannissa. Miksi hänkin on italialaisen näköinen ei siis varmaan koskaan selviä meille...Miken isoisän luota viimein selvittyämme ajoimme Delafieldiin asti leffaan (siellä nyt vaan on hyvä teatteri) ja ostimme liput Narnian tarinoiden kolmatta osaa varten.

Prinssi Caspian (oikealla) on aika ihana (mutta vain elokuvassa ja tuolla tukalla).

Leffan alkuun oli kuitenkin pari tuntia, joten lähdimme Starbucksiin kahville (tai no, Mike kahvitteli, minä vetelin omenasiideriä) ja sieltä Wal-Martiin kiertelemään. Mukaan tarttui se mitä lähdin hakemaankin: kevyt kuorintaine kasvoille, yövoide (en ole oikeastaan koskaan sellaista käyttänyt, mutta nyt iho on sen verran kuiva että jotain ytyä on pakko saada) ja pehmolaastareita jalan sivulla olevaa haavaa varten. Ostin myös muutamia hiusklipsejä, joita käytän kun putsailen naamaani (ja meikatessa). Huomasin samalla saavani täältä 2 purkkia hiusväriä sillä hintaa mitä Suomessa saa yhden. En kuitenkaan vielä ostanut. Samalla huomasin, että täällä saa Wal-Martista (ainakin Delafieldissä) myös Paul Mitchellin tuotteita (n. 12 dollarin hintaan) ja TreSemmen litran pullo maksaa täällä alle 4 dollaria. Hurjaa.

Narnia-leffa oli kaiken puolin viihdyttävä elämys, jonka jälkeen ajelimme mietteliäinä kotia kohti... ja loppu onkin historiaa.

Käsityöläinen ja laatikkofani

Vaikka tässä kämpässä on periaatteessa säilytystiloja vaikka kuinka (tosin yksi iso komero on kokonaan täynnä liskoja), tuntuu, ettei tavarani mahdu koskaan mihinkään ja niinpä työpöytäni vyöryy kaikenlaista vihkoa, kalenteria, paperilappusta ja muuta tavaraa jatkuvasti. Vaan ei enää! Ostin näet Michael'silta (käsityötarvikeliike) 2 komeaa säilytyslaatikkoa. Alimmainen on ehkä vähän imelä ("Happiness is where you find it."), mutta retroisuus vakuutti.

Päällimmäinen on mielestäni aivan ihana, vähän kuin vanhanaikainen matkalaukku, matkustusteemoineen. Michael'silla oli mahtava valikoima ja olisinkin mielelläni ottanut useammankin laatikon... harmi vaan, että noita ei kyllä taida saada Suomeen vietyä mukana... Mielelläni veisin yhden tuollaisen matkalaukkuhenkisen sinnekin.

Ehkä lähetän postissa, jos uskallan... Sain nimittäin eilen viimeinkin käsiini paketin Suomesta, jonka vanhempani lähettivät 9.12. Kauan kesti ja kaiken kukkuraksi ei tuokaan paketti selvinyt paikan päälle ehjänä (kuten ei mikään muukaan tänne koskaan lähettämäni), vaan kulmassa oli aikuisen miehen nyrkin mentävä reikä. Ihme oli se, ettei mitään ollut paketista kadonnut - ainakaan vanhempieni mukaan. Paketti itsessään sisälsi joulutavaraa (yhyy), sekä 2 pussia Pandan lakuja, 1 pussin Marianne-karkkeja ja paketin After Eight -suklaata, sekä äidin tekemiä pikkuleipiä ison laatikollisen (jota Mike on tuhonnut ahkerasti). Mukana oli myös ihanat turkoosit lapaset ja pipo, jotka on tarkoitus lahjoittaa Miken äidin suuntaan... vaikka mielelläni omisin ne itse!

Michaelsilta tarttui mukaan myös korutarvikkeita ja jotain tämän sorttista tuli sitten värkättyä ruusukvartsia muistuttavasta kivestä (ehkä se oli ruusukvartsia?), noin ystävänpäivää jo ajatellen:

Ikävä kyllä kuvan laatu on köppäinen...

Pöllö kaipaa vielä ketjun... enkä ole ihan varma sydämestä...

Valvoin pitkälle yöhön maanantaina värkkäillen noita koruja, mutta olen kaikin puolin erittäin tyytyväinen tuohon kaulakoruun... josta täytyisi jaksaa kyllä ottaa parempi kuva, sillä tuo ei tee sille oikeutta ollenkaan. Tiistaina olin kuitenkin reipas tyttö ja pesin 2 koneellista pyykkiä, tiskasin tiskit, siivosin keittiön ja kylppärin ja ja ja vaikka mitä. Tänään olenkin sitten vain laiskotellut... nukkunut piiiitkät päikkärit (taisi olla univelkaa) ja katsonut Emmerdalea teekupin äärellä... (Suomesta ostettua valkoista teetä nauttien...)

Asunnossa on tällä hetkellä meneillään projekti Iguaanin Uusi Koti, joka valmistunee piakkoin. Liskolle on luvassa melko makeat oltavat, sillä uusi koti on normaalisti kissojen kennelinä käytettävä valtavan kokoinen häkki, johon Mike on rakentanut ramppeja ja lekottelupaikkoja... Häkistä löytyy myös suojaisa piilonurkkaus kasviverhon takaa, uima-allas ja RIIPPUMATTO. Kaiken kruunaa ikioma auringonottopaikka sekä tasainen suihku kosteuttavaa höyryä... Voi elämä.

Tästä "rääpäleestä" tulee vielä jonain päivänä n. 1.2m jättiläislisko, jos hyvin käy.

(Kuvassa Zucchini tilapäismajoituksessaan...)

2010 - yhteenveto

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
- Ehkä en vielä ystävää, mutta hyviä kavereita. Ja löytänyt vanhoja uudelleen!

2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
- No joo, hankin lisäkoulutusta ja sain työskennellä fantastisessa paikassa - TV2:ssa.

3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
- Joo, vaikkakin lähinnä etänä.

4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
- Se, kun sain kuulla päässeeni aikuiskoulutukseen, Tampereelle muutto ja sitten vielä se kun kuulin pääseväni TV2 töihin... Se, että pääsin jälleen -omaan- kotiin ja toki hyvät hetket miehen kanssa täällä Usassa.

5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
- En.

6. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
- Jonkin verran. Olen mielestäni itsenäistynyt aika harppauksin, sillä olen nyt ensimmäistä kertaa asunut sen verran kaukana vanhemmistani, etten ole voinut vain piipahtaa heillä tuosta noin vaan. Olen ehkä myös aikuistunut ihan pikkuisen.

7. Oletko lihonnut?
-  Aikalailla taidetaan samassa olla kuin vuosi sitten tähän aikaan - ikävä kyllä.

8. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
- En.

9. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
- En ole koskaan ollut elokuvissa yksin, enkä halua ollakaan!

10. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
- En.

---

1. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
- Äh, en osaa sanoa... tapasin useitakin hyviä tyyppejä tänä vuonna.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
- Mirja <3 (juuri joulun alla) ja taisipa pari etäisempääkin ystävää lisääntyä... Tuntuu, että vauvoja tupsahtelee tuttavapiiriin kuukausittain nykyään!

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
- Ei, onneksi.

5. Missä maissa kävit?
- Saksassa ja Usassa.

6. Mitä haluaisit vuodelta 2011 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2010?
- Sen, mitä olen halunnut jo monta, monta vuotta: päästä viimeinkin asumaan saman katon alle tämän sottapytyn (mieheni) kanssa.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2010?
- 19.12., päivä jolloin paras ystäväni sai esikoisensa :) Tai oikeastaan 20.12., päivä, jolloin uutiset kiirivät tänne rapakon taakse... Ja 7.12., päivä jolloin jumiuduin Müncheniin...

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
- Varmaankin onnistunut työharjoittelu ja muutto.

9. ...ja suurin epäonnistuminen?
- En oikeastaan ole epäonnistunut missään henkilökohtaisesti?

10. Kärsitkö vammoista?
- Ei mitään vakavampaa, naarmuja, haavoja ja jotain rasitusvammoja (ei saa nauraa).

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
- Sain itseasiassa yllättävän paljon uusia kivoja juttuja lahjaksi viime vuonna... Mutta olen kyllä nauttinut suuresti ostamastani Benettonin lompakosta... ja uusista silmälaseistani...

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
- Milon! Tietenkin! <3

13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
- Oma... Ah, no näitä oli muutamia... mutta ehkä en nyt mene siihen.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
- Vuokraan ja laskuihin...

15. Mistä innostuit eniten?
- Töistä, hehe... Surullista? Ja Usan matkasta... Ja ystäväni vauvauutisista!

16. Vuoden 2010 ihmiset?
- Isä.

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
- Vaikea sanoa... ehkä onnellisempi kuitenkin, sillä nyt Suomeen palatessani siellä odottaa oma asunto (no vuokra-asunto)... mutta toisaalta töistä ei ole tietoakaan. Isä kuitenkin on nyt terve ja se ilahduttaa. Muuten tilanne on aikalailla sama.

18. Lihavampi vai laihempi?
- Sama.

19. Rikkaampi vai köyhempi?
- Köyhempi, hehe... Sitä se muutto (ja työttömyys) teettää.

20. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
- Olisin halunnut nähdä muutamia ystäviäni enemmän ja tietysti olisin halunnut viettää aikaa Miken kanssa.

21. ...entä vähemmän?
- Nöräystä...

22. Miten aiot viettää joulun?
- 2011 joulun? En osaa yhtään vielä sanoa, siihen on niin pitkä aika ja mitä vaan voi tapahtua... Mielelläni viettäisin joulun Suomessa, "perinneruokien" äärellä.

23. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mitä se olisi?
- En osaa sanoa vain yhtä hetkeä... Olisin ehkä yleisesti ottaen chillannut vähän enemmän tietyissä tilanteissa...

24. Rakastuitko vuonna 2010?
- En varsinaisesti, samaa settiä.

25. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
- Ei yhtään.

26. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
- Emmerdale!

27. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
- En.

28. Mikä oli paras lukemasi kirja?
- I Shall Wear Midnight (Terry Pratchett)

29. ...entä musiikillinen löytö?
- Löysin vanhoja helmiä yhä uudelleen.

30. Mitä halusit ja sait?
- Uuden puhelimen, uudet (tummenevat) silmälasit, tavata Miken, uusia elämyksiä...

31. Mitä halusit, muttet saanut?
- Muuttaa yhteen Miken kanssa.

32. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
- Avatar jäi mieleen, mutta en tiedä oliko se nyt varsinaisesti vuoden suosikkileffa.

33. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
- Olin töissä ja söimme Daim-kakkua.

34. Ketä kaipasit?
- Mikeä ja Miloa lähinnä - tosin Miloa näin kuitenkin aika usein. Mirjaakin on ollut ikävä...

35. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
- Ratsastus.

36. Kuinka monta ihmistä olet suudellut vuoden aikana?
- Yhtä.

37. Oletko joutunut tappeluun?
- En.

38. Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana?
- En varmaan mitään sen kummempaa kuin soitellut ja tekstannut siellä lentokentän terroristikuulustelutilassa, missä ei olisi saanut käytellä puhelimia.

39. Oletko juonut "perseitä"?
- En harrasta.

40. Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin?
- En?


Kopion hässäkän Johannan privaattiblogista.

Se olis sitten tammikuu

Vuosi vaihtui täällä Wisconsinissa melkoisen kosteissa tunnelmissa. Siis sään puolesta. Tarjolla oli n. 10 C lämmintä, vettä, sumua ja muuta mukavaa. Ajokeli ei ollut häävi ja matkaankin pääsimme vasta illan jo pimennyttyä, joten tyydyimme käymään vain Miken äidin luona, jossa istuimmekin melko myöhään. Lahjat vastaanotettiin iloisissa tunnelmissa puolin ja toisin. Itse saimme kumpikin Miken äidiltä satasen käteen per noukka ja isoisä ja Anita antoivat kummallekin 25 euron lahjakortit, joista omani oli JCPenneylle. Lisäksi Miken äidin sisko Gina puolisoineen antoi meille kummallekin 20 euron lahjakortit Olive Garden -ravintolaketjuun.

Alkupaloina nautiskelimme popcorn-katkarapuja (popcorn koska ne ovat pieniä ja napostelukokoisia) ja ravunjalkaa (tosin itse vain maistoin sitä, ulkonäkökin ällötti) ja "pääateriana" söimmekin sitten pizzaa ja valkosipulileipää. Jälkiruokana oli kirsikkapiirakkaa, jota saimme pizzan ohella vielä kotiinkin vietäväksi. Pöydällä olevat koiranherkut oli Georgielle ja Reballe. Tuomamme kynttilä pääsi heti käyttöön ja keksit suunniteltiin tuhottavaksi keskellä yötä. Palasimme kotiin leffavuokraamon kautta ja vietimme vuodenvaihteen sohvalla katsoen Pixarin Up-animaatiota, joka oli hauska, vähän yliampuva, mutta kaikin puolin viihdyttävä.

Eilinen päivä meni horrostaen, sillä oli pyhä eikä oikein voitu tehdä mitään. Äidin lähettämä paketti on kuin onkin ollut maassa jo pidemmän aikaa, mutta posti teki taas perinteiset, eikä edes viitsinyt yrittää toimittaa sitä meille. Eivät edes jättäneet lappua. Asuntotoimisto oli viimein jättänyt lapun, että olivat vastaanottaneet paketin. Ei tarvinne sanoa että posti saa nauttia kirjallisesta valituksesta, sillä toistaiseksi he eivät ole vielä kertaakaan edes yrittäneet toimittaa yhtään ainutta pakettia meille, vaan ovat suoraan jättäneet asuntotoimistolle, eivätkä edes jätä saapumisilmoitusta. Törkeää toimintaa. Huomenna saamme käydä siis lunastamassa kaiken joulutavaran - fantastista.

Tänään pääsimme ulos päivänvalolla, mikä oli suoranainen ihme. Kävimme jättikokoisessa kukkakaupassa (Stein Gardens & Gifts) hakemassa tekokasveja iguaanin uutta kotia (muuttaa asumaan jättikokoiseen kissan kenneliin (häkillä on kokoa mua rintaan asti ja ainakin metri leveyttä)) varten. Sen jälkeen lähdimme ostoskeskukseen, jossa kävin pyörimässä JCPenneyllä, mutten vieläkään löytänyt laukkua, jota olisin rakastanut, joten poistuin taas kerran tyhjin käsin. Bath & Body Worksista mukaan tarttui suihkugeeli (ruskea sokeri ja viikuna), greipintuoksuinen antibakteerinen käsisaippua, mausteinen tuoksukynttilä ja minikokoinen vartalovoide (kuvattuna keittiössä).

Jokin pöpökin on tainnut muhun iskeä (ehkä siksi että nukahdin avoimen ikkunan ääreen), sillä tämä päivä on vuorotellen ollut kylmä ja kuuma ja nälkä ja huono olo. Ylläoleva kuva (ulkoa) jo kertonee, että nekin vähät lumet mitä oli, ovat sulaneet... Ei tunnu yhtään tammikuulta. Tänään oli sentään pakkasta, mutta aurinko saa kaiken tuntumaan jokseenkin keväiseltä.

Mike vetää ilmeellä.

Hierontakateus. En ymmärrä.

Tällaista vuotta 2011 täältä tänään. Ilta onkin aika hyvin vietetty sohvalla torkkuen lämpimän viltin alla, villasukat jalassa ja kissan seurassa. Nyt on meneillään tee ja Emmerdale. Nukkumaan voisi mennä jopa ihmisten aikaan tänään...