maanantai 17. tammikuuta 2011

Ajatuksia ja arkea

Tapaan jättää Mikelle aamuksi viestin olohuoneen pikkupöydälle, nyt kun hän tekee yövuoroja emmekä arkena näe toisiamme juuri ollenkaan. Yleensä viestissä kerron vähän siitä miten iltani meni ja mitä nyt milloinkin. Tänään ajattelin olla lyhyt ja ytimekäs...

Suomeen muuton suunnittelu on täällä Jenkkilässä nyt pyörähtänyt ihan toden teolla käyntiin. Laskeskellaan paljonko Mikellä on täällä velkaa jäljellä, paljonko autoa on maksamatta, mitä tavaroita pitää saada Suomeen ja minkä kanssa ei nyt ole niin väliksi. Mietitään, milloin voisi olla realistista ajatella, että Mike pystyisi tulemaan Suomeen... Pohditaan, mitä Mike tekisi? Pohditaan, mitä mä tekisin, kun tällä hetkellä töistä ei ole tietoakaan. Kuten ystäväni Marianne edelliseen postaukseeni heitti... idea omasta yrityksestä ei edelleenkään ole hullumpi. En muista kirjoitinko asiasta koskaan blogiin asti, mutta noin vuosi sitten suunnittelin omaa yritystä ihan tosissani, kävin uusyrityskeskuksessa juttelemassa faktoista, tutkin laina-asioita ja rahoitusta yms. Vanhempani ovat kummatkin olleet yrittäjiä ja ovat varoitelleet aina yrittämisen vaaroista, mitä ei toki käy kiistäminen. Suunnitelmissani ei kuitenkaan ole mitään kymmenien ihmisten työllistämistä (ikävä kyllä) vaan lähinnä itseni (ja siinä sivussa sitten Mikenkin) työllistäminen. Perheessäni on itseasiassa ollut kiinnostusta sisustuskaupan avaamiseen, mutta koska olemme kaikki (äitini, minä ja siskoni) eri suunnissa, saattaa "perheyrityksen" avaaminen olla hieman nihkeää. Niin monia ajatuksia pyörii päässä koko ajan, että nukkuminenkin tuntuu vaikealta. Mietittävää on paljon.


Ostin tänään uutta teetä iltaani piristämään. Päätin kokeilla Liptonin vihreää teetä jossa on puolukkaa ja granaattiomenaa. Puolukan maku (ja väri) oli ehkä vähän liian voimakas, mutta luulen, että tuo teepaketti tulee kuitenkin tyhjenemään vielä tässä matkani aikana. Kuvan kuppi on muuten Starbucksista itselleni joululahjaksi ostama... Se on ehkä hieman pieni normaaliin teekuppiini verrattuna (kuvan lusikka on muuten ruokalusikka), mutta ihanan lämpimän jouluinen ja samalla raikkaan talvinen. Oikeassa kuvassa oleva taulu lepää työpöydälläni ja se on peruja Miken isoisän vanhasta talosta. Miken isoäiti piti kovasti hevosista (ja itse asiassa todella monesta muustakin asiasta mistä minäkin), joten luulen taulun olevan hänen aikoinaan hankkimansa.


Tämä Victoria's Secretistä ostamani huulikiiltopaletti on yhä ehdoton meikkisuosikkini. Värit kattavat täydellisesti koko sen valikoiman sävyjä, mitä huulillani yleensä nähdään, enkä tämän paletin ostamisen jälkeen ole mitään muita sävyjä käyttänytkään! Kuoppia alkaa jo noissakin näkyä... Sävyt eivät muuten ole huulilla noin voimakkaat, mitä paletissa, vaan nimenomaan kevyitä kiiltoja. Väriä on mielestäni juuri sopivasti. Toki sinänsä vähän hankala tuote kulkemaan mukana, että värejä pitää levitellä siveltimellä eikä pakkauksessa ole peiliäkään... No, kaikkea ei voi saada.

Tänään olen kuitenkin saanut aikaan jotain, nimittäin kävin Miken kanssa ruokakaupassa ja haimme "päivällisen" KFC:ltä. Otin grillattua kananrintaa, perunamuusilla ja kastikkeella sekä herkullisen pienen leipäsen. Mike otti perinteistä crispy-kanaa, mistä KFC on kovin tunnettu. Täällä vaan melkein kaikki on aina juurikin tuota crispyä, elikkä melko rasvaista kuorrutettua tavaraa, joten halusin kerrankin ihan vaan jotain yksinkertaisesti grillattua... Hyvää teki. Isän ruokia on muuten ikävä... Kotona pesin sitten koneellisen pyykkiä (ja aion vielä laittaa tiskikoneenkin hurisemaan, vaikka kello onkin jo yli kymmenen) ja tein browniesseja (vai miten se suomeksi taipuukaan?), jotka hieman vetelästä koostumuksestaan huolimatta upposivat Miken masuun ihan hyvin. Kyllä Jenninkin... Aamupalan tänä aamuna teki Mike, perinteistä jenkkiläistä grilled cheese -meininkiä ja teetä. Minä tiskasin...

Tulevalla viikolla Mikellä on huimat 3 päivää vapaata (!) ja yritämme jonain päivänä (ehkä tiistaina) saada aikaiseksi rehautua taas ostoskeskukseen, sillä JCPenneyn lahjakortti polttelee yhä lompakossani...

PS. Yksi suosikkiblogeistani, Buttermilk Bisquits on palannut jälleen langoille! Suosittelen lämpimästi!

Ei kommentteja: