Kolme aamupalaa päivässä

Onko normaalia elää pelkillä aamupaloilla?

Täällä Usassa mun päivärytmit on vähän mitä on (tai siis rytmejä ei edes ole) ja ruokailutkin on vähän mitä sattuu. On sinänsä ollut omituista elää näin, kun kokonaisen vuoden ajan elin säännöllisessä päivärytmissä, missä heräsin aamulla töihin tai kouluun, söin aamiaisen, nautin lounaan töissä tai koulussa, sitten söin jotain kotiin palattuani ja iltapalan pari tuntia ennen nukkumaanmenoa. Olin hereillä keskimäärin seitsemästä puoleen yöhön, joskus pidempään. Nyt nukun miten sattuu ja syön miten sattuu ja kaipaan mahdollisuutta kävellä paikasta toiseen (täällä etäisyydet ovat pitkiä ja eikä se kävelykään aina ole kovin turvallista). Jos olisimme jääneet Usaan asumaan (jos joskus olisin saanut viisumini) emme olisi asuneet näillä tonteilla, vaan muuttaneet todennäköisesti Brookfieldiin, missä pystyisi paremmin kävelemään ainakin harrastusmielessä. Siksi täällä ei kai niin paljon kävelläkään, kun kaikki on aina niin kaukana... Pyöräily ei näillä markeilla juuri kannata kun jalkakäytävät ovat alle metrin leveitä kaistaleita monikaistaisen autotien varrella...

Tänä aamuna (no, puolilta päivin) tein pannareita. Tai siis, no, pannarijauheesta lettuhenkisiä paksuja... öh... no, sovitaan että ne on pannareita. Vaikka nuo ovat pieniä ja melko viattoman näköisiä, kolmen syöminen tekee jo tiukkaa. Kokoa näillä on ehkä kämmenen verran. Näistä tuli ehkä parhaita tähän asti. Lisäsin sekaan pikkuisen sokeria ja maku oli hyvin lähellä suomalaisia lettuja. Mikekin söi kasan supervauhtia ja lämmitti vielä loput illalla töihin lähtiessään. Mistä tulikin mieleen. Aamiaista tuli nautittua vasta yhden maissa (meni tunti tuon kasan paistamiseen) ja seuraavan kerran sain ruuan valmiiksi vasta puoli yhdeksän paikkeille ja koska vaihtoehtoina oli lähinnä pastaa ja pastaa, päätin heittää jääkaapin viimeiset pekonipalat pannulle ja tehdä munakokkelia kaveriksi, olihan Mikellä -taas- aamu. Eikä miehet koskaan saa tarpeekseen pekonista.

Söin siis toisen aamiaisen ja suurella todennäköisyydellä syön vielä "iltapalaksi" jotain aamiaiseksi sopivaa, nimittäin mysliä. Kolme aamiaista päivässä. Mutta kai pekoni ja munat menee lämpimästä ateriasta? Täytyy kyllä sanoa, että pitää ottaa nyt vähän itseään niskasta kiinni tämän ruokahomman kanssa ja alkaa harrastaa niitä välipaloja ettei sitten kamalalla nälällä tuu vedeltyä mitä sattuu naamaansa. Ihme kyllä kaikki housut vielä mahtuvat siinä missä ennenkin ja iho suorastaan kukoistaa. Koskaan ennen en vielä elämässäni ole ollut tilanteessa, missä ihoni ei kiiltele rasvaisena, mutta nyt on sekin ihme koettu. En ymmärrä miten se on mahdollista, ottaen huomioon miten "huonosti" täällä keskimäärin syömme ja miten sekavasti tulee nukuttua.

Juuri tänään tulin ihmetelleeksi, miten vielä 4 tuntia kosteusvoiteen levittämisen jälkeen ja meikittä ihoni näytti lähinnä samettiselta, eikä ollenkaan rasvaiselta. En myöskään ole käyttänyt puuteria sen jälkeen kun olen tänne tullut ja ennen jouduin taputtelemaan kiiltoa kasvoiltani ja lisäilemään puuteria vähintään tunnin välein... Omituista. Tutut jättihuokoset ovat kuitenkin vielä tallella, tosin ehkä vähän pienempinä...

Nyt aion kuitenkin keittää vielä kupin teetä, tyhjentää astianpesukoneen ja miettiä mitä ihmettä teen makuuhuoneen alati laajenevalle pyykkikasalle (vaikka juuri tänään pyykkäsin sitä pienemmäksi) kun huomenna on joku tulossa (muka 24h varoitusajalla) tutkimaan onko kämpässämme tuholaisia. En tiedä ollenkaan mitä moinen tarkastus pitää sisällään, sillä lapussa luki, että tämä tehdään 4 kertaa vuodessa, mutta Mike on nyt asunut täällä 3 vuotta eikä ko. tarkastusta ole vielä koskaan tehty... Oletan, että tyypit haluavat kuitenkin kurkkia joka paikkaan, joten jotian on tehtävä. Urgh. Olisi ollut kiva saada tuokin tieto vähän aiemmin. Saatiin kuitenkin tänään imuroitua ja kokolattiamatot pestyä (tai siis höyrytettyä) makuuhuonetta ja työhuonetta lukuunottamatta. Ne olisi vuorossa huomenna. Melko ällön näköistä muuten se vesi mitä noista matoista irtosi...