Oon mä täällä!

Näköjään taas tullut joku blogitauko tähän. Todennäköisesti siksi, koska elämäni on ollut melkoisen yksitoikkoista viimepäivät. Onneksi Ivan-kissa sai kodin kuitenkin Miken äidin luota ja rakas Karma-liskokin menee samaan osoitteeseen Miken äidin yllättävän liskoällötyksestä toipumisen tuloksena. Miken luona on jo melkeinpä tyhjää. Oikeastaan kaikki on pakattu ja postitettu/myyty/annettu pois ja enää jäljellä on kämpän siistiminen ja maalailu. Mike siirtyykin kohta äitinsä luo viimeisiksi Usan päivikseen ja kommunikaatiomme tulee tästä syystä olemaan ennen Miken tänne tuloa aika nihkeää, koska rouvalla ei siellä ole internettiä... Onneksi puhelimessa sellainen on, kunnes Mike joutuu senkin palauttamaan.

Nyt, kun jäljellä olevat päivät voi laskea yhden käden sormilla, surrealistinen olotila vain vahvistuu. Tulin eilen tänne Pohjanmaalle viikonlopuksi, katsomaan mitä täältä on uuteen kämppään lähdössä ja samalla toki vähän ratsastelemaankin. Maanantaina koittaa paluu Tampereelle ja muuttohommat alkavat samalla kun hoidan yritystoimintaani liittyvät viimeiset paperihommat kuntoon ennen syyskuun alkua.  Tuntuu kyllä kieltämättä hurjalta kaikki. Ja jänskättää. On jotenkin hankala hahmottaa, että ensi viikolla tähän aikaan Mike on jo täällä ja voimme leikkiä avioparia! Hehe...

Käväisin eilen sen verran parturissa, että tukkaa vähän siistittiin ja muutama sentti lähti poiskin. Pyysin vähän lisää kerrostusta jne. Aika vaikea sanoa vielä miltä lopputulos näyttää, koska eilen se ei vielä kummoinen ollut, koska parturi vain leikkasi sen ja kampasi sen suoraksi = pörrö. Tällä hetkellä istun vielä n. 30min kiharaisena (nukuin yön tukka nutturalla), kunnes on aika letittää se tallille, minkä jälkeen koittaa operaatio värjäys. Punaista taas ja sävy 6.66... Huhhuh. Toivotaan, että lopputulos on taas ihmismäinen.

PS. Mike sai nyt oman "amerikkalainen" taginsa blogipostauksiin, jotka koskevat häntä... hih!