"Älä osta sitä mitä tarvitset, vaan vain sitä, mitä ilman et voi elää."

Lähdin tänään kaupungille hakemaan itselleni kalenteria, jota ikään kuin himoitsin ja johon lopulta ajattelin tyytyä, kun täydellistä ei mistään tuntunut löytyvän. Tietenkin se melkohyväkin vaihtoehto oli nyt sitten kadonnut Akateemisen Kirjakaupan hyllyiltä... Äh. Korvikkeeksi löytyi sitten Lontoo-henkinen muistikirja, josta löytyy myös peruskartta, sekä metrokartta ja muutama hyödyllinen muukin tieto. Aion käyttää tätä päivyrinä, koska tajusin että samaa funktiota ne kalenteritkin usein omassa käytössäni toimittavat. Kaikenlaiset isommat jutut rustaan muistiin seinäkalenteriimme...

Mukaan tarttui samalla pari kynää, sekä mielenkiintoinen Citykoira -kirja, joka mainostaa olevansa opas tyytyväisen ja tottelevaisen kaupunkikoiran kasvatukseen. Kuulostaa melko hauskalta, mutta kirjasta löytyi itseasiassa varsin mielenkiintoisia faktoja, jotka eivät kaikki nyt suoranaisesti liittyneet koiran kasvatukseen. Esimerkiksi; "Koirienpito kiellettiin Reykjavikissä vuonna 1924 sen jälkeen, kun kaupungissa oli puhjennut koiriin liittyviä sairauksia. 88000 asukkaan kaupunki eli ilman koiria vuoteen 2003 asti, jolloin niiden palauttamista taas kokeiltiin." Vaikka tein Islannista ja muutamista sen eläimistäkin esitelmän vain muutama vuosi sitten, ei minulla ollut tällaisesta asiasta harmainta haisuakaan. Uskomatonta! On vaikea kuvitella kaupunki ilman koiria... Ilmeisesti koiranomistajat eivät kuitenkaan vieläkään pääse Reykjavikissä helpolla, sillä koirista joutuu maksamaan melkoisia lisämaksuja ja sen ohella koirien pitoa koskevia säännöksiä on lukuisia - joita koiranomistajat tietenkin aktiivisesti vastustavat. Hurjaa!

Tajusin toden teolla tänään, miten isän jo vuosia tuhlaajatytön mieleen iskostamat ajatukset ovat viimeinkin ilmeisesti uponneet perille. Isä aina sanoo "älä osta sitä mitä tarvitset, vaan vain sitä, mitä ilman et voi elää", mikä nyt on Miken mukaan alkanut muodostua jopa ongelmaksi - huvittavaa sinänsä. Ruokakauppa lienee ainut paikka missä tämä filosofia ei vielä pääse niskan päälle. Siellä ostan joskus esim. kroissantteja, vaikka ilmankin toki voisi elää... Uusia vaatteita olen ostanut ennätyksellisen niukasti. ...Paitsi sukkia, joita tajusin tarvitsevani kun jäljellä oli keskimäärin noin kolme reiätöntä paria... ja jotka kuluvat yllättävän tiheään tahtiin! Uuden pipon tosin ostin hetki sitten, kun omasta kokoelmastani ei vielä löytynyt kunnolla viimalta korvia suojelevaa mallia. Ulkoiluhousut ostin syksyllä, koska tajusin lopulta että farkut eivät ehkä oikeasti olekaan ne parhaimmat lenkkeilyhousut. Samoihin aikoihin hankin myös syksyn ulkoiluihin paremmin sopivan kevyttakin alennuksesta. Mitään "voi kun kiva/nätti!"-vaatteita en ole aikoihin hankkinut, enkä aina vain rahatilanteen vuoksi. En vaan ole enää osannut ostaa. Muutamia kertoja olen vaatekaupoissa käynyt ja sitten vaan lähtenyt tyhjin käsin kotiin kun en ole koennut enää rakastuvani mihinkään tarpeeksi palavasti - etten voisi elää ilman tuota riepua.

Tänään olin vallan hurja ja hassasin 20 euroa ostaessani harmaan perusneuletakin - pienellä lisämausteella (vekkulit napit hihoissa, kuva yllä ja sivulla) varustettuna, Ja vielä 10 euroa alennuksesta napattuun hieman erisävyiseen harmaaseen, ohueeseen neuletakkiin - jonka voi kiinnittää mukana tulleella lakritsinauhaa muistuttavalla vyöllä... Himoitsin aluksi takkia ruskeana, mutta jostain syystä tuo väri ei päälläni ollutkaan kovin hyvä, vaikka muuten se miellytti sekä itseäni, että makutuomariani (Mike). Mustaa olen päättänyt olla tänä vuonna ostamatta (kuinkahan käy), mutta harmaa vielä sallittakoon. Ruskea neule olisi ollut mukava, mutta väri oli muutenkin kalpealle iholleni turhan vaalea - harmi.

Tuntuu jotenkin omituiselta ostaa vaatteita nykyään. Aina kaappia katsoessa tuntuu siltä, ettei siellä ole oikeastaan mitään päällepantavaa, mutta sitten en kuitenkaan osaa tiedostaa mitä sinne pitäisi hankkia, että pukeutumisahdistus vähän helpottaisi. Ärh! Kevätvaatteet näyttävät jo niin kutsuvilta - mutta samalla en osaa kuvitella itseäni oikein mihinkään niistä. Vaatekaappini kaipaa kenties lisää väriä. Mutta mitä värejä? Perusvärejä? Murrettuja? Pastelleja? Kenties vaatteita joissa on jotain jujua. Mutta minkälaista jujua? Pystyykö semmoisia oikeasti käyttämään? Entäpä housuja, jotka eivät ole farkkuja? Mutta osaisinko niitä pitää? Yhdet mustat suorat housut omistan - ja niitä olen käyttänyt vain ja ainoastaan parissa juhlissa ja oikeussalissa... Apua! Kenties tässä olisi syytä kääntyä jonkun ammattihenkilön puoleen... vaiko vain kokea olevansa parempi ihminen kun ei muka tarvitse kaikkea tuota materiaa?