Ruokakaupasta poistuessamme huomasimme kaupan pihalla söpön koiran, todennäköisesti nuoren labradorinnoutajan. Kävellessämme koiran ohi, huomasimme, että sen flexi makasi maassa koiran vieressä ja koira oli täysin irti - ja söi autuaana lunta. Mielestäni olin nähnyt miehen poistuvan koiran luota hetki sitten kauppaan, joten arvelin, ettei omistaja ole ehkä aivan heti tulossa takaisin. Mietimme mitä tässä nyt pitäisi tehdä... odottaa vieressä omistajan tuloa vai yrittää sitoa koira takaisin aitaan kiinni?
Päädyin sitten jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Erikoista kyllä, koira ei kiinnittänyt meistä kumpaakaan juuri mitään huomiota, enkä minä koiraan sen kummemmin, vieras eläin kun on kyseessä. Koira ei kuitenkaan ollut millään tavalla aggressiivinen, ainoastaan rento ja paikalla, mutta se ei myöskään tehnyt tuttavuutta. Olin väkertämässä hihnaa takaisin aitaan kiinni kun koiran omistajaksi ilmoittautunut mies saapui paikalle ja kysyi oliko koira päässyt irti. Kerroin fleksin olleen maassa koiran vieressä, mutta onneksi koira ei ollut lähtenyt mihinkään. Mies ihmetteli miten se oli mahdollista (no jaa, mies oli ilmeisesti kiepauttanut hihnan pari kertaa kaiteen ympärille sen kummemmin sitomatta) eikä kiittänyt millään tavalla. Hän oli erittäin ärsyyntyneen ja kireän oloinen, mistä jäi itselle sellainen tunne, että aivan kuin hän olisi odottanut meidän kahden englantia puhuvan varastavan hänen koiransa... Noh, eipä kestä. Ajatelkoot nyt sitten mitä haluaa, mutta mieluummin kiinnitän irrallaan olevan koiran johonkin, kunnes omistaja ilmaantuu, kun otan sen riskin että se karkaa - mahdollisesti suoraan kaiteen toisella puolella olevalle parkkipaikalle, missä se saattaisi jäädä auton alle.
Kenties se olisi hyväkin jos hän olisi ajatellut, että yritin varastaa koiran... Ehkä jatkossa hän ei enää jättäisi lemmikkiään ulos pakkaseen shoppailunsa ajaksi?
En ole koskaan ymmärtänyt miksi jotkut ihmiset ottavat koiransa mukaan kaikkialle. Miksei, jos koira olisi tervetullut noihin paikkoihin, mutta eipä sillä varmaan kovin hauskaa ole nököttää ulkona jopa pari tuntia yksikseen sillä aikaa kun omistaja on shoppailemassa tai ravintolassa syömässä. Pahin kuitenkin ehkä oli se kerta, jolloin todistimme kaverini kanssa nuorisojoukkoa joka oli rehannut mukaansa koiran ulkoilmakonserttiin, jonka desibelit olivat sitä luokkaa, ettemme itsekään voineet jäädä paikalle...
Omaa koiraani en jättäisi kaupan eteen edes vaikka näkisin sen koko ajan ikkunasta. Pelkäisin, että joku varastaisi sen tai vaikkapa potkaisisi sitä tai syöttäisi sille jotain sopimatonta (tosin Milo ei onneksi huoli herkkuja ventovierailta). Nykyisin kun on kaikenmaailman koiravihaajia siellä sun täällä... Järki käteen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti