La dolce vita - melkein

Mike on todella innoissaan uudesta työpaikastaan ja on saanut minutkin intoilemaan siitä oikein todella. Paikka on Brookfieldissä, jonka olen blogissanikin (ainakin jossakin blogissa) maininnut varmaan useaampaankin otteeseen. Se on yksi niistä paikoista Wisconsinissa, missä me kummatkin asuisimme oikein mielellämme. Brookfield on mukavaa aluetta, mistä löytyy hyviä ostospaikkoja ja tasokkaita asumuksia - tosin hinnatkin ovat sitten hieman eri luokkaa kuin mitä West Allisissa. Miken kauppa on pienempi ja ihmiset ovat kuulemma siellä mukavia ja ystävällisiä. Palkkaneuvottelut ovat vielä kesken, mutta tuntuva korotus on kuitenkin odotettavissa, mikä sekin on mahtavaa. Työmatka piteni - toistaiseksi, mutta ainahan sitä voi muuttaa. Vielä on epävarmaa kauanko Mike tulee työskentelemään Brookfieldissä, mutta varmasti pois ei ole kiire...

Minä puolestani kituutan edelleen kuumeen kanssa. En ymmärrä mikä ihme tässä on iskenyt, sillä oikeastaan ainoat oireet ovat jatkuva hikoilu, lievähkö (n. 37.5 asteen) kuume ja satunnainen päänsärky, sekä väsymys. Äiti epäilee, että syynä voi yksinkertaisesti olla aurinko ja kuumuus, sillä kuulemma jo lapsena minua yritettiin pitää mahdollisimman paljon varjossa, koska aurinko aiheutti aina lievän kuumeen. En tiennytkään. Käsivarteni ovat ruskettuneet jonkun verran rasvauksesta huolimatta (ja itseasiassa suurin osa rusketusta on viime kesän peruja). En rusketu helposti, mutta jos rusketun, rusketus pysyy todella pitkään. Muistan lapsena olleeni ulkomaan matkan jäljiltä ruskettunut pitkään... Silloin tosin rusketuinkin helpommin, kultakutri kun olin. Jalkani ovat ruskettuneet hassusti. Tai siis, jalkateräni. Se alue mikä näkyy kengän ja housunlahkeen välistä on tummahko ja oliivinsävyinen... HMMM. Mistä lie tullut? Huvittavan näköinen, kun varpaat ovat aivan valkoiset. Huomaa, että olen asunut ballerinoissa jonkun 2 kuukautta?

Suosikkinäkymäni Tampereen ytimestä!

Hieman katkerana olen seuraillut muiden lomailutouhuja kun ei aina innostaisi istua koulun penkillä kauniin kesäpäivän parhaat hetket. Lohduttaudun sillä, että ainakin olen sisällä, ilmastoidussa luokassa, enkä taapertele hikisenä kaupungin paahtavassa helteessä. Tänään taapertelin koulun jälkeen Koskikeskuksen paikkeilta kotiin jalkaisin, sillä silmälasikehysten metsästys Hämeenkadun Instrussa ei tuottanut haluttua tulosta. Kuninkaankadun (?) Instrussa käynti puolestaan tuotti tulosta:

Dolce & Gabbanan kehykset - eurolla.

Kahden (tai korkeintaan kolmen) viikon kuluttua, sopivasti viralliseksi lomaviikokseni, saapunevat nämä kaunokaiset tummenevilla linsseillä varustettuna! Vaikka kuvasta näyttääkin siltä, että sangat ovat mustat tai ehkä sinimustat, todellinen väri on itseasiassa tumman violetti, mustalla höystettynä. Ja kaikkihan tietävät miten paljon pidän tummasta violetista? Edestä kehykset ovat läpikuultavat ja värittömät, näyttämättä kuitenkaan (ainakaan omasta mielestäni) työlaseilta. Ja työlaseilla tarkoitan sellaisia silmäsuojaimia. Vaikka kehysten värimaailma onkin kylmä, valitsin silti ruskeaan tummuvat linssit, sillä ne ovat paremmat silmille kuin harmaaseen tummuvat, eivätkä vääristele värejä. Edellisetkin tummuvat linssini taittuvat ruskeaan, tosin käytännössä ne mielestäni tummuvat varsin tummiksi, eikä ruskeutta huomaa. Nähtäväksi jää, miten nämä tummuvat. Jännittää! 

Kello käy jo melkein puolta yötä ja sängyn lakanoiden vaihto on viittä vaille valmis, joten päätän tämän postauksen tähän. Parin tunnin päikkäreiden jälkeen ei kyllä vielä juuri väsytä (normaalia enemmän), mutta kuumeen kannalta olisi ehkä syytä painua petiin, että jaksan aamulla lähteä kouluun. Huomenna olisi tosiaan iltapuuhaa luvassa, mutta jos kuume ei katoa niin joutunen kyllä uudelleenharkitsemaan... Tosin en usko että tämä on mitään tarttuvaa, todennäköisesti kyse on juurikin vain reaktiosta auringolle.