Miken pitkä ja tuskainen yövuorossa vietetty työviikko sai tänään vihdoinkin tervetulleen tauon kun ei tarvinut lähteä yövuoroon... Viikko (tiistain jälkeen) on mennyt laiskasti ja hitaasti päivien sekoittuessa toisiinsa. Odotin lauantaita kuin kuuta nousevaa, ajattelin että voitaisiin tehdä jotain kivaa, kun on vapaata. Kuitenkin kävi niin, että väsymys yllätti suurelta osin tänäänkin. Olen itsekin valvonut myöhään koko viikon - joskus jopa aamu kymmeneen, joten unirytmini on vähintäänkin sekaisin. Viime yönä nukuin n. 7h, aamu viidestä alkaen ja menin päiväunille ennen kahta ja virkosin vasta viideltä suihkuun. Olimme kuitenkin aamulla suunnitelleet sen verran, että menisimme ulos syömään, koska halusin piristää Mikeä jotenkin kamalan viikon jälkeen. Mike oli saanut sähköpostitse vielä kaiken huipuksi pomoltaan haukut turhasta, mikä ei kovin kovasti piristänyt 13h työrupeaman jälkeen. Pomo oli syyttänyt Mikeä huonosti tehdystä tilauksesta, vaikka tilauksen olikin itseasiassa tehnyt toinen työntekijä, joka muutenkin mokailee säännöllisesti. Kiva siis.
Kun pääsin ylös ja suihkuun, laitoin farkut jalkaan (ensimmäinen kerta sitten tiistain) ja suoristin hiukseni (uusi suoristusrautani on -mahtava-) alkoi olo tuntua siltä että elämä voittaa (eikä aina vaan väsymys). Kun Mikekin lopulta pääsi ylös (flunssaisena ja väsyneenä) ja sai vaatetta niskaan, suuntasimme n. 9 asteen pakkasessa, mukavan kirpeässä ilmassa yhteen suosikki paikoistamme, nimittäin Noodles & Co. ravintolaan. Noodles & Co. on ketju, joka tarjoilee nimensä mukaisesti lähinnä pastaruokaa amerikoista, Välimeren alueelta ja aasiasta.
Otimme suosikkimme tälläkin kertaa; mulle Penne Rosa ja Mikelle Pesto Cavatappi, sekä kyytipojaksi flat bread -leipää (vähän rieskahenkistä) ja vihreää teetä (mulle) ja inkivääriolutta (Mikelle). Herrrrkullista. Herkkusienet jätin tosin lautasen reunalle, sillä en niistä (tai niiden koostumuksesta) erikoisemmin pidä. Arizona Green Tea on yksi suosikkijuomistani täällä, jos jossain juoman otan. Huomasin myös viime kesänä että sitä sai Arnold'sista Suomessa johonkin ihan järjettömään hintaan. Mutta järjettömissä hinnoissa ovat ne donitsitkin, sillä ne taitavat olla jo jossain 1,80 euron luokissa, kun täällä saa suoraan uunista tulleen Krispy Kremessä muistaakseni 70 sentillä (mikä ei euroissa ole sitäkään). Jälkkäriksi nautimme tänään suklaapirtelöt (kääk) ja Monty Pythonin Holy Grailin. Kaiken kaikkiaan onnistunut lauantai-ilta!
Mike on nyt "satavarma" siitä, että muuttaa Suomeen ensi tilassa jos kaikki nyt vaan menee putkeen. Järjesteltävää ja tutkittavaa ja suunniteltavaa on paljon, eikä asioita auta yhtään se, että itsellänikään ei ole työpaikasta tietoakaan. Argh. Tulossa lienee jännittävä vuosi jokatapauksessa...
5 kommenttia:
Oiskin aika hienoa, jos teidän vuosi muuttuisi niin, että Mike muuttaisikin Suomeen. :-) Mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää!
(P.S. Oothan huomannut, että oon taas langoilla eli palannut bloggailemaan vanhaan tuttuun osoitteeseeni? :-))
Oho, ai että se ois jo niinkin varma juttu, että Suomi ois tuleva asuinpaikka? :) No siinäpä sitten suunniteltavaa! Oisko Mikestä yrittäjäksi? Jos se perustais sun kanssa (sä oisit se, joka hoitais puhumisen :)) jonkun pienen putiikin, jossa myytäis amerikkalaisia ruokatuotteita? ;)
Se ei ilmeisesti oo kuitenkaan kovin vaikeaa muuttaa USAsta Suomeen ku mitä toisinpäin?
Bisquits,
En ollut tiennyt ollenkaan! ARRGH! Äkkiä lukemaan! <3 Ihanaa <3
Marianne,
Mä itseasiassa suunnittelin viime vuonna näihin aikoihin hieman tuon tyyppisen yrityksen perustamista, kun työllistymistilanne tuntui niin surkealta... Ei olis ihan paska idea. Ja joo, ei sinänsä oo vaikee muuttaa Suomeen, pitää vaan saada raha-asiat kuntoon täällä Usan päässä, esim. auto maksettua loppuun tms. :P
Mariannen kommenttiin liittyen: Helsingissa on tama http://www.behnfords.fi/
..paitsi että noi Pop Tartsit vois jättää myymättä. Ewwh. :P
Lähetä kommentti