Keittiön pöytä on muuten 1800-luvulta...

Pakkanen paukkuu täällä Tampereella jo ties monettako päivää, mutta siskoni luona idässä se vasta paukkuukin, nimittäin siellä mittari huitelee -40 asteen tuntumassa! Milo tärisee ulkona kuin haavan lehti, jos hetkeksikin pysähdytään. Olenkin miettinyt, että pitäisikö tässä käydä lyhyemmillä lenkeillä vai riittääkö vaan jos pidetään vauhtia yllä? Äänestämässäkin käytiin tänään koko perheen voimin (tosin käytössämme on vain tämä yksi ääni, jolla tosin on ainakin vähän vähemmän karvaisen uroksen tuki) ja Mike piteli tuon aikaa Miloa sylissään ulkona, koska ihmiset kuulemma katselivat häntä juurikin tyyliin "mitä te sitä pientä koiraparkaa täällä pakkasessa pidätte?!"... 

Olen saanut muutamia kommentteja ihmisiltä aamulenkillä itsekin. Ihmettelevät mitä se "rassukka" niin tärisee. Epäilevät varmaan että huonosti pidetään. Koiralla on takkia päällä ja se silti tärisee. Puudelilla kun on vaan se yksi villakerros ja tämän meidän herrasmiehen tapauksessa sekin on selästä melko harva ja mahan alla karvaa ei oikeastaan edes ole...

Oli miten oli, ylläolevista kuvista löytyy Ikean kannu, jonka ostin huiman 4,95 euron hintaan viime reissulla. Olivat euron alennuksessa, heh heh. Olen kovasti tykästynyt kannuun sen yksinkertaisuuden ja käytännöllisyyden vuoksi, vaikka siitä nyt ehkä hieman yläasteen kemia tuleekin mieleen...

Pöydällä näkyy myös sitruspuu. Tai sen raato, sillä puu itsessään taitaa olla kyllä nyt lopullisesti mennyttä kalua. En tiedä johtuuko tämä kaikki siitä, että se ei ole täällä talvella saanut paljon valoa vai siitä, että se vihaa alapuolellaan majailevaa lämpöpatteria vai onko se vain yksinkertaisesti tullut elinkaarensa päähän. Siitä lienee kuitenkin pian aika luopua... ja hankkia tilalle uusi. En nimittäin oikein enään jaksa uskoa että se tuosta virkoaisi, vaikka leikkelisinkin sitä lisää... Lehdistä nimittäin enää kolme osoittavat elonmerkkejä.

Vinkkaan tässä muuten vielä samalla, että blogissa nimeltä Mansikkapaikasta vasemmalle on meneillään arvonta vielä ihan pienen hetken (päättyy 31.1. klo 21), joten osallistukaa ihmeessä jos suloiset hennon pinkit tuikkukipot houkuttavat!

Sunnuntaipäivällinen

Valkosipulimarinoitua broileria ja aurinkokuivattua tomaattia formaggio -pastassa

Ihan hyvinhän marinointi ja ruoka yleensäkin onnistuivat, Mike kehui kovasti ja kyllä itsellekin maistui! Tätä tehdään ehdottomasti toistekin! Noin muuten tämä sunnuntai sujui -16 asteessa tunnin verran reippaillen (rillit huurussa) ja asunto imuroiden...

Frittatatatatadaa!

Söimme tänään tällaista sekasotkua, jota frittataksikin kutsutaan.

Resepti täältä, jos joku tahtoo kokeilla.

Odotukset olivat korkealla tämän kasvisfrittatan suhteen, sillä kaikki siinä vaikutti herkulliselta ja kutsuvalta. Sitruunapestoa en kuitenkaan S-Marketista löytänyt joten korvasin sen tavallisella pestolla ja sitruunamehulla paremman puutteessa... Sitruunamehua laitoin melko reippaastikin, mutta ei se kyllä mitenkään tässä maistunut. En myöskään saanut emmental-mozzarellaraastetta, joten pihinä iskin pintaan pelkkää mozzarellaraastetta ja epäilenkin että nämä kaksi pientä muutosta saattoivat vaikuttaa hyvinkin siihen, miksi en oikeastaan halua enää ajatellakaan frittataa.

Mike tykkäsi tästä kyllä, kehui täyttäväksikin. Mielestäni ruoka oli kuitenkin liian... blaah. Olin odottanut siinä olevan enemmän potkua. Kenties juuri tuo sitruunapesto ja emmental-mozzaraaste olisivat asian korjanneet, koska aivan samalla kaavalle tehtyä frittataa en kyllä aio enää kokeilla. Yngh. Harmittaa tosiaan kun omat odotukseni olivat niin korkealla...

Huomiselle on suunnitelmissa valkosipulimarinoitua kanaa (mitähän siitäkin tulee) ja formaggio-aurinkokuivattutomaatti -pastaa. Yritän nimittäin tässä urheasti sekä päästä eroon perus peruna (eri muodoissaan) ja kala/makkara/mitävaan -kaavasta, mutta olen oikeasti ihan surkea keittiössä. 

Ostin muuten sitten tänään viimein itselleni kauan haaveilemani jumppapallon ja voi pojat kun se on hauska! Ja mukava tuolina...

Aamukaverit

Ikean luomu appelsiini & seljankukka -marmeladi (2,95€) ja sekalainen smoothie

Aamuisin tekee mieli hedelmiä ja marjoja enemmän kuin muihin aikoihin päivästä. Yleensä olen kuitenkin niin laiska aamuisin, että en jaksa alkaa värkkäämään smoothieta (lähinnä koska siitä koituu iloinen siivo), enkä välttämättä ole vielä täysissä ruumiin ja sielun voimissa operoimaan hedelmiä paloiksi käsipelillä... Joten yleensä aamupalalla nautittava hedelmäannos on lasillinen appelsiinimehua. Smoothie tosin säilyy jääkaapissa hyvänä yön yli, joten ehkä olisi syytä alkaa tehdä se jo illalla valmiiksi aamua varten, sillä smoothiella on kyllä erittäin hyvä aloittaa päivä.

Kuvan smoothie koostui kaikesta mahdollisesta mitä jääkaapista ja pakastimesta sattui löytymään. Siinä on nimittäin mustikkaa, appelsiiniä, omenaa ja vihreitä viinirypäleitä yhdistettynä maitoon ja annokseen rasvatonta vaniljajogurttia! Miken mielestä ällö ajatus (ei suostunut edes maistamaan) mutta itse tykkäsin kyllä... ja sainkin tykätä, sillä tein vahingossa sitä ehkä litran...

Tuo Ikeasta hankkimani marmeladi on melkoisen maukasta. Yleensä en pidä appelsiinimarmeladeista noiden kuorenpalasten takia, sillä ne hankkivat yleensä olla järkyttävän kirpeitä. Tässä kaikki maistuu kuitenkin samalla tavalla pirteältä, mutta pehmeältä. Marmeladi on tosin melko makea, joten sitä ei kannata kasata hirvittäviä määriä leivälle...

Marmeladista innostuneena olen ajatellut tässä kokeilla Lemon Curdin tekemistä. Se on aika helppoa ja näyttää hyvältä. Mausta en tiedä, koska en ole sitä koskaan kokeillut, mutta luulen, että se voisi olla melko pirteä aamunavaus...

Polttaa, polttaa

Tänään poltin käämini ja siinä samalla vähän muutakin. Joskus kun on nököttänyt kotonaan tarpeeksi kauan, sitä vaan kiehahtaa yli ja kaikki alkaa pistämään vihaksi. Tänään oli yksi niitä päiviä.

Yritin laittaa ruokaa kokojyvävehnänuudeleista ja kasviksista ja toki se nuudelien veden valuttaminen ei mennyt mitenkään niin kuin Strömsössä. Poltin taidokkaasti ensin sormeni yrittäessäni kaataa vettä kattilasta ulos kattilan kannessa olevien reikien avulla, mutta patalappujen kanssa homma ei sitten ollutkaan niin helppo. Sen jälkeen asetin kattilan tiskipöydälle ja kurkotin kaapista siivilää minkä yhteydessä poltin sitten vatsanahkani kuumaa kattilaa vasten (taitavaa).

Lopputuloksena aivan uuden muotoinen siivilä... ja n. 5 minuutin jälkeen myös lounasta.

Olisi varmaan aika poistua jonnekin ihmisten ilmoille (lähikauppaa ja koiran lenkittämistä ei lasketa) ennen kun joudun ostamaan muitakin uusia esineitä paiskomieni tilalle? Olen yleensä melko kärsivällinen, mutta kun pinna napsahtaa, se napsahtaa ja siinä saa usein viattomat esineet kyytiä... Mainitsinko jo, että söin viimeisen omistamani stressipallon joitain vuosia sitten?


PS. Nuudelit & Findus Classic Wok soijakastikkeella oli maukasta.

Jouluvalot ja muita tunnustuksia

Tunnustan. En ole raaskinut luopua jouluvaloista. Ja sen sijaan, että tuntisin asiasta häpeää, aion kertoa kaikille, että valot saavat jäädä hamaan tulevaisuuteen asti - tosin nyt olohuoneen kauniista paperitähdestä sammuu valo päivän ajaksi ja keittiön ikkunan valot muuttivat lasimaljaan eteiseen (kuvassa oikealla). Ne saattavat saada vielä seurakseen kiviä - ehkä... Ajattelin kivien lisäämistä jo silloin, kun siirsin valot keittiön ikkunasta tuohon kulhoon, mutta en sitten ryhtynyt operaatioon kaiken muun kiireen keskellä. Tänään Mike puolestaan ehdotti kivien lisäämistä vatiin ja nyt kypsyttelen ideaa uudelleen...

Tunnustan samalla myös että maustehyllyprojekti on yhä vaiheessa, mutta tarralappujen sijaan olen kiinnittänyt (toistaiseksi) post-it lappusia hyllyyn, joihin olen kirjoittanut yrtin nimen ja käyttötarkoitukset - ja siinä samalla opettanut Mikelle suomea. Kaikki muut yrtit ja mausteet olivatkin itsestäänselvyyksiä, mutta timjami herätti kysymyksiä...

Tämä päivä meni vaihtelun vuoksi suurelta osin töitä tehdessä (sillä rintamalla on ollut todella hiljaista - liian hiljaista) ja pyykkiä pestessä siinä samalla. Kevyt keittolounas ei oikein pitänyt nälkää loppupeleissä joten illalla Star Trekiä katsoessa kiskoimme napaamme pussillisen tortilla chipsejä chili con carnen kera. Odotettavissa lienee aromikas yö...

Heikin päivä - Miken silmin

Miken kieliopinnot ovat lähteneet hyvin vauhtiin ja viimeisen 3 viikon aikana on opittu jo vaikka mitä... Ainakin kalan syömistä. Ohessa kuvasarja, josta Mike kirjoitti koulussa tarinaa, tosin se jäi vähän kesken. Tässä muidenkin riemuksi: Heikin koulupäivä.

Hän nousee aamulla. Kello on seitsemän aivan. Hän menee vessaan, sitten hän pesee. Hän pukee, mutta hän on nyt kiire. Koska kello on kymmenen yli seitsemän. Mutta, hän ei kiroile, koska hän on hyvin hyvä poika.

Nyt hän tekee hänen sänky. Hän menee keitiöön ja syö paljon kala. En tiedä miksi hän syö kala aamulla, mutta hän rakastaa hänen kala. Hän myös näytöä yksi muna, mutta hän ei syö se.

Nyt hän pakkaa hänen punainen reppu. Hän menee kouluun, mutta hän kävelee vieras, joskus. Hän ei ymmärrä numerot tai aakkoset. Hän opiskelee paljon ja sitten menee musiikki luokkaan. Hän ei laula, koska hän on arka. Mutta hän näyttelee hyvä. Tänään on perjantai. Hän ja hänen ystävä on hyvin iloinen. He menevät kotiin. Myös hän on iloinen koska hänen pipo lentää.

Sitten hän tulee kodiin, hän pestee vatia koska hänen äiti menee kauppaan. Hän lue paljon, mutta hän on ikävystyminen. Hän menee pihalle ja leikkii kuviteltu ystävä kanssa...

Maanantaimutinoita

Maustehyllyprojekti eteni, mutta ei valmistunutkaan. Tarralappuja pitääkin lähteä hakemaan jostain ruokakauppaa kauempaa, mutta mausteet sentään löytyivät.

Sain kuitenkin tänään kotityöt tehtyä siihen malliin, ettei niihin varmaan tarvitsekaan muutamaan päivään palata. Jotain sentään.

Olen lukenut ahminut sisustuslehtiä viimeiset pari viikkoa, mistä on seurannut se, että mieli tekee jatkuvasti laittaa uutta ja askarella ja ideoida ja käännellä tavaroita ja niin edelleen. Makuuhuone on tällä hetkellä vielä vähän vaiheessa, mutta sinne on lainattu äidiltä kaikkea ihanaa (taas), joilla porskutetaan varmaankin kesään saakka - ellei kauemminkin. Sävymaailma on lähinnä punaista ja valkoista... ja tähtiäkin löytyy.

Olohuone puolestaan on tällä hetkellä hillitty ja melkeinpä minimalistinen, mutta muutamat tavarat hakevat vielä vähän paikkojaan siellä sun täällä. Sama kuin keittiössä... Kuvassa vasemmalla uusi sohvapöytämme koivun sävyssä (kuten työpöytäni laatikotkin). Kieltämättä sohvapöytä on rahiin verrattuna vähän niin kuin luksusta, koska nyt niitä mukeja ei enää tarvitse tasapainotella kaiken maailman tarjottimien päälle... Ah, pieniä iloja.

Sain myös tänään aikaiseksi raivata taas vaihteeksi meikkikokoelmani ja nakkasin samalla melkoisen kasan luomivärejä menemään tajutessani, että osan niistä olin omistanut jo suorastaan ällöttävän pitkän ajan - eivätkä kaikki enää tuoksahtaneetkaan miellyttävältä... Laitoinpa muuten reippaana tyttönä kasvonaamionkin tänään hetkeksi suihkun jälkeen... ensimmäistä kertaa ehkä kolmeen kuukauteen.

Niin ja, blogin ulkoasukin on taas kokenut jotain muodonmuutosta...

Maustehyllyprojekti

Kävimme eilen joukolla Ikeassa, missä vierähtikin muutama tunti. Tällä kertaa mukaan tarttui mm. arsenaali kuvassa (oikealla) näkyviä maustepurkkeja, joihin pitäisi saada vielä tarrat hankittua, jotta voisin ne asetella sievästi maustehyllyyn. Tähän saakka mausteemme ovat nimittäin olleet suurelta osin kuivatavarakaapissa, tungettuna tuohon epämääräiseen purnukkaan, epämääräisissä pakkauksissaan - sikäli mikäli ne edes sinne mahtuivat. Osa on myös kaupan pakkauksissa maustehyllyssä, joten näin ollen mausteita oli vähän siellä sun täällä.

Melko suuriahan nämä purkit ovat, mutta mahtuvat kyllä hyllyyn hyvin. Luulen, että 8 mausteella päästään jo aika hyvin meidän keittiössä alkuun, etenkin kun suola, pippuri ja sokeri jäävät todennäköisesti omiin sirottimiinsa.

Samalla ostin myös yhden tuollaisen suuren lasipurkin taas kerran ja kippasin suosikkimuroni (Kellogg'sin mansikka-suklaa) sinne. Myslit meillä olikin jo vastaavassa purnukassa. Keittiön pikkuhyllystä muutti muutamat punaiset esineet muualle ja tilalle astui äidiltä peritty Arabian kahvallinen tarjoiluastia ja Ikeasta haalittu kori, jossa nököttää muutama hassu keittokirja ja reseptivihko tällä hetkellä.

Huomiselle olisi siis suunnitelmissa maustehyllyprojektin loppuunsaattaminen... ja pyykkiä.

Blogihaaste: Just Little Things

Apua, haasteeseen kuului valita 10 parasta juttua näistä liki kuudestasadasta... En edes jaksa arvata kauanko tähän raatiin kului aikaa - etenkin tällaiselta päättämättömältä vaa'alta.

376. Kun kuulee imurin imuroivan leivänmuruja.

211. Hyvä kuppi teetä.

271. Lemmikkisi innostuneisuus kun tulet kotiin.

33. Puhtaissa lakanoissa nukkuminen.

07. Saada joku, joka näyttää surulliselta, hymyilemään.

207. Raikas, puhdas tunne suihkun jälkeen.

417. Täysi ruokakomero/jääkaappi ruokakaupassa käynnin jälkeen.

409. Kotiinpaluu, kun on ollut poissa jonkun aikaa.

346. Tuoksu, joka muistuttaa sinua hyvästä muistosta.

436. Auringonpaiste täyttää huoneen kun avaat sälekaihtimet/verhot.

Haastan mukaan kaikki bloggaajat!

Vatne Designs Love

Sain eilen postia Washingtonista, Yhdysvalloista! Kauan odottamani Vatne Designs -korut saapuivat aamulla postitytön tuomana ilahduttamaan päivääni. Tilasin itselleni kaulakorun ja korvakorut joulun alla tarjouksia hyödyntäen ja n. kuukauden kuluttua korut olivat kotiovellani. Koko homma oikeastaan sai alkunsa jo varhain syksyllä kun kerroin korujen suunnittelijalle, Neallie Walvatnelle aikovani blogata Vatne Designs -koruista, koska pidän niistä niin kovasti. Syksyllä koko homma unohtui muuton ja muun sekasotkun yhteydessä, mutta nyt kun joulun alla tilasin itselleni korut, muisti Neallie puheeni bloggauksesta ja lupasi laittaa mukaan vähän jotain ekstraa...

Pahvilaatikosta paljastui suloinen pieni pahvirasia...

...jonka sisällä oli näppärästi pakattuna tilaamani korut.

Vasemmalla extrana saamani koru...

...ja oikealla tilaamani koru.

Tilaamani korvakorut ($ 35) ja kaulakoru ($ 38).

Olen ollut rakastunut Vatne Designs -koruihin siitä saakka kun ystäväni halusi tilata niitä häitään varten noin vuosi sitten, eikä koruja vielä silloin toimitettu Suomeen - ja itse olin tuolloin Usassa. Tein siinä samalla tilauksen yksinkertaisista, kauniista korvakoruista itsellenikin. Vatne Designs -korut ovat todella kauniita ja sopivat niin arkeen kuin juhlaankin ja Neallie valmistaa niitä erityisesti kauniissa harmaan ja hiekan sävyissä, jotka sopivat käytettäväksi kaikenlaisten vaatteiden kanssa. 

Rannekorukuvat, Sheila Carson Photography

Vatne Designs valmistaa korva-, ranne- ja kaulakorujen lisäksi myös hiuskoruja, sekä koristeita kenkiin, joista kummatkin ovat erityisesti morsiamien suosiossa. Vatne Designs -koruja onkin usein näkyvillä hääblogeissa ja jos itse olisin menossa nyt naimisiin, tilaisin itselleni ehdottomasti jotain kaunista hiuksiini Vatne Designs -nettikaupasta.

Molemmat kuvat, Sheila Carson Photography

Vatne Designs toimittaa siis nykyään myös Suomeen ja maksu onnistuu niin yleisimmillä luottokorteilla kuin PayPalinkin kautta. Firma löytyy myös Facebookista ja mikäli korut kiinnostavat, suosittelen ehdottomasti fanittamaan Facebookissa, sillä sitäkautta saat usein nopeasti vihiä tarjouskoodeista ja uutuuksista. Suosittelen myös tutustumaan Vatne Designs Blogiin - etenkin jos tulevaisuudessasi odottaa hääpäivä...

Paras aamuleipä

Yksi leipä:

Pågen Oivallus kuitupala-leipä, paahdettuna

1 tlk neitsytoliiviöljyä

mozzarellaa 2-3 viipaletta

2-3 kirsikkatomaattia (riippuen paloittelutaidoistasi)

1 tkl balsamicoa

kuivattua basilikaa, tai tuoreita lehtiä

NAM.

Puikolla lähdevettä silmille

Vichyn Aqualia Antiox -silmänympäryspuikko (Apteekeista, n. 17,90 euroa) on ollut nyt noin kuukauden ajan ehdoton suosikkituotteeni. Silmänympäryksille tarkoitetut tuotteet ovat niitä, joihin mielelläni investoin, koska ne tapaavat yleensä kestää käytössä pitkään ja uskon, että silmänympärykseni ovat varmaankin ne, missä ensimmäiseksi näkyisi ikääntymisen merkkejä omalla kohdallani. Haluan myös pitää tuosta herkästä, ohuesta ihosta hyvää huolta, vaikka se silmälasien takana piilotteleekin.

Rakastuin tähän tuotteeseen heti ensimmäisellä käyttökerralla ja uskonkin sen jäävän vakituiseksi asukiksi kylpyhuoneeseeni. Tuote lupasi poistaa turvotusta ja tummia silmänalusia, samalla heleyttäen silmänympärysihoa. Turvotus ei ole koskaan ollut itselleni mitenkään ongelma (ellei allergiaa lasketa, mutta silloin ei juuri voiteet auta), eivätkä tummat silmänalusetkaan sinänsä, mutta heleytystä ja ihon värin parantamista kaipailen toki - etenkin näiden silmälasien vuoksi. Tuote sisältää mm. nestekiertoa parantavaa kofeiinia ja on koostumukseltaan ihanan kevyt ja raikas, mutta silti jollain tavalla hoitavalta tuntuva. Aqualia Antiox myös viilentää ihoa kevyesti, mikä on ehdotonta plussaa niin aamulla kuin illallakin!

Ainut mitä kaipaisin, olisi edes jonkinlainen aurinkosuojakerroin, mutta kaikkea ei kai voi saada yhteen tuotteeseen tungettua? Käytän tätä muuten suoraan puikosta, välttääkseni tökötin turhaa sörkkimistä sormin. Menetelmä toimii ainakin omalla kohdallani hyvin ja on ehkä myös hivenen hygieenisempää. Tuote sopii muuten hyvin herkkäsilmäisille ja myös piilolinssejä käyttäville!

Koska olen viimeaikoina allergisoitunut yhdelle jos toisellekin tuotteelle, olen alkanut kääntymään ihonhoitotarpeissani vallan apteekin puoleen virheostosten välttämiseksi. Ikävä kyllä kylpyhuoneessani nököttää silti yhä Favoran 3-in-1 putsari käyttämättömänä, kiitos hurjien allergiaoireiden, joita sain heti ensimmäisellä kokeilukerralla... Lupasivat muuten laittaa tehtaalta hyvitykseksi jonkinlaisen tuotepaketin (jo ennen joulua), mutta eipä sellaista ole vielä näkynyt... Lienee tulossa jostain kaukaa...

Olisiko kellään antaa vinkkejä esim. luomukosmetiikan käyttöön, josko sieltä löytyisi apua herkästi reagoivalle iholle? Monet Yves Rocherin tuotteetkin ovat viimeaikoina aiheuttaneet allergisia reaktioita. Niisk...

Metsässä

Kuvasaldoa sunnuntain metsäilyltä.

Pöydällä

Työpöytä on saanut mukavasti raikkaampaa, keväisempää ilmettä mustan tekonahkalokerikon vaihduttua pirteämpään koriin ja kynät ovat muuttaneet vanhaan nutella-purnukkaan. Pöydälle tuppaa kerääntymään aina kaikenlaista turhaa, mutta nyt se on pysynyt siistinä ennätykselliset puolitoista viikkoa! Pöydällä nököttää tällä hetkellä myös kynsilakkakokoelma, joista kynsissä tällä hetkellä etualalta löytyvä Mavalan 152 Mauve Cendré (todellisuudessa keskitumma lilaan taittava harmaa). Tällä hetkellä suosikkikoruina toimii vihkisormuksen lisäksi Vatne Designsin korvakorut (mistä itseasiassa odotan juuri uutta tilausta...), sekä pitkä, simppeli hopeaketju, johon olen kiinnittänyt kaksi avainta, jotka löysin... en enää muista edes mistä. Bath & Body Worksilta viime Usan reissulla hankitut HandiBac-käsidesit ovat riittoisia ja helppoja sujauttaa käsilaukkuun... En itseasiassa lähde kaupungille ilman käsidesiä - jos vaikka tulee syötyä jotain.

Ihan öljyssä

Tänä talvena ihoni on päässyt suhteellisen vähällä. Yleensä ihoni on aikapitkälti nk. sekaiho, jonka pohja on melko normaali, mutta toiset alueet (otsa, nenä ja sen vierusta) kiiltelevät ja toiset tuntuvat herkästi kuivilta (ihoa kiristelee etenkin suihkun jälkeen). Talvisin ihoni yleensä muuttuu kuivaksi - tosin yhä kiiltävällä nenällä varustettuna. Tänä talvena ihoni on kiillellyt aikalailla tasaiseen tahtiin, kenties siitä on kiittäminen leutoja säitä. Nyt, pakkasten kiristyessä ihoakin on alkanut kiristää enemmän. Vaihdoin markettituotteet Vichyn kosteusvoiteeseen, mutta vieläkin tuntuu että suihkun jälkeen tarvittaisiin jotain lisää. Tuo tuote on vielä vähän hakusessa. Mitä muuhun vartalon-, ihon- ja hiustenhoitoon tulee, olen viimeaikoina turvautunut öljyihin (kuvassa oikealla).

Manteliöljyn hankin jo vuosi tai pari sitten, mutta aina siitä vaan riittää riemua. Tuskastelin pitkään sitä, että etenkin käsivarsistani nahka vain hilseili pois, vaikka kuinka olisi voidellut - kunnes muistin omistavani manteliöljyä. Nyt olen sitä levitellyt kolmena peräkkäisenä kertana suihkun jälkeen ja ah, muutos on huomattava. Jo ensimmäinen levityskerta parasi ihonlaatua huomattavasti. Plussana mahtava pehmeys! Manteliöljy kiinteyttää ja lisää ihon elastisuutta, sekä parantaa ihon sävyä. On myös ilmeisesti hyvä ehkäisemään raskausarpia. Tuoksukin on miellyttävä.

Kynsinauhoille tarkoitettu Mavalan öljy on myös jo ainakin vuoden vanha, mutta etenkin näin talvella jatkuvassa käytössä, nyt kun taas senkin löysin kynsilakkakokoelman kätköistä. Kynsinauhani ovat aina olleet riesana, mutta etenkin talvella ne kuivuvat ja kipeytyvät aivan itsekseen. Onneksi tätä öljyä on helppo levitellä vaikka näin koneella istuessa - kunhan muistaa kohtuuden... Ellei sitten halua öljytä näppäimistöä siinä samalla.

Bonacuren hiusöljyn hankin naapuriparturistani jokin aika sitten ja se on siitä saakka ollut ainoa tuote mitä hiuksiini käytän normaalin pesun lisäksi. Hiukseni eivät oli varsinaisesti kuivat, mutta luontaisen kihartumistaipumuksen vuoksi helposti pörheän ja karhean näköiset/tuntuiset. "BC Oil Miracle silottava hoitoöljy sisältää ylellistä argan-öljyä, joka vaikuttaa hiuksiin välittömästi tehden niistä kiiltävät ja pehmeät. Ei tee hiusta raskaaksi. Innovatiivinen koostumus levittyy äärimmäisen kevyenä kerroksena hiuksen pintaan ja imeytyy siitä välittömästi hiukseen tarjoten ylellistä hoitoa ja suojan hiusten pörrööntymistä vastaan." Suosittelen hieman kosteaan tukkaan - ja kohtuudella! Tämä tuote on hiusteni paras ystävä ja tarjoaa vielä lisäksi suojaa lämpökäsittelyihin.

Suosittelen kevyitä öljyjä kaikille näin talviaikaan, sillä kohtuudella käytettynä niistä on suuri apu, eikä rasvaisesta tunteesta tarvitse kärsiä!

"Älä osta sitä mitä tarvitset, vaan vain sitä, mitä ilman et voi elää."

Lähdin tänään kaupungille hakemaan itselleni kalenteria, jota ikään kuin himoitsin ja johon lopulta ajattelin tyytyä, kun täydellistä ei mistään tuntunut löytyvän. Tietenkin se melkohyväkin vaihtoehto oli nyt sitten kadonnut Akateemisen Kirjakaupan hyllyiltä... Äh. Korvikkeeksi löytyi sitten Lontoo-henkinen muistikirja, josta löytyy myös peruskartta, sekä metrokartta ja muutama hyödyllinen muukin tieto. Aion käyttää tätä päivyrinä, koska tajusin että samaa funktiota ne kalenteritkin usein omassa käytössäni toimittavat. Kaikenlaiset isommat jutut rustaan muistiin seinäkalenteriimme...

Mukaan tarttui samalla pari kynää, sekä mielenkiintoinen Citykoira -kirja, joka mainostaa olevansa opas tyytyväisen ja tottelevaisen kaupunkikoiran kasvatukseen. Kuulostaa melko hauskalta, mutta kirjasta löytyi itseasiassa varsin mielenkiintoisia faktoja, jotka eivät kaikki nyt suoranaisesti liittyneet koiran kasvatukseen. Esimerkiksi; "Koirienpito kiellettiin Reykjavikissä vuonna 1924 sen jälkeen, kun kaupungissa oli puhjennut koiriin liittyviä sairauksia. 88000 asukkaan kaupunki eli ilman koiria vuoteen 2003 asti, jolloin niiden palauttamista taas kokeiltiin." Vaikka tein Islannista ja muutamista sen eläimistäkin esitelmän vain muutama vuosi sitten, ei minulla ollut tällaisesta asiasta harmainta haisuakaan. Uskomatonta! On vaikea kuvitella kaupunki ilman koiria... Ilmeisesti koiranomistajat eivät kuitenkaan vieläkään pääse Reykjavikissä helpolla, sillä koirista joutuu maksamaan melkoisia lisämaksuja ja sen ohella koirien pitoa koskevia säännöksiä on lukuisia - joita koiranomistajat tietenkin aktiivisesti vastustavat. Hurjaa!

Tajusin toden teolla tänään, miten isän jo vuosia tuhlaajatytön mieleen iskostamat ajatukset ovat viimeinkin ilmeisesti uponneet perille. Isä aina sanoo "älä osta sitä mitä tarvitset, vaan vain sitä, mitä ilman et voi elää", mikä nyt on Miken mukaan alkanut muodostua jopa ongelmaksi - huvittavaa sinänsä. Ruokakauppa lienee ainut paikka missä tämä filosofia ei vielä pääse niskan päälle. Siellä ostan joskus esim. kroissantteja, vaikka ilmankin toki voisi elää... Uusia vaatteita olen ostanut ennätyksellisen niukasti. ...Paitsi sukkia, joita tajusin tarvitsevani kun jäljellä oli keskimäärin noin kolme reiätöntä paria... ja jotka kuluvat yllättävän tiheään tahtiin! Uuden pipon tosin ostin hetki sitten, kun omasta kokoelmastani ei vielä löytynyt kunnolla viimalta korvia suojelevaa mallia. Ulkoiluhousut ostin syksyllä, koska tajusin lopulta että farkut eivät ehkä oikeasti olekaan ne parhaimmat lenkkeilyhousut. Samoihin aikoihin hankin myös syksyn ulkoiluihin paremmin sopivan kevyttakin alennuksesta. Mitään "voi kun kiva/nätti!"-vaatteita en ole aikoihin hankkinut, enkä aina vain rahatilanteen vuoksi. En vaan ole enää osannut ostaa. Muutamia kertoja olen vaatekaupoissa käynyt ja sitten vaan lähtenyt tyhjin käsin kotiin kun en ole koennut enää rakastuvani mihinkään tarpeeksi palavasti - etten voisi elää ilman tuota riepua.

Tänään olin vallan hurja ja hassasin 20 euroa ostaessani harmaan perusneuletakin - pienellä lisämausteella (vekkulit napit hihoissa, kuva yllä ja sivulla) varustettuna, Ja vielä 10 euroa alennuksesta napattuun hieman erisävyiseen harmaaseen, ohueeseen neuletakkiin - jonka voi kiinnittää mukana tulleella lakritsinauhaa muistuttavalla vyöllä... Himoitsin aluksi takkia ruskeana, mutta jostain syystä tuo väri ei päälläni ollutkaan kovin hyvä, vaikka muuten se miellytti sekä itseäni, että makutuomariani (Mike). Mustaa olen päättänyt olla tänä vuonna ostamatta (kuinkahan käy), mutta harmaa vielä sallittakoon. Ruskea neule olisi ollut mukava, mutta väri oli muutenkin kalpealle iholleni turhan vaalea - harmi.

Tuntuu jotenkin omituiselta ostaa vaatteita nykyään. Aina kaappia katsoessa tuntuu siltä, ettei siellä ole oikeastaan mitään päällepantavaa, mutta sitten en kuitenkaan osaa tiedostaa mitä sinne pitäisi hankkia, että pukeutumisahdistus vähän helpottaisi. Ärh! Kevätvaatteet näyttävät jo niin kutsuvilta - mutta samalla en osaa kuvitella itseäni oikein mihinkään niistä. Vaatekaappini kaipaa kenties lisää väriä. Mutta mitä värejä? Perusvärejä? Murrettuja? Pastelleja? Kenties vaatteita joissa on jotain jujua. Mutta minkälaista jujua? Pystyykö semmoisia oikeasti käyttämään? Entäpä housuja, jotka eivät ole farkkuja? Mutta osaisinko niitä pitää? Yhdet mustat suorat housut omistan - ja niitä olen käyttänyt vain ja ainoastaan parissa juhlissa ja oikeussalissa... Apua! Kenties tässä olisi syytä kääntyä jonkun ammattihenkilön puoleen... vaiko vain kokea olevansa parempi ihminen kun ei muka tarvitse kaikkea tuota materiaa?

Koira kaupan edessä

Tänään saimme lähemmäs 15 senttiä (auton katoista päätellen) lunta päivän aikana ja johonkin aikaan iltapäivästä ulkona näytti jo noinkin mahtavalta. Ruokakauppaan sai käytännöllisesti katsoen kahlata.

Ruokakaupasta poistuessamme huomasimme kaupan pihalla söpön koiran, todennäköisesti nuoren labradorinnoutajan. Kävellessämme koiran ohi, huomasimme, että sen flexi makasi maassa koiran vieressä ja koira oli täysin irti - ja söi autuaana lunta. Mielestäni olin nähnyt miehen poistuvan koiran luota hetki sitten kauppaan, joten arvelin, ettei omistaja ole ehkä aivan heti tulossa takaisin. Mietimme mitä tässä nyt pitäisi tehdä... odottaa vieressä omistajan tuloa vai yrittää sitoa koira takaisin aitaan kiinni?

Päädyin sitten jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Erikoista kyllä, koira ei kiinnittänyt meistä kumpaakaan juuri mitään huomiota, enkä minä koiraan sen kummemmin, vieras eläin kun on kyseessä. Koira ei kuitenkaan ollut millään tavalla aggressiivinen, ainoastaan rento ja paikalla, mutta se ei myöskään tehnyt tuttavuutta. Olin väkertämässä hihnaa takaisin aitaan kiinni kun koiran omistajaksi ilmoittautunut mies saapui paikalle ja kysyi oliko koira päässyt irti. Kerroin fleksin olleen maassa koiran vieressä, mutta onneksi koira ei ollut lähtenyt mihinkään. Mies ihmetteli miten se oli mahdollista (no jaa, mies oli ilmeisesti kiepauttanut hihnan pari kertaa kaiteen ympärille sen kummemmin sitomatta) eikä kiittänyt millään tavalla. Hän oli erittäin ärsyyntyneen ja kireän oloinen, mistä jäi itselle sellainen tunne, että aivan kuin hän olisi odottanut meidän kahden englantia puhuvan varastavan hänen koiransa... Noh, eipä kestä. Ajatelkoot nyt sitten mitä haluaa, mutta mieluummin kiinnitän irrallaan olevan koiran johonkin, kunnes omistaja ilmaantuu, kun otan sen riskin että se karkaa - mahdollisesti suoraan kaiteen toisella puolella olevalle parkkipaikalle, missä se saattaisi jäädä auton alle.

Kenties se olisi hyväkin jos hän olisi ajatellut, että yritin varastaa koiran... Ehkä jatkossa hän ei enää jättäisi lemmikkiään ulos pakkaseen shoppailunsa ajaksi?

En ole koskaan ymmärtänyt miksi jotkut ihmiset ottavat koiransa mukaan kaikkialle. Miksei, jos koira olisi tervetullut noihin paikkoihin, mutta eipä sillä varmaan kovin hauskaa ole nököttää ulkona jopa pari tuntia yksikseen sillä aikaa kun omistaja on shoppailemassa tai ravintolassa syömässä. Pahin kuitenkin ehkä oli se kerta, jolloin todistimme kaverini kanssa nuorisojoukkoa joka oli rehannut mukaansa koiran ulkoilmakonserttiin, jonka desibelit olivat sitä luokkaa, ettemme itsekään voineet jäädä paikalle...

Omaa koiraani en jättäisi kaupan eteen edes vaikka näkisin sen koko ajan ikkunasta. Pelkäisin, että joku varastaisi sen tai vaikkapa potkaisisi sitä tai syöttäisi sille jotain sopimatonta (tosin Milo ei onneksi huoli herkkuja ventovierailta). Nykyisin kun on kaikenmaailman koiravihaajia siellä sun täällä... Järki käteen!

Amerikankaipuu

Aloitin tänään päiväni siivouksella (joka vielä jatkuu). Siivosin ja kuurasin keittiön, lajittelin roskat ja aloin purkaa joulukoristeita pois (viimeinkin). Istahtaessani melko karulle aamupalalleni aloin selailemaan joulun alla ostamaani 25 Beautiful Homes -lehteä, joka herätti kyllä jonkinlaisen ulkomaalaistumisen kaipuun jälleen kerran. Lehdessä esiteltiin pääasiassa englantilaisia koteja, mutta myös muutamia muualta maailmasta, kuten Usasta.

Samalla oivalsin, mitä kaikkea oikeastaan Usasta ikävöinkään. Ikävöin ennen kaikkea sitä lavuaarissa ollutta ruaantähteille tarkoitettua "silppuria", jonka hyödyn opin oivaltamaan vasta kun pääsin yli ajatuksesta, että silppuan sillä käteni, kissamme tai rikon sen sinne tipahtavilla haarukoilla. Biojätelajittelu on toki hauskaa, mutta ei se aina kyllä kovin herkulliselta tuoksahda... Lisäksi ikävöin kauniita ruokakauppoja. Siis noita ihan tavallisia marketteja, jotka ovat silti keskimäärin kauniimpia kuin suomalaiset kilpasiskonsa. Kauppoja, joissa hyllyt ovat puuta, joissa valaistus on lämmin ja pöydät ja tiskit notkuvat toinen toistaan houkuttelevampia eväitä. Ikävöin myös ruokakauppojen upeita kukkavalikoimia ja leipomoiden herkkuja. Ja salaattibaareja!

Olkootkin vain ylihintainen kahvilaketju, mutta ei ole Starbucksin Iced Chai Latten (suklaakastikkeella ja kermavaahdolla) voittanutta! Sitäkin ikävöin. Samoin kuin ainaisia alennusmyyntejä. Edullisia vaatteita. Laukkuja! Kenkiä! Noodles & Co. -ketjua... Oih, penne rosa... Victoria's Secretin aina edulliset Secret Garden-tuotteet... Niisk.

Alankin tästä suunnitella jo valmiiksi, mitä kaikkea seuraavalla Usan reissulla pitää haalia taas varastot täyteen... Tosin matkaan saattaa olla vielä aikaa - eikä se tule nyt kestämään kolmea kuukautta.

Mutta ensin pitää raivata joulu pois (hieman haikein mielin) ja katsoa kohti kevättä ja valoisampia sisustuksia..!

Uutta kotiin

Lähdin tänään Miken kanssa kaupungille etsimään herralle talvitakkia ja koululaukkua ja siinä sivussa oli tarkoituksena itsekin vähän vilkaista alennusmyyntejä, etenkin Indiskan juttuja. Indiskaanhan me sitten ensin suunnattiinkin, mutta tietenkään en ostanut yhtään mitään, mikä oli oikeasti alessa. Näinhän siinä aina käy...

Kierrätysmateriaalista (sanomalehtipaperi) valmistettu kori 4,90

 Turkoosit kupit 6,90 kpl, harmaat kupit 7,90 kpl

Hasselpähkinäkahvi 4,90, koriste 4,90

Ja kuvien winksin wonksin menneet tulppaanit sain Mikeltä muutama päivä sitten. Tarvitsisin kipeästi korkeamman, kapeamman maljakon! Kori pääsi heti käyttöön ja toimittaa toistaiseksi erinäisen johto- ja laturikasan säilytyspaikan virkaa tässä työpöydän tuntumassa. Omistankin entuudestaan jo yhden vastaavanlaisen korin, jossa Mike säilyttää pipoja, lapasia ja huivejaan tuolla eteisessä. Rakastuin itse noihin turkooseihin mukeihin palavasti ja Mike puolestaan himoitsi harmaita. Ostin sitten molemmat Usasta saatujen joululahjarahojen inspiroimana... Mukaan tarttui myös paketillinen taivaallista hasselpähkinäkahvia (keitimme siitä kupit heti kotona) ja tuommoinen vekkuli koristekillutin. Täytyy muuten sanoa että se intialainen musiikki oli varsin tanssittavaa...

Nyt pitäisi ihan oikeasti ottaa itseään niskasta kiinni ja raivata tuo joulukuusi tuosta pois!

PS. Saatiin muuten Mikelle erittäin komea takki puoleen hintaan... ja sitten järjettömän hintainen Espritin laukku, joka on kyllä kieltämättä hieno...

Mitäs me eskimot?

Toinen meistä on selvästi iloisempi tuosta hatusta...

Ostin eilen itselleni uuden hatun. Ihan vaan Prismasta. Aika halvalla. Hauskinta tässä kaikessa oli se, että hattu oli malliltaan joku Inuit-merkkinen, minkä vuoksi se olikin pakko hankkia, koska Miken Usan työkaverithan olivat pitkään vakuuttuneita siitä että olin jonkinlainen eskimo... Tukkani on aika komeasti kuvassa ja olen muutenkin aika hurmaava, mutta ainakin suihkunraikas! Mike puolestaan ei ole ollenkaan niin iloisen näköinen jouduttuaan hattumalliksi...

Taika-astiastomme täydentyi jouluna kahdella lautasella.

Ihana isosiskoni osti joululahjaksi meille valkoisen ja punaisen Taika-sarjan lautasen. Entuudestaan omistin jo valkoisen ja punaisen mukin, joista itse olen käyttänyt Miken saavuttua valkoisia, Miken käyttäessä punaisia. Aivan ihania astioita nuo, mutta hinnat ovat kyllä sen verran häkellyttävät, että eipä tule juuri noita itse osteltua. Ainoastaan ensimmäisen, valkoisen mukini olen ostanut itse, muut olen saanut lahjaksi. Tarkoituksena olisi ostaa vielä sinisetkin ja ehkä sitten ne mustavalkoiset. Sitten olisi neljälle kuppi ja lautanen...

Eilinen oli aika vekkuli päivä, minkä tuloksena viime yön nukuimme kummatkin kuin tukit. Kävelimme muutamia tunteja siellä sun täällä (pääasiassa Prismassa) ja illalla kävimme elokuvissa katsomassa uuden Sherlock Holmesin (suosittelen!). Prismasta poistuttuamme siinä pihalla odottelikin melkoisen erikoinen näky, jota en itseasiassa ole koskaan ennen nähnytkään, enkä todellakaan odottanut näillä leveysasteilla näkevänikään...

Prisman pihalla nimittäin hengaili mies koiravaljakkoineen. Miehellä oli neljä huskya vetämässä pientä, kevyttä rekeä. Kaikilla koirilla oli komeat heijastinvaljaat ja vielä valotkin!

Ja voi sitä riemua kun koirat valmistautuivät lähtöön ja alkoivat jokainen "laulaa" meidän paikalle kerääntyneiden suureksi riemuksi...

Illan Sherlock-leffa oli kyllä kaikin puolin mainio. Pidin siitä oikeastaan enemmän kuin ensimmäisestä - enkä vähiten erään hulvattoman ratsastuskohtauksen vuoksi. Ihmettelen kyllä ehkä hieman elokuvan k-12 ikärajaa, se ei nimittäin mielestäni ollut mitenkään erityisen lapsiystävällinen... Vai olenko tullut vanhaksi?

Olimme myöhäisimmässä näytöksessä, jonka seurauksena leffa loppui vasta lähellä klo 23:30. Olin ajatellut, että ennätämme mainiosti bussiin vielä ennen kun yömaksu tulee voimaan keskiyöllä, mutta kappas vaan, niitä busseja ei sitten tullutkaan ennen kuin vasta kymmentä yli keskiyön. Kiva pieni ylläri. Onneksi meillä oli kerrankin käteistä mukana, mutta kismitti vähän nököttää ulkona 25 minuuttia ja sen jälkeen vielä maksaa ruhtinaallinen 6,70 siitä riemusta että pääsimme kotiin (Mikelle oli ladattu työmatkakortti). Melkein olisi kannattanut soittaa taksi - paitsi että puhelimeni akku oli mystisesti mennyt tyhjäksi leffan aikana, vaikka kotoa lähtiessäni siinä oli 3 palkkia akkua jäljellä. Ärh. Ei se mitään, seikkailu tämäkin...