lauantai 12. maaliskuuta 2011

Lauantai-illan antihuuma

Voi turhuus. Nukuin hieman paremmin viime yönä väsytettyäni ensin itseni puoli väkisin lukemalla pinon sisustuslehtiä ja katsomalla turhia videoita netistä. Heräilin silti pariin otteeseen ja kymmenen aikaan virkosin kurkkaamaan messengeriä ja facebookia ja sain viestin eräältä tuttavaltani jota en ole tavannut ainakaan 10 vuoteen. Hän on tulossa huomenna piipahtamaan näillä main ja ehdotti tapaamista. Mikäpä sen mukavampaa! Toimettomana lojumisen kunniaksi palasin kuitenkin vielä takaisin petiin, missä pyörin reilun tunnin ajan ennen kuin nukahdin uudestaan ja kömmin ylös ja suihkuun vasta aamun käännyttyä jo iltapäiväksi.

Sisustuslehtiä lueskellessani törmäsin uuteen piirakkareseptiin ja päätin kokeilla sitä ensitilassa (eli huomenna?). Kauppaan oli kuitenkin lähdettävä jo tänään ihan senkin takia, että minkäänlaisia päivällisaineksia täältä ei oikeastaan löytynyt. Teinkin sitten spaghetti bolognesea ja vaihteeksi tein sitä aivan liikaa, kuten tapana on. Jäipähän sitten huomisellekin muonaa.


Perjantaina ostamani Reilun Kaupan tulppaanit alkoivat avautua kauniisti, mikä piristi muuten jokseenkin ankeaa päivää. Auringonpaiste onneksi motivoi kauppaan, vaikka jostain syystä olenkin ollut koko päivän tosi väsynyt. Näin myös unta, että mulla oli hirvittävä yskä ja tadaa, aamulla mulla oli todellakin rasittava yskä. Osaan tosin sen verran sanoa, että tämä on näitä "astma-yskiä" eikä mitään taudinpoikasta pukkaa päälle. (Koputan puuta.)

Olen myös nautiskellut uudesta työpöydästäni täysin siemauksin, on mukavaa kun kone ei enää ole ruokapöydällä ja johtoja pitkin lattioita. Mike laittoi pöytäkoneeni postiin tänään ja sen pitäisi olla Suomessa ensi viikolla, mutta ottaen huomioon amerikkalaisen postilaitoksen yleisen tason, epäilen vahvasti.

Jotenkin olo on yhä todella outo, orpo ja vaivautunut. Tuntuu, että päivät kestävät tolkuttoman pitkään enkä oikein tiedä mitä ajallani tekisin (paitsi työhakemuksia). Pelejä kannettavallani ei oikeastaan voi nyt pelata kun valmistaja väittää ettei tämä tue Windows 7, eikä näin ollen ole päättänyt julkaista Win 7 ajureita sivuilla, josta ajurit yleensä saa. Anteeksi, jos meni vähän hepreaksi joillekin. Pointti on se, että pelien grafiikka ei oikein pelitä ilman noita ajureita. Niin. Olenkin sitten katsonut kaikenlaista turhaa netin kautta tv:stä, mtv3 katsomosta lähinnä. Kuten nyt Miss Suomi 2011 -kisat näin jälkikäteen.

Nyt kello on vasta vähän yli 9 illalla, mutta en tiedä mitä tekisin. Todella rasittava tunne. Kaipaan Miken ja elikoiden seuraa ensimmäistä kertaa näiden vuosien aikana oikein toden teolla. Viime visiittini Usaan oli ehkä jollain tapaa yksi parhaista, vaikkei mitään sen erikoisempaa puuhattukaan. Siitä tuli vaan "hyvä fiilis". Nyt yksinolo on taas todella outoa, vaikka se ei ennen mikään ongelma ole ollutkaan. Asiaa ei tosiaan helpota yhtään se, että kuppaan vaan päivät pitkät yksin kotona sisustuslehtieni kanssa...

PS. Kaivoin tänään kaapista violetin trenssitakin...

3 kommenttia:

Ioanna kirjoitti...

Höh, voin niin kuvitella miltä tuo tuntuu. Yksinäisyys ja ikävöinti on niin kovin kurjaa... Mutta alku on aina vaikein, kyllä se varmasti siitä piristyy, kun pääset kunnolla asettumaan ja saat miehesikin Suomeen. :)

Tuntuu tosi kummalta kommentoida muuten näin "syvällisesti" :D Ihan siksi siis, että olen lukenut blogiasi varmaan viikon! Mutta tykkään tästä tosi paljon. :)

Jos yhtään lohduttaa niin täällä on toinen astmaatikko, joka säännöllisesti potee niitä ärsyttäviä yskiä (ja nyt juuri vähän muitakin tauteja). Toivottavasti sä pysyt terveenä! :)

Satu kirjoitti...

Voi kun täälläkin päivät kestäisivät tolkuttoman pitkään, ne kun tuntuvat kiitävän ohitse aivan liian nopeaan... Oma mieheni kun on lähdössä reissuun viikon päästä ja sitten täälläkin harjoitellaan taas yksineloa. Se on jännä miten kaikkeen tottuu, toivottavasti jaksat odotella Miken tuloa & löydät mielekkäitä töitä!

Jenni kirjoitti...

Ionna,
Joo, eiköhän tää tästä taas ala suttaantumaan... Jos niitä töitä löytyy, niin saa vähän tekemistäkin. :) Kiva muuten että tykkäät blogista! Ja ikävää, että saat myös kitua astman kanssa :< Mun yskä on jo reippaasti parempi kuin eilen.

Satu,
Mielekkäitä töitä toivon minäkin! Niin mielekkäitä ettei päivät tunnu matelevan töissä... mikäs sen kamalampaa.