Wan shang hao (Hyvää iltaa)

Joskus on tylsää, eikä inspiraatiokaan iske ja tuntuu että jokainen päivä on maanantai. Ei tee mieli lähteä edes kauppaan, vaan asettuu mielummin sänkyyn/sohvalle kannettavan ja Emmerdalen kanssa ja juo litroittain teetä ja sanoo itselleen, että huomenna on uusi päivä ja olen aktiivinen. Tämä on ollut niitä päiviä. Sen verran sain aikaiseksi, että lähettelin sähköpostia potentiaaliselle työnantajalle kera CVn ja pääsin viimeinkin tekemään läheistä tuttavuutta Gilletten kanssa suihkussa (jo oli aikakin), uuden eilen ostettuani. Liikaa infoa?

Olen viime päivinä ammentanut itseeni kaikenlaista, todennäköisesti jokseenkin turhaa tietoa, ihan vaan koska ei ole parempaakaan tekemistä ollut kuin googletella juttuja, jotka sitten johtavat toisiin juttuihin. Jutustelin WoW-tuttujen (se peli) kanssa jotain lumesta ja innostuin sitten lukemaan tietoa igluista. Pienenä tykkäsin hirmuisesti kaivautua lumihankeen nukkumaan (tervettä), kunnes äiti tuli huutamaan jotain tyyliin "saat kuoleman taudin" tai jotain vastaavaa. Yksi talvi siskon ex-miehen veli värkkäsi komean lumiluolan kotitalonsa  eteen ojaan ja voi että meillä oli lystiä sen kanssa. Se oli ehkä paras lumiluola ikinä. Meillä taisi olla siellä kynttilöitäkin. Olimme siis melkoisen pieniä tuolloin kumpikin, hän hilppasen vanhempi. En lapsena kamalasti pojista välittänyt enkä niiden kanssa kaveerannut, mutta tämä poika oli "ihan cool", etenkin kun laitettiin pulkka sen pyörän perään, mut pulkan kyytiin ja ei kun menoksi! Olen ollut vähän vauhtihullu tenavasta asti...

Oli miten oli, osaisin nyt todennäköisesti suunnitella ja toteuttaa iglun. Tänä vuonna se ei taida enää onnistua...

Igluista siirryin sujuvasti inuiitteihin ja opin, että Jordin Tootoo, ikätoverini, oli (ja on yhä) ensimmäinen inuiitti, joka pelaa NHL:ssä.

Tylsyyden puuskassa selailin myös blogeja, painelemalla bloggerin "next blog" -nappulaa ja päädyin yllättävän moneen blogiin nukkekodeista. Mielenkiintoista. Luonani hetki sitten vieraillut vanha tuttavani oli kaupungissa juuri käsityömessuilla, joissa oli myös nukkeja ja nukkekoteja, joihin hänkin etsi jotain uutta. En tiennytkään, että nuket ja nukkekodit ovat niin suuressa suosiossa ihan meidän "vanhempienkin ihmisten" keskuudessa. Mulla vähän tihkaisi luopua viimeisestäkin Barbiesta joku 3 vuotta sitten... Mutta ei ne kai ole sama asia?

Opin samalla myös, että Kanadassa asuva, Venäjältä lähtöisin oleva Marina Bychkova tekee käsityönä varsin anatomisesti korrekteja nukkeja (Enchanted Doll), joilla on parhaimmillaan hintaa huikeat 15000 dollaria! Mitäh? Noh, kuten isä aina sanoo, "Ei se ole hullu joka pyytää, vaan se, joka maksaa." Niinpä. Itse en kai sitten vielä niin hullu ole. Vaikka nuket ovat kauniita ja taitavasti maalattuja, en voisi kuvitella tuollaista summaa maksavani, vaikka olisin lottomiljonääri... Mutta voi miten kauniita ne ovat... (Kuvassa Beauty and the Beast)

Kaiken muun lisäksi, olen myös aikani kuluksi opiskellut "kiinaa matkailijoille" netistä löytämäni sivuston avulla, jossa on mukana kätevät ääntämisohjeetkin. Täytyy kyllä sanoa, että tuo on kamala kieli, sillä monet sanat näyttävät kirjoitettuna todella samanlaisilta, mutta sitten kuulostavatkin aivan erilaisilta. En oikein usko, että koskaan oppisin ääntämään tuota oikein...

Katselin myös kaihoisasti puhelimen muistiin taltioitunutta kuvaa Usalaisista leipomuksista...

Mmm...

Olen lueskellut blogini vanhempia merkintöjä, matkan ajalta, muka ikävää lievittämään, mutta enpä tiedä ovatko ne nyt ihan siihen auttaneet. Lähinnä ärsyttää se, että Mike oli koko ajan yövuorossa, eikä meidän aikataulut meinanneet kohdata ollenkaan. Mutta silti se oli jotenkin ehkä paras Usan reissuni tähän asti... Muutenkin ärsyttävän hempeitä ajatuksia täällä tällä hetkellä! Niin hempeitä, että aloitin kirjoittamaan blogia ihan vaan Mikeä varten, joka harmittelee sitä, ettei pysty lukemaan tätä suomeksi kirjoitettua...

Eilen seikkailin myös Pyynikin terveysasemalle ihan ensimmäistä kertaa (reseptiä uusimaan) ja seikkailu se olikin kun meinasin matkalla nyrjäyttää nilkkani jäisellä kadulla auringon sokaistessa silmäni rakennuksen takaa. Onneksi päivä oli kaunis.

Vas. Hämeenpuistosta Hämeenkadulle... Oik. terveysasemaa vasemmalla puolella etualalla.

Tässä luppoajalla ajattelin muuten tutustua tähän "uuteen" kotikaupunkiini vähän enemmänkin ja lähteä joku päivä vaikka Sorsapuistoon... Ja tietenkin aion tutustua oikein läheisesti niihin Pyynikin näkötornin kuuluisiin munkkeihin...