Matkalla Tampereelle

Maanantai alkaa kääntymään jo illaksi ja kotimatkalla tässä junassa istutaan. Ruudusta ei näe juuri mitään, sillä mukavasti takaviistosta paistava ilta-aurinko heijastaa pahemman kerran. Pitkä viikonloppu takana, herääminen huomenna klo 7 ja kouluun lähtö eivät oikein kovasti nappaa, mutta ajatus siitä, että kolmipäiväisestä kouluviikosta lohduttaa jonkin verran. Torstaina on nimittäin vapaapäivä. Perjantaina tosin joudun suuntaamaan heti koulun jälkeen Itä-Suomeen ja kohti siskonpojan ylppäreitä, joten varsinaista rentoa viikonloppua on turha odottaa. Perjantai menee autoillessa, lauantai "juhliessa" ja ajaessa kotiin... Tai no, ilmeisesti Pohjanmaalle, josta sitten suuntaan sunnuntai-iltana takaisin Tampesteriin, ettei porukoiden tarvitse ajella Tampereen kautta kotiin.

Uutta kertakäyttöpiilaria pitäisi kyllä melkein ehtiä katsoa ja sovittaa, koska olin vähän ajatellut, että juhlisin piilarit päässä. Nyt en kyllä ole ihan varma, kiitos viimekertaisen, kohtuullisen pelottavan piilarikokemukseni (linssi jäi silmään kiinni ja kesti tunnin verran saada se sieltä pois...). Silmälasini kyllä sopisivat asuun, sillä pukeudun mustavalkoiseen... mahdollisesti pinkin kera.


Viikonloppu tosiaan sujui hyvän ruuan, hevosten ja kavereiden tapaamisen merkeissä, eli varsin mukavasti. Lauantainahan kävinkin jo heittämässä pikapäivityksen tänne. Heppailin siis myös sunnuntaina, tosin vähän pienemmissä määrin, sillä tallilla oli vuokrauspäivä ja hulinaa riitti myös läheisellä raviradalla ratsastettujen estekisojen vuoksi, sillä osa tallin karsinoista oli vuokrattu kilpahevosille (jotka olivat kaaaauniita). Itse ratsastin Kaptalla, varsin mukavalla puoliveriruunalla, joka tekee mahtavia laukannostoja, jos niitä osaa oikein pyytää. Kaptan kyydissä jos yhtään häslää niin sieltä tulee vain kiitoravia, tai mahdollisesti väärä laukka. Sinänsä siis mukavaa oli, vaikka itsenäisesti ratsastinkin, mutta jouduin tarkkailemaan omaa ratsastustani saadakseni haluamani. Se 50 minuuttinen meni kyllä ihan mukavasti!

Ruuan suhteen olikin aikamoista hemmottelua normaaliin opiskelijaruokaan verrattuna. Äiti ilmoitti lihoneensa 1,5 kiloa viikonloppuna... Öhm... hui? En uskalla arvata miten minulle kävi, mutta kyllä sentään vaivauduin liikuntaakin harrastamaan, joten mene ja tiedä. Eikä herkulliset ateriat pelkästään vanhempien luo jääneet, sillä piipahdin myös kaverini ja hänen tyttöystävänsä luona, missä minulle tarjoiltiin juurikin tuota Success!-postauksen kuvassa näkyvää kakkua, kaikesta muusta hyvästä puhumattakaan! Argh. Kiitos muuten mukavasta illasta!

Tänään kävin parturoitavana puolilta päivin. Hiukset saivat uuden tyvivärin, sekä kevyemmän otsatukan, mikä ehkä (tuosta varsin omahyväisennäköisestä) kuvasta käy ilmi. Päällä taas tuo yksi paitasuosikki, joka on vaan niin hemmetin mukava ja rento, että rehaan sitä aina mukaan Pohjanmaanreissulle ja käytän arkenakin enemmän kuin tarpeeksi! Olen nyt erityisesti tänä kesänä ihastunut valkoiseen, jota löytyi komerostani jonkin verran jo viime kesänäkin, mutta nyt olen jotenkin erityisen kiinnostunut värin raikkaudesta ja puhtaudesta... Äiti osti minua ilahduttamaan sievän valkoisen puseronkin, mikä oli mukava yllätys!

Haaveilen yhä siitä, että Mike voisi tulla kesävierailulle (etenkin kun Mike ei ole koskaan Suomen kesää nähnytkään), mutta lentolippujen hintojen hipoessa tonnia, ajatus on melko mahdoton... En kyllä koskaan kuvitellut että vielä 2,5 vuotta naimisiinmenon jälkeenkin asuisimme erillämme... Urk. Ja sitten jotkut jaksavat valittaa kun puoliso on vaikkapa töissä muualla niin, että he näkevät toisiaan vain perjantai-illasta maanantaiaamuun... Antaisin aika paljon, saadakseni edes sellaisen suhteen!

Pikapäivitys

Hengissä ollaan täällä Pohjanmaalla, vettä on tullut taivaalta ihan kiitettävästi, tosin iltapäivällä ehdin hetken heittää koiran kanssa ulkona palloa ennen kuin sitä taas alkoi tulla. Isä ja äiti ovat tarjoilleet runsaasti herkullisia ruokia, mikä tarkoittanee sitä, että ensi viikolla varmasti housun vyötärö kiristää. Tarjolla on ollut mm. herkullista mustikkapiirakkaa (kiitos Mariannelle ideasta!), kotitekoista pizzaa, valkosipuliperunoita ja kanaa, yrttilohkoperunoita ja paneroitua kalaa, tomaatti-mozzarella-basilika-salaattia... Niin ja vaniljakiisseliä. Ah. Oh.

Eilen illalla kävin ratsastamassa ja siinä samalla päädyin jumittamaan tallilla n. 3 tuntia. Asiaa ei auttanut suinkaan se, että yhden supersöpön varsan sijaan niitä oli tallilla nyt peräti neljä kappaletta! Vaikeaa repiä itsensä taas ulkomaailmaan sellaisen söpöysyliannostuksen jälkeen. Tulipa samalla taiteiltua ponia sähkölangan alitsekin... Poninketku karkasi taluttajaltaan vihreiden ruohonkorsien perässä ja paineli suoraan sähkölangan läpi/ali. Jotenkin se osui siihen turvallaan niin, että lanka hyppäri ponin yli... mutta temppu olikin saada poni takaisin.

Tänään ohjelmassa ei ole ollut kummoista, mitä nyt koiran kanssa on tullut leikittyä aika reippaasti. Rassukka ontuu toista takajalkaansa aina kun se nousee levolta... ja silti makaa aina sen saman jalan päällä!

Huomenna pitäisi painella taasen tallille ja estekisatkin olisi maisemissa, mutta en tiedä koska! Kaveriakin pitäisi tavata ihan muuta kuin hepanhajuisena ja tallitamineissa... Saa nähdä mihin kaikkeen aika riittääkkään?

Kiitos Garnier!

Nyt uskallan sen jo paljastaa, kun paketti on turvallisesti kotona. Voitin hiljattain Facebookissa olleesta skabasta Garnier-tuotepaketin. En meinannut uskoa silmiäni, kun olin saanut sähköpostin, jossa kysyttiin tarkempaa osoitettani, jotta tuotepaketti voitaisiin minulle lähettää. Yleisellä tuurillani tämä olisi ollut jonkinlainen suuremman luokan huijaus. Hetken epäröityäni laitoin kuitenkin osoitteeni menemään ja jäin odottamaan. Tämä oli 14.5. joten oikeastaan olinkin jo alkanut uskoa, ettei sieltä minulle mitään tulisikaan - kunnes tänään koulusta tullessani eteisessä oli lappu, jossa ilmoitettiin paketin saapumisesta lähipostiin. Hihkuin hiljaa innosta (helvetillisen päivän jälkeen), mutta lähdin hieman epäluuloisin mielin kohti postia. Lunastin pakettini, kannoin sen kotiin ja pohdin, mitä kaikkea noin pikkuinen paketti voisikaan sisältää. Ei ylimääräisiä pakkausmateriaaleja! Täyttä tavaraa! Jesssss... En ollut varautunut siihen, miten paljon tuotteita olinkaan voittanut. Tässä on kyllä useampien kymppien edestä tavaraa:

Vasemmalta oikealle: Garnier Fructis Color Resist -hiuksiin jätettävä hoitoainesuihke, saman sarjan vahvistava hoitoaine sekä shampoo, taustalla kummittelee Fructis Style Bamboo Flexihold -hiuslakka, edessä Caffeine Eye Roll-on -geeli, taustalla Ambre Solaire Light & Silky SPF 30 -aurinkovoide, Nordic Essentials -puhdistusmaito kasvoille ja silmille, Nordic Essentials 24h Moisturizing Day Cream -kasvovoide, sekä Mineral Deodorant -deodorantti.

Tämä oli kyllä aivan mahtava yllätys! Ylimääräistä rahaa kun ei ole, niin tällainen mukava (ja valtava) ilmaislahja ilahduttaa kyllä aivan eri tavalla, varsinkin kun kaikelle löytyy varmasti käyttöä! Tai no, hiuslakkaa en normaalisti käytä, mutta ehkä sitä voisi kokeilla..?

Esinuuhkiminen on suoritettu, mutta varsinaista testausta ei vielä, sillä vastahan paketin sain.

Color Resist -tuotteet:
- Hedelmäisiä ja marjaisia tuoksuja! Hiuksiin jätettävä hoitoaine oli juuri mukavan hentotuoksuinen ja vaikutti ainakin noin äkkiseltään keveältä tuotteelta. Shampoossa oli melko voimakas tuoksu, mielestäni tuoksui hieman melonille, vaikka tuotteessa pitäisikin olla ainakin viinirypäleen siemeniä, sekä acai-marjaa... En kyllä ole koskaan acaita haistanut, joten ehkä se on se, mikä tuoksuu melonille? Ostin joku aika sitten saman sarjan tehohoidon, jossa on aivan ihana tuoksu. Tämän nyt voittamani hoitoaineen tuoksu on mukavan mieto.

Bamboo Flexihold -hiuslakka:
- Yllättävän miellyttävä tuoksu, ei ainakaan kertasuihkauksesta laittanut yskimään. Tätä pitää ehkä ihan oikeastikin kokeilla, seuraavan kerran kun väännän kiharat tai nutturan.

Nordic Essentials:
- Hento, lempeä, ruusuinen tuoksu, todella miellyttävä! Tuotteet näyttävät olevan kuivalle iholle tarkoitettuja, joten voi olla että en vielä korkkaa tuotteita, sillä kesällä ihoni on kaikkea muuta kuin kuiva. Tuotteet ovat erityisesti herkälle iholle, mikä sopii minulle oikein mainiosti! Plussaa puhdistustuotteelle siitä, että sillä pitäisi lähteä myös silmämeikki. Ehkä otan tuotteen mukaan viikonlopuksi vanhempieni luo, sillä mitä vähemmän joudun tavaraa rehaamaan mukana, sen parempi!

Caffeine Eye Roll-on:
- En havainnut tuotteessa tuoksua, mikä on oikeastaan vain plussaa. Plussaa myös keveydestä, nopeasta imeytyvyydestä (testarin ranteeseen) ja huikeasta viileydestä! Luulenpa, että alan käyttää tätä tuotetta aamuisin! Olen itseasiassa halunnut kokeilla tätä tuotetta jo viime Usan reissustani asti, mutta en raaskinut investoida silloin. Mielestäni tällä on Suomessakin aikalailla hintaa?

Ambre Solaire Light & Silky SPF 30:
- No nyt tuli todellinen yllättäjä! Aurinkovoiteeksi tämä todellakin tuntuu aika keveältä - varsinkin kun ottaa huomioon SPF 30 -suojakertoimen! Tuoksusta ehdottomasti rutkasti plussaa, sillä ainakin omaan nenääni tämä tuoksuu taivaalliselta... Tunne iholla pari minuuttia levittämisen jälkeen ei ole tahmainen, kuten yleensä aurinkovoiteen jälkeen (ainakin se mitä viimeksi ostin on koko päivän iholla sen verran tahmea, että illalla se on viimeistään pakko jynssätä pois). Hieman sen tuntee, että iholla jotain on, mutta eipä juuri. Suosittelen kyllä ehdottomasti. Ja vielä kerran: TUOKSU!

Mineral -deodorantti:
- Todella puhdas, raikas tuoksu. Tuli vähän mieleen kylpylä... tai pyykkipäivä. Pidän ainakin tuoksusta. Nähtäväksi jää pidänkö tuotteesta myös käytössä. Voisin huomenna kokeilla, sillä luvassa on paljon hikoilua!

Itseasiassa sormeni syyhyävät halusta päästä kokeilemaan näitä, joten voin hyvinkin olettaa, että iltasuihkussa läträtään uutta shampoota, viimeistellään komeus hiuksiin jätettävällä hoidolla ja ehkä sitä lakkaakin suihkautetaan aamulla tukkaan. Kyllä noita muitakin pitää kokeilla... Ah, kiitos Garnier! <3

Varsinainen vapaapäivä!

Voi elämä. Vapaapäivänä nukkuminen meni vähän överiksi, kun en illalla muistanut laittaa kelloa soimaan aiemmin, että aamulla ehtisin kunnolla käydä suihkussa ennen kun lähden Instruun. Kiireessä kipittelin sitten vessaan ja ... noh, asioin... Ja olin menossa suihkuun kun iskin uudestaan silmälasit päähän kuullessani outoa lotinaa. Pöntön säiliö tulvi. Loistavaa. Luppoaikaahan minulla olikin. Pelastin kylppärin matot ja aloin kuivaamaan lattioita samalla kun jonotin ehkä 20 minuuttia että sain puhelun huoltomiehelle. Tai siis huoltomiehen... toimistolle? Esitin asiani ja langan toisessa päässä ollut naisihminen kysyi minulta, onko kylppärissä lattiakaivoa. Mietin mielessäni, että ongelmaako ei sitten ole, jos kaivo löytyy, niin ettei koko kämppä heti tulvi? Sanoin, että kyllä siellä kaivo on, mutta se on aika epämääräinen ja lattialla pitäisi olla reilu 2cm vettä, että se menisi sinne kaivoon... Noh, lupasivat laittaa huoltomiehelle. Tulisivat sitten kun ehtisivät. Jipii.

Eivätpä sitten tänään ehtineet.

Noh, minä kävin suihkussa ja hyppäsin bussiin ja suuntasin kaupungille. Kävin näyttelemässä silmiäni ja sovittelin uusia linssejä. Ensivaikutelma ei ollut kovin paha. Tosin toki heti ulkona lievässä tuulessa sain aika reippaasti siristellä ja räpytellä ja pelkäsin linssien putoavan silmistä. Eivät pudonneet. Kävin Koskikeskuksessa minibudjetilla sen verran että nappasin Gina Tricotista (jossa en ollut koskaan käynyt) semmoset hassut pyöräilyhousuja muistuttavat pöksyt pitsisomistein, jotka bongasin Marin blogista, jotta voisin nyt pitää kesämekkojani huoletta (tunnen hameissa/mekoissa oloni alastomaksi ja vilauttelualttiiksi!). Lisäksi ostin mustat caprimittaiset legginsit... lähinnä kotikäyttöön. Ne on vaan kesällä mukavia kuitenkin, vaikka eivät nyt ehkä esteettisimmät läskillä olekaan. Mutta voi niitä ehkä kuntosalillakin pitää...?

Kävin myös Bijou Birgittessä vai mikä olikaan, sellainen koruja ja muuta myyvä liike. Ihastuin yhteen sievään (ja todella edulliseen) mintun vihreään (?) hiuspantaan, sekä pikkuisiin korvanappeihin ja pakko ne sitten oli ostaa. Mieli teki käydä Arnold'sissa, mutta vastustin kiusausta ja läksin kohti kotia. Käppäilin sitten kotikulmilla sijaitsevaan Hesburgeriin, mistä ostin tuttuun tapaani kana-caesar-salaatin, sillä jo hiukoikin. Kipitin kotiin ja hetken tuskasteltuani siitä, etten ollut vieläkään saanut mitään työuutisia söin salaattini ja juttelin Miken kanssa.

Olen sittemmin yrittänyt luonnostella webbisivuani, joka on ikään kuin pakko toteuttaa koulussa kurssia varten... Tarkoitus olisi tehdä portfolio nettiin, mutta eihän mulla sinne mitään laitettavaa ole, joten jäänee aika simppeliksi... CV sinne taitaa mennä sitten juuh, jos sen joitain koulutukseen/työhön liittyvää pitää olla. Koodaus ei kyllä mitenkään nyt kiinnosta millään muotoa, etenkin kun tyhjästä on vaikeaa nyhjästä.

Kännykän kautta minua puolestaan yritti ahdistella jokin tuntematon, ulkomainen numero, joka googlettamalla selvisi olevan jonkinlainen outo alusvaatekauppias, joka on ahdistellut muitakin suomalaisia koko vuoden. Onneksi en vastannut, olisi varmasti tullut iloinen pikku lasku. Nykyään en vaan aina katso numeroa, kun odotan innolla työtarjouksia ja muuta... Äh.

Piilolinssit olivatkin sitten juuttuneet iloisesti silmään. Vasen irtosi suhteellisen helposti, mutta oikea silmä tuntui paperikuivalta ja linssi ei liikkunut mihinkään. Paniikissa tungin silmääni puoli pullollista silmätippoja ja yritin saada linssin jotenkin liikkumaan. Puolen tunnin taistelun jälkeen, silmä punaisena, sain viimeinkin mokoman linssin silmästäni pois, mutta nyt en ole ollenkaan enää varma siitä, että haluan vielä joskus tunkea mokoman silmääni. Kuukausilinssit sentään sai silmästä pois, mutta nämä kertakäyttölinssit... Hrrr... Eikä ne ehtineet olla silmässäkään kuin 6 tuntia. Voi tuska ja ahdistus!

Mainittakoon vielä se, että varvastani suojannut rakkolaastari päätti hankautua jalasta pois ja siinä sivussa sitten rakkokin alkoi hankautua ja kotimatka kaupungilta olikin aika tuskainen...

Varsinainen vapaapäivä on siis ollut. Ja huomenna koodausta. Mahtavaa.

Kohta kirjoitan kirjan elämäni epäonnesta...

Hyvä (tai ainakin maukas) aamiainen

Lipton Yellow Label-teetä, Tropicana-mehua, croissantteja ja munakokkelia. Kaiken tämän lisäksi söin vielä nektariinin ja banaaninkin. Joskus siinä klo 11. Eipä sitten ollut nälkä ennen ilta kuutta.

Muuta erityisen hyvää tässä päivässä ei sitten olekaan ollut, sillä tämä on ollut taas "niitä päiviä", jolloin vaan tuntuu siltä, että elämä mättää päähän oikein urakalla ja hermot ovat kireällä koko ajan. Tämä elämäntilanne vaan tuntuu ahdistavan enemmän ja enemmän, useammin ja useammin nykyään. Olipahan sentään mukavan viileää ja satoikin, saattaa olla että aamulla on vähemmän katupölyä bussien pöllytettäväksi...

Kaikki irti viikonlopusta

Hyvää lauantainta kaikille. Otin sitten n. 10 tunnin unimaratonit viime yönä ja lisääkin olisi mennyt, mutta olin PÄÄTTÄNYT meneväni kuntosalille ja sen tein! Söin kevyen pienen aamiaisen, siivosin kylppärin komeroineen kaikkineen ja lähdin kuntosalille. En kyllä nyt todellakaan jaksanut vetää ihan täyttä settiä, mutta n. tunnin huhkin kuitenkin. Sain nauttia omasta rauhasta, joten laitoin telkkarin Voicelle, missä olikin jonkinlainen Coldplay-päivä. Ei siis mitään parasta treenausmusiikkia, sillä ainakin omaan makuuni Coldplay on aika tylsää, mikä on sääli, sillä laulajalla on hieno ääni. Pidän oikeastaan vain Viva la Vida -kappaleesta, mikä ehkä johtuukin sitten siitä, että bändi pölli kertosäkeen melodian suoraan Joe Satrianilta, mikä rikkoikin sitten tekijänoikeuslakia jne jne...

Kuntosalilta kipaisin kotiin Hesburgerin kautta, mistä nappasin mukaan suosikkini, kana-caesar-salaatin. Kylmä suihku ja puhtaat vaatteet tekivät hyvää! Salaatti napaan, hippunen meikkiä naamaan ja ruokakauppaan seuraavaksi. Ostin myös pari Twisteriä lisää pakastimeen, nyt kun himo on iskenyt... Huomenna aion syödä "luksusaamiaisen" (siis verrattuna normaaleihin kiireellä mätettyihin aamiaisiini), mikä tulee pitämään sisältään munakokkelia, croissantteja, sekä Tropicanan sitrusmehua (appelsiinia, punaista appelsiinia, verigreippiä), joka maksoi järkyttävästi, mutta ah, pakko oli. Ostin myös banaaneja ja nektariineja... Huu....

Mieli tekisi tanssimaan!

Autuus & Nostalgia

Nyt alkaa elämä voittaa! Ikuisuuksilta tuntuneen luentopäivän (englannin kieli teknisen viestinnän näkökulmasta) päätteeksi loikkasin bussista Stockalla kirmasin Coffee Houseen jäälattelle (harvinaista herkkua, mutta nyt piti vähän repäistä), minkä jälkeen piipahdin The Body Shopissa, josta ostin vain ja ainoastaan pörheän pesukukan, vai miksi sitä sanotaankaan. Ovat siellä kyllä isoja ja laadukkaita. Muuta en sitten ostanutkaan, sillä mielestäni The Body Shopin hinnat ovat nykyään niin järkyttävät, että ennemmin menen naapuriin Yves Rocherille (minne meninkin), mistä saan tuotteita omalle budjetilleni sopivilla hinnoilla ja vähintään yhtä hyvillä tuoksuilla, kierrätystä tukien ja ilman eläinperäisiä raaka-aineita.

Yves Rocherilta olin hakemassa meikkivoidetta, mutta tokihan siellä oli niitä hemmetin alennuksia, joten tarttui kun tarttuikin mukaan jotain muutakin, vaikka ei pitänyt. Äääääh. Aprikoosi vartalonkuorinta oli puoleen hintaan, joten pakkohan se oli ostaa... ja ehkä jotain muutakin pientä. Ilmeisesti olen korvannut karkin ja suklaan Yves Rocherin kosmetiikalla... Ei välttämättä paras ratkaisu!

Yves Rocherilta kirmasin Instruun välittämättä siitä että aiemmin hankautunut pikkuvarpaani oli nyt hankautumassa uudelleen laastaroinnin petettyä helteessä. Enpä arvannut, että joudun JÄLLEEN optikolle, mutta ilmeisesti kertakäyttölinssit ovatkin asia erikseen ja niitäkin pitää mennä sovittelemaan. Ei ole juuri kovin montaa asiaa, jotka olisivat kamalampia kuin piilolinssien tunkeminen silmään jonkun katsellessa odottavana vieressä... Niinpä niin. Noh, olkoot, menen, katsotaan sitten. Päädyin tosiaan siihen, että kyllä ne piilolinssit vaan olisivat minulle päivittäisessä käytössä liikaa aikaa, vaivaa ja tuskaa, joten aion niitä jatkossa käyttää vain "erikoistilaisuuksissa". Aion sen sijaan jossain vaiheessa pyrkiä investoimaan niihin auringossa tummuviin silmälaseihin... Ovat kyllä yksi maailman historian parhaita keksintöjä.

Meinasin tuskissani (varvas) ottaa bussin Instrulta kotiin, mutta en sitten jaksanutkaan odotella, joten lähdin kävelemään. Taisin muuten olla ainoa koko kaupungissa joka kulki pitkissä housuissa (Elloksen valkoiset chinot) ja pitkähihaisessa paidassa (se KappAhlin "seiloripaita", eli punavalkoinen raitapaita). Ei tarvinne sanoa, että lämmin oli, jos varjossa oli +26 astetta..? Syy tähän yltiöpäiseen peittelyyni on edelleen se aurinkoihottuma. Kuljin samassa asussa eilen ja sen jälkeen kutina on kyllä jonkin verran vähentynyt. Olen iskenyt Eucerinia jatkuvasti käsivarsiini, niin että ne ovat koko ajan hyvin, hyvin tahmeat. Mutta olo on parempi. Oloa on tänään myöskin helpottanut tämä:

(Kauhuleffasta screen shot selvästi!)

Ostin JA kasasin lattiatuulettimen oloani helpottamaan ja olenkin nyt sitten ollut vallan taivaissa koko iltapäivän. Kaupungilta Anttilan kautta kotiuduttuani olin nimittäin siinä kunnossa, että hiki valui nenän päästä ja jalat huutelivat tuskissaan. Tuulettimen kasaamisessa ei juuri muuta ongelmaa ollut, kuin se, että olisin tarvinut ristipäämeisselin ja minulla oli vain talttapää, joka oli kaiken lisäksi melko suuri.

Toinen elämääni suuresti helpottanut asia olikin sitten Twister-mehujää, joita nautin joskus lapsena kun isä toi niitä töistä tullessaan... Ah, nostalgiaa! Olin ihan unohtanut miten hyvää mehujääkin voi olla - etenkin kesäkuumalla. Jäätelön olen itselleni suonut, vaikka karkeista taukoa pidänkin. Pitäähän kesällä jäätelöä saada syödä?

Olenkin sitten kotiin tultuani, suihkusta syöksyttyäni ja tuulettimen kasattuani lajitellut kuivumassa olleet alusvaatteet paikoilleen ja purkanut sängystä lakanat. Seuraava proggis onkin sitten vaihtaa ne uudet lakanat sänkyyn. En pidä kyseisestä toimenpiteestä, mutta kyllä viime öisten hikoilujen jälkeen ne tuoreet lakanat tuntunevat aika taivaallisilta!

Viikonlopulle ei hirveästi ole mitään ohjelmaa suunnitteilla, mitä nyt kaupasta haen huomenna jotain perusjuttuja. Kuntosalille ajattelin hakeutua, koska syytä olisi, nyt kun korttikin on ja ensi viikolla en ehkä käy kuin kerran (?), sillä olen menossa pitkälle viikonlopulle Pohjanmaalle. Ohjelmissa siellä on ratsastusta reippain määrin, sekä parturissa käynti ja koiran kanssa touhuilua, eli kaiken kaikkiaan varmaan ihan hyvä reissu. Sitä seuraavalle viikonlopulle onkin sitten ohjelmassa siskon pojan ylioppilaskekkerit, joita varten pitää rehautua tuonne Itä-Suomeen pikaisesti. Tiedossa siis paljon matkustamista ja perhetunnelmaa... Uhhuh. Päälle laitan todennäköisesti sen mekon, joka esiintyi siinä harvinaisessa asukuvassa... Jostain ihmeen syystä mieleni tosin tekee jotain vaaleankeltaista leninkiä, mikä on äärimmäisen outoa, sillä en omista ainuttakaan keltaista vaatekappaletta, eikä keltainen kai minulle juuri edes sovi, ellei se ole sellainen hieman vihertävä, sitruunankeltainen...

Mikäs lukijoiden kesän jäätelösuosikki on/tulee olemaan?

Lämpötila nousee, vireystila laskee...

Joo-o, kyllä mä vielä nää kuumat päivät pärjäisin, jos mitään ei tarvitsisi tehdä. Koulussa on ollut hissi rikki kolme päivää ja kaikki tunnit ylimmässä kerroksessa, minne saa nyt sitten kavuta n. +40 asteisessa auringonvalossa kylpevän rappukäytävän kautta... Antoisaa. Kotisivusuunnittelua on harrastettu koko viikko, mutta huomenna on vuorossa jotain englannin kieleen liittyvää, saas nähdä.

Kaikkialla on kauniin vihreää ja puut ja kukat ovat tupsahtaneet lehtimään ja kukkimaan ihan muutamassa päivässä. Kaunis kaupunki tämä kyllä on, ei muuta voi sanoa. Viihtyisin varmasti täällä pidempäänkin, jos tarve vaatii (tai ylipäätään elämäntilanne siihen suuntaan ohjastaa).

Olen haeskellut työharjoittelupaikkoja suoranaisella vimmalla, mutta mitään ei ole kukaan vielä varsinaisesti luvannut. Yhtä ihan oikeaakin työpaikkaa olen hakenut, joka alkaisi elokuussa sopivasti ja siihen sisältyisi koeaika. Jonkun mielestä on ehkä tyhmä veto tarjota itseään sinne ensialkuun ilmaistyövoimana, kun kerran joku sinne ihan PALKATTAISIINKIN, mutta voi hyvinkin olla, että budjetistaan tarkkana he ottaisivat sen ilmaistyövoiman ensialkuun ja sitten ottaisivat palkalle? En halua uskoa että ko. taho potkisi pois harjoittelun jälkeen, sillä tehtävään haetaan todellakin pitkäaikaista työntekijää, mitä puhelinkeskustelusta ymmärsin. Sanoin, että totta kai haluan pitkäaikaisen työpaikan, mitä muutakaan tässä voi sanoa? Mutta oih ja voih kun tietäisin jotain siitä mitä minulle ja Mikelle on tulevaisuudessa edessä... Pääsemmekö yhteen ja kuka tekee kompromisseja?

Tämä päivä on koodailujen jälkeen sujunut pyykätessä, mikä on aina yhtä nihkeä prosessi jatkuvan kellarissa ramppaamisen (ja eteisen pikkuhousunäyttelyn) vuoksi. Pelkäsin myös juuttuvani hissiin, sillä mokoma piti hirvittävää tärinää ovien sulkeutuessa ja lopulta nytkähti pari kymmentä senttiä alaspäin ja juutui siihen! Sain sentään oven avattua, minkä jälkeen kokeilumielessä lähetin hissin tyhjänä alas... ja kun se meni, pyysin ylös ja kokeilin uudelleen. Ilmeisesti korjasin hissin, sillä tärinä loppui. Outoa. Hissit eivät taida pitää helteestä?

Huomenna olisi vihdoinkin tulossa työmarkkinatukea, jolla tekisi mieli ostaa lattiatuuletin tänne (n. 30 euroa), koska kärsin enkä jaksa tehdä MITÄÄN tässä helteessä (tosin pakko on)... mutta... rahaa on tulossa n. 590 euroa, vuokra on 495 euroa ja se on maksettava kesäkuun alussa, enkä tiedä vielä saanko edelleenkään asumistukea siihen mennessä tai mitään muutakaan (on tullut käytyä jo sossun luukullakin). Joten... en tiedä uskallanko edelleenkään hankkia yhtään mitään, mitä ilman voin jotenkuten selvitä vai luotanko siihen, että onneni kääntyy ja KELA päättää asumistuesta myönteiseen suuntaan? Ainakin olivat jo ottaneet sen päivittäisen 9 euroani pois tuosta summasta, joten parempi olisi sen myönteisen päätöksenkin jo tulla! Pitäisi ostaa meikkivoide (olen kaapinut jämiä kahdesta eri purkista jo toista viikkoa), piilolinssit (kertakäyttöisiä tällä kertaa), sekä jonkinlaiset pyöräilyhousutyyppiset (!!!) pöksyt, joita voisi huomaamatta käyttää esim. kesämekkojen ja hameiden alla, ettei tarvisi pelätä tuulessa vilauttavansa paljasta ahteria... Tokihan mun pitäisi saada myös aurinkolasit/auringossa tummuvat silmälasit, mutta ne nyt maksavat satasia näillä voimakkuuksilla... Parturissakin pitäisi saada käytyä seuraavalla S-joen reissulla, koska olen jo ajan varannutkin, mutta jännitys tiivistyy... Ja vanhemmille pitää laittaa 50 euroa menemään, he kun ystävällisesti lainasivat vähän, että olen tällä viikolla pysynyt muonitettuna!

Voisikohan jo kohta jokin onnistua tässä elämässä? Ihan mikä vaan helpottaisi. Kiitos.

Amerikan avut

On kyllä kesä lähtenyt niin mallikkaasti käyntiin ettei tottakaan. No ei olekaan totta, sillä kesä on todellakin lähtenyt käyntiin kaikkea muuta kuin mallikkaasti. Kuten jo viime postauksessa (josta on taas aikaa) mainitsin, ärsyyntyi ihoni viime perjantaina auringossa pahasti. En tiedä mistä muustakaan voisi olla kyse kuin vanhasta ystävästäni aurinkoihottumasta, sillä ihon jatkuva kuumotus, punoitus, kutina ja epätasaisuus vaikuttavat kovin tutuilta. Stressiä pukkaa päällensä raha-asioista ja kaiken huipuksi olen nyt myös onnistunut hankauttamaan jalkani rikki. Mahtavaa. Mainitsinko jo, että kämpässäni on ehkä +30 astetta, vaikka tänne paistaakin ainoastaan aamuaurinko? En ymmärrä miten tämä on mahdollista. Tämä kuumuus siis.

Kuvassa (yllä vasemmalla) onkin siis joitain Usasta rehaamiani apujoukkoja. Rakkain ja ennenkin blogissani hehkuttama tuote on amerikkalaisen Fruit of the Earthin 100% aloeverageeli, jota käytän ympäri vuoden erilaisiin iho-ongelmiin ja kesällä ihoa viilentämään auringossa oleskelun jälkeen. Hintaa putelililla on muistaakseni parisen dollaria ja sitä löytyy esim. Walmartin hyllystä. Ei hajusteita, ei väriaineita, joten ihannetuote ainakin minulle.

Aloevera-geelin oikealla puolella onkin sitten TUMS. TUMSit ovat (tässä tapauksessa piparmintunmakuisia) suurehkoja vatsan happoisuuden neutralisoijia, sekä kalkki valmiste. TUMSin sanotaan auttavan närästykseen, vatsan liikahappoisuuteen tai happamuuteen ja näihin oireisiin liittyvään vatsakipuun. Suositeltava kerta-annos on 2-4 tablettia. Näitä saa myös ihan päivittäistavarakaupan hyllystä ja ovat ihan ok mukana matkalla kun ei ole mahdollisuus sekoitella (suuresti rakastamaani) samariinia vesilasilliseen. Mielestäni teholtaan eivät ehkä ole yhtä hyviä, näitä saattaa joutua ottamaan useamminkin. Tosin, jos närästää ennen nukkumaan menoa ja näitä nappaa pari, niin yleensä saa nukuttua ihan hyvin.

TUMSista oikealla on Eucerin, jota Suomesta saa apteekista (hinnoista en osaa sanoa), mutta Usasta saa tätäkin ihan perus kaupasta. Muistaakseni maksoin putelista kuutisen dollaria tai vähemmän ja ostin sen kuivia käsiäni varten alunperin. Rasva on kuitenkin niin tuhtia, että jos sitä käsiinsä käyttää niin on ehkä hyvä idea laittaa puuvillahansikkaat päälle, sillä muuten tätä töhnää on sitten joka paikassa. Ei siis imeydy mitenkään nopsakkaasti, mutta on kyllä hyvä tuote kuivalle iholle ja olen huomannut myös aurinkoallergisen ihoni pitävän tästä. Tarkoituksena olisi kuitenkin nyt hankkia jokin hieman kevyempi versio Eucerinilta.

Jalat tosiaan hankautuivat eilen söpöissä Seppälän ballerinoissani. Tajusin jo bussiin kävellessäni, että kantapäihin on pukkaamassa rakkoa ja pyysin heti koululla kahvilantädiltä pari laastaria ensiavuksi, ettei rakot pääsisi pahenemaan ja ettei niihin menisi pöpöjä. En kuitenkaan vielä tuolloin tajunnut että varpaaseenikin hankasi joku. Tajusin tuon vasta kotimatkalla kun varvasta tuntui tavallaan kutittavan ja tavallaan sattuvan. Kotona katsoin, että onpa punainen, mutta en sen suuremmin kiinnittänyt asiaan huomiota. Fiksuna tyttönä en sitten tajunnut lähteä ostamaan laastaria, joten olin tänä aamuna yhdeksältä Anttilan oven takana laastaria hakemassa, jotta pääsisin kouluun, koska ainoat kengät jotka EIVÄT painaisi näihin jalkaongelmiini, olivat saappaat ja 26 asteen helteessä ne eivät ehkä ole paras ratkaisu. Iskin varpaaseeni tuollaisen hienon spesiaalilaastarin ja kantapäihin aloevera-laastarit ja kipitin bussiin.

Koululla tajusin, että minua oli huijattu, sillä hienouslaastareita oli vain kaksi jäljellä. ÄH. Päätin lähteä Anttilaan valittamaan koulun (ja n. 6 tuntisen koodaussession) jälkeen ja valitinkin ja ihme kyllä sain uuden pakkauksen tilalle! Ooh. Tällä kertaa pakkaus olikin tiukemmin kiinni ja sisältä löytyi 6 laastaria sekä jokin mainoslappunen. Outoa, että joku oli sitten vienyt 3 laastaria. Liekö ollut kolme ongelmaista varvasta?

Tajusin varpaani todellisen ongelman vasta siinä vaiheessa kun siivouksesta hikisenä aloin kaapia laastareita jaloistani mennäkseni suihkuun. Pikkuvarpaan päältä puutui 3mm leveä sentin suikale nahkaa. EI IHME, jos varvas on ollut hieman turvoksissa, hellänä ja muuten vain VIHAINEN? Mitä ihmettä ne kengät tekivät ja miten? Varvas parka on aivan kamalana ja vielä pitäisi kaksi päivää nököttää koulussa kengät jalassa... Onneksi tässäkin tapauksessa aloevera ja Eucerin auttavat.

Loppuhuipennukseksi vielä jotain niinkin ainutlaatuista kuin jonkinlainen asukuva, järkyttävän eteisen palapelipeilin kautta otettuna, tärisevin käsin. Mutta kun tykkään niin tuosta (Lindexistä viime kesänä ostetusta) mekosta. Asu on siis lauantailta.

Että tällainen ihme!

Toivottavasti teillä muilla on kesä lähtenyt käyntiin hieman paremmin kuin minulla ja kenties myöskin osaatte siitä nauttia! Omaa kesäv*tutustani lisää se, että ukkokullan Suomeen tulo on aina vain entistä isompi kysymysmerkki, sillä selvisikin että hänen omavastuunsa tuosta kolarista (mikäli joutuu kuitenkin maksamaan, sillä asiaa puidaan nyt oikeudessa koska osapuolten vakuutusyhtiöt olivat olleet asioista eri mieltä) on muhkeat 1000 dollaria... Auts.  Voisinkohan perustaa jonkinlaisen Surkeiden Rakastavaisten Säätiön, minkä turvin voisin kerätä rahaa lentolippuihin..?

Kuntotesti ja ilkeä aurinko

Kyllä vaan, ulkona on kaunista, aurinkoista ja lämmintä. Liian lämmintä minulle. Kansa viihtyy terasseilla, rannoilla ja kaduilla piskuisissa vaatteissa pirtein mielin, sillä onhan kesä koittanut. Minusta kaikki mikä menee yli 20 plus asteen on liikaa. On kamala nukkua kun kämpässä on lähemmäs 30 astetta lämmintä, tuntuu koko ajan siltä niinkun pitäisi ottaa avaavaa lääkettä, mutta eihän se mitään auta. Nytkin nökötän sisällä aloevera-geelin kanssa taltuttelemassa perjantaina pahasti ärsyyntynyttä ihoani, joka ei aurinkoa rakasta. Onhan vaalea ihoni aina ollut herkkä, mutta nyt tuli kyllä vedettyä pohjat. Olin perjantaina n. 2 tuntia ulkona osittain auringossa, osittain varjossa ja suurimman osan ajasta aivan täysin metsässä hikoilemassa ja lopputuloksena oli iloisen punakirjava, kutiseva ja kaikin puolin ärsyyntynyt iho. Kuntotestipäivä alkoi siis todella lupaavasti.

Kuntotestistä itsestään sen verran, että teimme siis UKK-kuntotestin, johon sisältyi 2 km ripeää kävelyä (mikä osaltani saisi olla varmastikin juoksua vastatakseen keskivertoaikuisen ripeää kävelyä, sillä kävelen luonnostani jotenkin hitaasti). Kävelimme metsässä paahtavassa helteessä ja hikihän siinä tuli itse kullekin. Kiskaisin siinä samalla litran vettä menemään. Kävelyn ja venyttelyn jälkeen oli ruokailun aika ja itse tyydyin syömään salaattia, sillä tuhti annos ei oikein houkuttanut metsälenkin jälkeen - etenkin kun edessä oli vielä se varsinainen rääkkiosuus. Rääkkiosuudella meitä testattiin monin eri tavoin liikkuvuudesta yleiseen lihaskuntoon. 

Yllätyksekseni (ja hyvin todennäköisesti myös kaikkien hoikkien, urheilullisten fysioterapeuttiopiskelijoiden yllätykseksi) sain kaikista liikkuvuustesteistä täyden vitosluokituksen, eli ikäryhmäni huippua. Kummatkin jalat nousivat selimakuulla, toinen jalka lattiassa komeasti n. 90 asteen kulmaan sen suuremmitta pulmitta ja sivusuuntaan kylkeni venyivät komeat 29 senttiä, noin kohokohtia mainitakseni. Sain itseasiassa miltei kaikesta testatusta vitosen, paitsi niistä mitä en yksinkertaisesti voinut tehdä vanhan polvivamman vuoksi. Yritin kyllä urheasti esim. paikaltaan ylöspäin hyppäämistä, mutta kun olin ensin vahingossa ylilukinnut polveni tasapainoharjoituksessa, ei siitä tullut mitään. Mainittakoon muuten, että käsissäni on puristusvoimaa kuin pienessä kylässä - oikea käteni puristaa 40 kiloa ja vasen 38 kiloa, mikä on myöskin ikäryhmäni huippua. Kaikki se p*skan lapiointi on kuin onkin tuottanut tulosta.

Kuntopäivän jälkeen painelin kotiin, otin kylmän suihkun, levitin kylmägeeliä jalkoihin ja lössähdin, odottaen kauhulla miten kipeänä olisin lauantaiaamuna. En itseasiassa kovinkaan kipeä, mutta yllättäen pakaralihakseni olivat melko hellänä, samoin kuin alimmat vatsalihakseni. Vasemmassa sääressä ja nilkassa on nyt vielä sunnuntainakin jonkinlaista jäykkyyttä, mutta eiköhän tämä tästä. Kuumuus ja vatsakivut ovat kuitenkin pitäneet minut hyvin tehokkaasti sisätiloissa koko viikonlopun, tosin eilen uskaltauduin käymään Anttilassa ja ruokaostoksilla. Oli yksinkertaisesti pakko lähteä hakemaan sitä aurinkovoidetta, sillä ilman 30 suojakerrointa en enää ovesta ulos mene, sen verran tuskissa olen ollut. Haaveilen suuresta lattiatuulettimesta, jonka todennäköisesti ostan hetimiten kun rahatilanne sallii muutakin kuin pakolliset ruokaostokset. Ikävöin Usaan ostamiani kauniita vintage-henkisiä tuulettimia...

Ikävöin muutenkin Usaan ja Miken luo tällä hetkellä suunnattomasti, etenkin kun tiedän, että seuraava Pohjanmaan reissukin on vasta aivan kuun lopussa ja siihen asti saan nököttää täällä kohtuullisen yksin. Kyllä minä itsenikin kanssa viihdyn, ei siinä mitään, mutta joitain asioita vaan olisi kivempi tehdä jonkun kanssa. Ja no, olenhan nähnyt Miken viimeksi marraskuussa, joten kai tässä saa jo ikäväkin olla? Jännitän yhä sitä, onnistuuko hän tulemaan tänne heinäkuussa vai ei... Siihen olisi "enää pari kuukautta", mikä tässä meidän suhteessa on kuitenkin loppujen lopuksi melko lyhyt aika. Ideaalitilanteessa pääsisin myös heti koulutuksen loputtua Usaan kolmeksi kuukaudeksi, mutta nähtäväksi jää... JOS saisin ihan oikean työpaikan työharjoittelujakson alussa, tämä voisi olla mahdollista...

Tulinpa muuten eilen ajatelleeksi, että onkohan minussa jotain vikaa kun en mitenkään jaksanut yllättyä siitä, että Anttilan liukuportaisiin hypähti jostain ninja, joka katosi salamana naistenvaatteiden sekaan, ilmestyäkseen sieltä hetkeä myöhemmin "miekkoineen" ja kirmaten ohitseni...

Väreissä

Kuten kaksi edellistäkin postausta (Torstain Taidepläjäykset) varmasti jo kertoivatkin, olen viettänyt helatorstaitani jopa ulkonakin, sillä kaunis, lämmin sää olisi ollut liian hieno missattavaksi. Seikkailin Finlaysonin alueilla ja lähimaastossa, missä vaelteli yllättävän paljon ihmisiä (iso osa päihtyneinä) pyhäpäivästä huolimatta.

Sää oli todellakin juuri mieleiseni, ei oikeastaan paremmasta väliä. Lämpöä on vieläkin pyöreät 20 astetta ja aurinko pilkahtelee esille aina tilaisuuden tullen. Vieno tuuli viilentää mukavasti, vaikka tyynenä hetkenä sää tuntuukin jopa hiostavalta - sellaiselta kuin ennen myrskyä.

Melkein lähdin jopa kuntosalille, mutta nyt olen tyytyväinen siitä, etten lähtenyt, vaan lähdin sen sijaan mukavalle kävelylle kameran kera. Hukkaan olisi hieno ilma mennyt salilla ähkiessä!

Jotenkin tuli sellainen olo, että kylläpä värit ovat nyt kirkkaita ja puhtaita, Tampere on kaunis ja elämä maistuu. Sisäinen pessimistini oli hetken hiljaa puiston penkillä istuessani ja ihaili maisemia siinä missä minäkin, nauttien auringon lämmöstä ja tuulen virkistävästä kosketuksesta. (Meneepä runolliseksi!) Onneksi joistakin asioista ei tarvitse maksaa penniäkään! Kunpa nyt vielä saisin mieheni kylään...

Muutkin tamperelaiset nautiskelivat hyvästä ilmasta joen varrella...

Torstain Taidepläjäys, osa 2

Torstain Taidepläjäys, osa 1

Olen koodari

Tästä päivästä meinasi tulla ihan kamala, mutta siitä tulikin loppupeleissä oikeastaan aika ihana (kiitos Miken), joten ei hätää! Aamusää näytti yllättävän lämpimältä (+8C), joten kiskoin jalkaan mustat sukkikset ja erään mustan kangashameen, jossa on hieman farkkuhameen malli. Päälle heitin pöllö t-paitani ja farkkutakin, jalkaan söpöt mustat (valkoisin somistein) matalakorkoiset kengät. Kipittäessäni kohti bussia tunsin kuitenkin oloni omituiseksi ja havaitsin hameeni tarrautuvan jatkuvasti kiinni sukkahousuihini kun otin yhdenkin askeleen. Hame hilautui pikku hiljaa ylemmäs ja ylemmäs, joten ensimmäistä kertaa elämässäni käännyin siitä paikasta ympäri ja kipitin takaisin kotiin vaatteita vaihtamaan. Tarkoituksenani oli vielä lähteä koulun jälkeen apteekissa ja kaupassa käymään, joten en todellakaan halunnut taistella hameeni kanssa koko päivää. Niinpä vaihdoin päälleni toisen mustan hameen, hieman pidemmän ja ripsuisemman (ja gootimman?), joka malttoi pysyä erossa sukkahousuistani ainakin edeltäjäänsä paremmin. Jalkaan vaihdoin myös pinkit Vagabondin kiilakorot, sillä jostain syystä jalkani nyt vaan inhosivat niitä toisia kenkiä tänään, vaikka niissä ei korkoa ole tuskin senttiäkään enempää kuin Vagabondeissa. Mene ja tiedä.

Eilinen kuntosalivisiitti muuten muistutti itsestään siinä vaiheessa kun nousin sängystä. Rintalihakset olivat niiiiiiin kipeät, että hengittäminen ja vartalon suoristaminen itsessään kävivät työstä. En osannut ihan tätä odottaa. Odotin, että selkä tai jalat olisivat huutaneet tuskasta, mutta ei, rintalihaspoloni on aivan jumituksissa.

Koulussa oli lysti päivä XHTML-koodauksen parissa, "ihanassa" mäkkiluokassa. Anteeksi vaan te mäkin käyttäjät, mutta en kyllä itse ole vielä ollenkaan rakastunut noihin laitteisiin, vaikka ne toki sieviä ovatkin. Mitään suurta en tuosta koodaussessiosta voi raportoida, sellaista ihan perus kikkailusivua väännetään siellä hitaasti, mutta varmasti. Aika puuduttavaa, vaikka kyllä minä ihan oikeasti koodaankin mieluummin kuin tappelen InDesignin kanssa!

Ruokana oli mantelikalaa ja perunoita, sekä tietenkin salaattia. Vetelin menemään ja ihan hyvääkin se oli. Koulun sämpylät on toki herkullisia aina, eikä Tampereen (?) kraanavesikään pahaa ole.

Yllätyin myös iloisesti popsiskellessani bussissa kotimatkalla Paussin kaura-omena-välipalapatukan pikkunälkään. Ei nimittäin ollut kiljuva nälkä kun lopulta kotiin pääsin - eikä vielä ilta kuudeltakaan! Meni vähän pitkäksi kotonakin koneen ääressä kun huvittelimme miehen (siis ihan sen oman aviomiehen) kanssa Skypessä... jos niin voi sanoa. Emme ole pitkään aikaan olleet "samassa paikassa" samaan aikaan, emmekä ole juuri saaneet keskusteltua mistään ja tilanne on tuntunut aika nihkeältä ja ahdistavalta ja suorastaan väsyneeltä. Nyt kuitenkin tuntui, että oltiin taas vanhoilla tutuilla uomilla, siellä missä pitääkin!

Apteekissa törmäsin sitten proviisorin muodossa vanhaan tuttuuni, jota en ollut nähnyt juuri sitten lukion! Yllätys oli melkoinen, kun tiskin takana hääri tuttu kasvo, joka sitten vielä ammattimaisesti kirjasi ylös astmalääkkeeni. Hurjaa! On kyllä ollut sellaista aikaa tämä viimeinen puoli vuotta, että "vanhoja" tuttuja putkahtelee nurkista harva se päivä. Olen tässä kuuden kuukauden aikana "uudelleenlämmittänyt" yhteyteni viiteen "vanhaan tuttuun" ihan sattumalta. Aika jännä juttu.

En oikein vielä tiedä mitä aion tehdä huomenna - paitsi nukkua mahdollisimman pitkään, sillä en usko että helatorstaina täällä saa porata - kun ei kerran saa pyykätäkkään! Että hahaa!

Kesäkin muuten tuli, nimittäin täällä näytti olevan parhaimmillaan jo n. 20 astetta plussaa tänään ja hiippailin ulkosalla polvipituisessa kesämekossani ilman sukkahousuja! Ei sillä, että olisin jotenkin kesäihminen, mutta joskus nämä albiinosääretkin kaipaavat ulkoilua.

Pullakin punnertaa!

Nukuin yöni taas vaihteeksi jonkinlaisissa erissä, mutta nukuinpa kumminkin - kunnes naapurit alkoivat (jälleen) porata. Nautin kiireettömästi aamiaista ruispalojen merkeissä ja tungin piilolinssit päähän kuin paraskin masokisti (silmäni vihaavat niitä yhä). Jonottelin puhelimessa Tampereen kaupungin palveluihin mukavat 30 minuuttia, hoidin asiani ja pääsin lähtemään kuntosalille - jonne saavuinkin jo valmiiksi hieman nihkeänä, sillä ulkona olikin paljon lämpimämpi kuin luulin ja mitä varten olin pukeutunut.

Varsin mukava nuorimies näytti minulle miten mikäkin laite toimii ja miten ne osaavat lukea kortiltani oikeat asetukseni jne. Aika teknistä, mutta kyllähän se toimii. Tunsin jollain tasolla lievää ylpeyttä siitä, että valmiiksi minulle säädetyt painot olivatkin lähes kaikissa laitteissa liian keveitä, eikä mitään tarvinut siirtää kevyemmäksi. Toisaalta, harva uskoo pullan punnertavan.

Ohjaaja oli jokseenkin yllättynyt jalka- ja reisilihaksistani, sekä selkälihaksistani ja epäilikin ratsastuksen vaikuttaneen noihin lihaksiin, sillä esim. "kylkilihakset" (mitkä onkaan) olivat minulla selkeästi vahvemmat kuin mitä muilla yleensä. Erikoista. Reisilihakseni olivat myös erinomaisessa kunnossa. Hahaa! 

Noh, käsivoimia puolestaan voisikin sitten harjoittaa, sillä niitä harvemmin niin hirveästi ratsastuksessa tarvitsee, vaikka toki esim. satuloiden selkäännosto käy voimaharjoittelusta, jos heppa on suhteellisen suuri. Kuntosalin päätteeksi kävelin "hehkeänä" ja meikittä kauppaan (kuva todistakoon) ja ostin ison kreikkalaisen salaatin, sekä pienen hedelmäsalaatin palkinnoksi "rehkinnästä". Kotona mussutin salaatit hyvällä halulla ja siirryin röhnöttämään, kuten asiaan kuuluu. Suihku teki harvinaisen hyvää, mutta jo nyt tässä iltasella voin olettaa, että huomenna aamulla on ainakin yläselkä ja hartiat kipeenä, jos ei muuta. Lihakset ovat olleet niin jumissa, joten varmasti huomenna sitten huutelevat itsestään.

Kostea maanantai

Maanantait on sitten hienoja päiviä, silloin kun ne on oikein viimeisen päälle maanantaita. Ne on juuri niitä päiviä, jotka saa meidät nauttimaan niistä HYVISTÄ päivistä ihan oikeasti, sillä aina jostain nurkan takaa putkahtaa uusi maanantai. Tämä on ollut yksi Niistä Maanantaista.

Heräsin mukamas aikasin, eli klo 7:05. Ainut vaan, että iskin torkkua. 7:10. Valahdin alas sängystä, raahustin vessaan aamutoimille ja kuikuilin miehen perään messengerissä. Eipä näkynyt. Soitin sille. Vastasi, unisena. Sanoi katsovansa televisiota ja menevänsä kohta nukkumaan. Jäin suustani kiinni (näköjään se onnistuu jopa etäisyyksien takaa) ja tajusin hieman myöhään, että kouluunkin pitäisi lähteä. Kiireessä juoksentelin ympäriinsä haukellen leipää, rasvaten naamaa ja etsiskellen oikeita silmälaseja. Vaatteet heitin päälle siinä vaiheessa kun olin jo kantanut laukkuni eteiseen puolialasti, mikä olisi varmasti ollut huvittava (ja kammottava) näky aamutuimaan. Iloitsin (kerrankin) siitä, että asun yksin.

Tänä aamuna sattui myös Ihme. Kuten niiiiiin usein aiemminkin, olin kiireessä menossa kouluun ja seisoin punaisissa valoissa katselemassa kuinka Minun Bussini kääntyi Hämeenkadulle ja tuhisin tuhisin tuhisin, koska joutuisin TAAS odottamaan seuraavaa ties kuinka kauan ja myöhästymään! Juuri kun bussi hiljensi pysäkilleni, valo vaihtui vihreäksi ja minähän sitten kirmasin. Kirmasin, niinkuin en olisi koskaan kirmannut (paitsi toki lahjakkaammin, sillä jos en olisi koskaan kirmannut, olisin todennäköisesti ryöminyt) JA IHME TAPAHTUI! Bussi EI lähtenyt vaan odotti, että pääsin sisälle! En voinut uskoa tätä todeksi, joten henkäisin ensitöikseni "Kiitos, olet ihana!", mikä ehkä hieman hämmensi kuskia ja kanssamatkustajia, mutta olkoot.

Saavuin koululle JUURI ajoissa ja pääsin Macciluokkaan juuri samalla ovenavauksella opettajan kanssa. Sitten se päivä alkoikin pissiä. Kuolettavantylsän "näin teet sitä ja tätä InDesignilla, minkä voisit oikeastaan tehdä helpommin Wordissä/Excelissä/Photarissa, mutta tehdään nyt tällä"-luennon jälkeen oli vuorossa pikainen kahvitauko (jonka aikana kävin vessassa) ja sitten koe, josta saisimme numeroarvosanan (hahaa). Lounastauon SAI pitää, mutta sen pitäminen tarkoitti sitä, että koetta ei ehtisi tehdä läheskään loppuun, joten työskentelin sitten lounaatta yhteen saakka, jolloin oli aika pistää pillit pussiin ja hipsiä kotiin stressaamaan siitä, että pitää hakeutua taasen sossun luukulle, kun rahantulo on äärimmäisen nihkeää. Mitäänhän en voi ansaita esim. töissä, sillä KELA ottaa ystävällisesti jokaisesta ansaitsemastani eurosta 50 senttiä omaan pikkupussukkaansa (tai siis jättimäiseen säkkiinsä).

Vettä tuli. Aika reippaasti. Seikkailin Siwan kautta kotiin. Siwassa ei ollut juuri leipää, joten otin näkkileipää ensihätään (kotona ei juuri ollut mitään) ja ketsuppia vanhempien luota mukaan tarttunutta makaroonilaatikkoa varten. Söin ja sitten iski laiskuus ja istahdin "hetkeksi". Kello oli hävyttömän paljon kun lopulta aktivoiduin tiskaamaan, imuroimaan, vaihtamaan lakanoita ja pohtimaan, mitä ruokakaupasta pitää hakea. Kaiken tuon jälkeen kävin sitten kaupassa ja kannoin kotiin kaksi kassillista sapuskaa - tai no, lähinnä nesteitä (3 litraa vichyä ja 2 litraa mehua + 6 purkkia jugurttia) ja Anttilan puolelta ostamani Herbinan Marja Spa shampoon ja hoitoaineen (kuvassa oikealla Yves Rocherin ihananpirteän limentuoksuisen suihkugeelin kanssa), sekä alennusmyynnistä bongaamani Lumenen ripsarin. Join ostamaani granaattiomenamehua (kuvassa alla) kaksi lasillista jäiden kera ja havaitsin sen olevan hyvää.

Meni kuitenkin ikuisuus ennen kun sain aikaiseksi mennä suihkuun (ja koeajaa herkulliset Marja Spat) ja nauttia ravitsevia ruispaloja iltateen kanssa. Ja nytkin tuo kello on jo miljoona (odottelen Mikeä töistä), mutta huomenna on vapaata ja ohjelmassa on kuntosalia, sekä puheluiden soittelua, mutta muuten päivä on aikalailla auki.

Jos minulla olisi rahaa, lähtisin Koskikeskukseen katsastamaan vaatekauppoja ja KICKSin. Mutta, tällä hetkellä edes välttämättömien asioiden hankkiminen on rahallisesti haasteellista, joten tyydyn siis huvittelemaan kotosalla CastTV:n parissa. Todennäköisesti.

Seuraava pohjanmaanreissuni onkin sitten vasta kuun lopussa, jolloin tarkoitukseni on suunnata sinne ainakin neljäksi päiväksi, sillä luvassa on pitkä viikonloppu. Mistä taas nyppäisen ne 50 euroa junalippuihin on vielä arvoitus, mutta ehkä siihen mennessä tapahtuu ihme ja saan Kelalta asumistukipäätöksen..? Ihmehän se kyllä olisikin tällä nykyisellä meiningillä... Niin ja ihmeistä puheenollen, yritin myös saada aikaa Seinäjoelle terveyskeskukseen - jonotusaika kolme kuukautta. Että sillätavalla.

Ei tulvi Pohjanmaa

Kylläpäs sitä on taas tullut oltua hiljaa. Blogissa ainakin. Olen tällä hetkellä täällä Pohjanmaalla taas, jalat ihan sökönä ja astma oikutellen. Mitähän sitä viime viikolla tapahtui? No ei paljonkaan. Loppu(arki)viikko oli yhtä kituuttamista koulun penkillä, sillä ohjelmassa oli InDesignia, XHTML-koodausta ja tietokantoja. YRKH. Torstaina iski jonkin asteinen vatsatauti, vaikka olin flunssaa odottanut keskiviikon ja torstain aamun kipeän kurkun ja tukkoisen olon jälkeen. Vatsakivuista ja äärimmäisestä väsymyksestä kärsiessäni torstaiksi kaavailemani pakkaaminen ja siivoaminen saivat väistyä kolmen tunnin päikkäreiden tieltä. Vielä perjantainakin vatsani oikutteli, mutta kävin reippaasti ratsastamassa, vaikka jalat huusivat jo valmiiksi hoosiannaa. Olen ilmeisesti luontaisesti itsetuhoinen, kun varasin tunnin myös seuraavaksi päiväksi.

Kameran jätin luonnollisesti kotiin, koska latasinhan patteritkin valmiiksi ja kaikkea. Huoh. Sen siitä saa kun pakkaa kiireessä 20 minuuttia ennen lähtöä. Taisin myös unohtaa yhden banaanin pöydälle pilaantumaan. Niin ja kuulokkeet, joilla olisin voinut kuunnella kännykällä musiikkia junassa. Äh. Jätin myös kotiin avaavan astmalääkkeen, mitä en oikeastaan koskaan tarvitse, paitsi NYT kun se on kotona. Loistavaa. Toinen lääkkeeni on sen sijaan ollut mukana, mutta eipä sillä samaa "ahhh"-vaikutusta ole.

Näin pikaisesti siskoani ja hänen nuorimmaista tytärtään perjantaina, mikä oli mukavaa. Äitienpäivälahjat annettiin jo hieman ennakkoon siinä samalla. Annoin äidille kauniin kortin lisäksi rasiallisen belgialaista suklaata, sekä oliiviöljysuihkusaippuan ja -vartalovoiteen. Lahjat vastaanotettiin hyvin ja samalla selvisi ettei äiti ollut koskaan uskaltanut hankkia belgialaista suklaata, koska oli luullut sen olevan aivan KAMALAA! Täh?! Belgialainen suklaahan on ehkä maailman parasta? Äiti puolestaan lahjoitti minulle kokoelman vitamiineja, kun olin jo pidemmän aikaa nurissut kovin kuivasta ihostani ja hiuksistani. Nyt on sitten jos jonkinlaista "naposteltavaa" kotiinviemisiksi.


Nyt aikomuksenani on hyvin pitkälti kaatua sänkyyn loppu illaksi ja ehkä kohta tänne blogiin saadaan taas niitä kuviakin joskus kunhan osaan kuskata sitä kameraa mukana!

Peruspessimisti

Olen tässä vähän miettinyt, että olenkohan todellakin perussuuntautumiseltani ihan täysin pessimisti "ei se kuitenkaan onnistu"-tyyppi? En jotenkin ole hyvä ihmisten kanssa. Olen aina valmiina torjumaan "hyvät ideat" ja selvittämään miksi se ei kuitenkaan onnistuisi. Jokaisella pilvellä on aina paskanruskea reunus jne. Enpä sitten tiedä, välillä vaan tulee sellainen olo, että olen aina sanomassa EI. Anteeksi siis jos pahoitan mielenne pessimistisellä (?) asenteellani, kai se on jonkinlainen luonteenpiirre.

Kävin nyt kuitenkin harhailemassa tänään pitkin tuulista Tamperetta urheasti piilolinssit päässä. Silmälääkäriin selvisin ihan hyvin, silmiäni tutkittiin ja tuntemuksistani keskusteltiin ja tuumailtiin, että ehkä kertakäyttölinssejä kannattaisi kuitenkin kokeilla. Näin pitkän ajan jälkeen silmien pitäisi olla kyllä jo aika sujut piilareiden kanssa, jos ovat ollakseen. Se, että minulta tippuu linssi 2 tunnin päästä siitä kun olen sen silmään asettanut, ihan vain siksi että silmäni on NIIN KUIVA, ei kuulemma ole kovin rohkaisevaa. No ei varmaan niin.

Harhailin silmälääkäristä kohti lähimpää kahvilaa, sillä kaipasin rohkaisua (lattea) ennen kotiin tallustamista. Tuuli oli kuitenkin järkyttävä, enkä tuon lyhyehkön vastatuuleen talsitun matkan jälkeen enää nähnyt kuivahkolla vasemmalla silmälläni muuta kuin sumua. Jes. Kävelin kuitenkin reippaasti kuntosalille sumuista välittämättä ja tutustuin saliin noin yleisestiottaen. Oppaanani toimi varsin miellyttävä nuori mies, joka ensi viikolla opastaa sitten minut alkuun. Heidän laitteensa toimivat nimittäin paineilmalla, enkä ole moisia hienouksia ennen nähnytkään. Odotan innolla.

Niskasta kiinni ja potkua persuksille!

Se on nyt kulkaa toukokuu käsillä, vapun simat ja tippaleivät tuhottu ja eletty laiskana röhkien kuin pienet porsaat. Mutta ei enään! Nyt paahdetaan rantakuntoon! Tosin, jos realistisia ollaan, niin voisin tähdätä rantakuntoon vuonna 2015, enkä kyllä muutenkaan ole auringonottaja-tyyppiä, sillä vaalin valkoista hipiääni äärimmäisyyksiin asti.

Oli miten oli, on uudistusten aika. On aika lakata tuijottamasta peiliin pohtien, että mitenköhän tuota pömppistä saisi piiloon - sen sijaan on kadotettava koko perhanan pömppis! Proggis alkoi eilen, vappumasennuksesta selvittyäni. Lähdin "pienelle" kävelylelle tuuliseen alkuiltaan ja päädyin kävelemään tunnin. Ohitin reippaasti (tosin kaihoisana) vohvelikahvilan ja kävin sen sijaan kotimatkalla kaupasta hakemasta 1,5 litran vichy pullon, Fenix-pullon, sekä juotavan jugurtin (jonka tuhosin tänään koulussa). Jotain kummaa tapahtui oikealle nilkalleni viime viikolla, sillä se on ollut turvoksissa perjantaista lähtien. Olen hoitanut sitä kylmägeelillä - ja röhnöttämällä lauantain, mutta eilen sitten reippailin tuolla ja aamullahan se nyt sitten kostautui. En hankkinut saada nilkkaa taitettua ollenkaan, vaikka se näyttikin aika normaalilta. Mysteeri. Ja kipu on vielä lähinnä ikään kuin jalan päällä, joten en kyllä oikein tajua mistä se on tullut ja millä se lähtee pois. Kylmägeeli on kuitenkin nyt ystävä!

Tänään kotiuduin hieman pidemmän kävelymatkan kautta, sillä kävin Sokoksella katselemassa vähän löytyisikö sieltä jotain kivaa pientä äitienpäiväksi ja löytyihän sitä. Kortti onkin jo hankittuna, joten vain lahjuksia olin vailla. Pidän muuten kortista kovasti, se on taulumainen ja ajattelinkin ensin pitää sen itselläni (ostin tuolloin 3 kaunista korttia), mutta äitiäni se varmasti ilahduttaa suuresti, joten menkööt!

Ostin samalla Sokokselta kuvassa (vasemmalla) näkyvät banaanilastut, noin niinkun naposteltavaksi. Kalliitahan ne ovat, mutta sieltä halvimmasta päästä kuitenkin. Ihan vaan puhdasta banaania, ei jugurttia tai sokerointia.

Kuvassa myös aiemmin puoliksi nauttimani Fenix-juoma (joka on muuten hyvää), jota nautin Hesestä hakemani valtaisan kanasalaatin kanssa. Nuo Hesen pikku krutongit (??) on muuten TODELLA maukkaita. Pähkäilin pitkään kreikkalaisen salaatin ja kanan välillä, mutta tulin siihen tulokseen, että kana on ehkä parempi idea, kun en muista koska olen viimeksi syönyt minkäänlaista lihaa. Noissa Hesen salaateissa tuleekin ihan mukavasti tuota kanaa, masun saa kyllä täyteen.

Hedelmäkori on tällä hetkellä tyhjä, sillä ainoat hedelmäni (omenat) ovat tällä hetkellä jääkaapissa porkkanoiden kera. Yritän vähän nipistää ostoksista tällä viikolla muutenkin, sillä olen viikonlopuksi menossa Seinäjoelle, enkä halua, että tänne jää mitään pilaantumaan. Jugurttia on kyllä todennäköisesti pakko kaupasta vielä hakea, sillä en osaa elää ilman joka aamuista jugurttiani!

Olenkin huhtikuussa kävellyt paljon, verrattuna siihen, että Seinäjoella en juuri muuten kävellyt kuin koiran kanssa lenkillä ja joskus töistä kotiin. Pyöräni on nyt kuitenkin Seinäjoella, joten kävellenhän tuo matka taittuu. Aion tosin tuoda pyöräni tänne mahdollisuuksien mukaan, sillä olen ymmärtänyt että tuolla rannan lähistöllä (?) on jotain kunnon pyöräteitäkin. Keskustassahan on turha yrittää ajella, jos oikeasti eteenpäin haluaa. Teen myös juuri budjettia siihen, että josko pystyisin viimeinkin hakeutumaan tuonne kuntosalille. Pari vuotta takaperin kävin kaksi kertaa viikossa, mutta nyt ei ole tullut muuta kuin ratsasteltua. Olisi kuitenkin mukavaa päästä vähän soutelemaan, kuntopyöräilemään ja jumppaamaan lihaksia arkisin, kun ei muuta ole.

PS. Sokoksella oli myös jonkinlainen ikäihmiset vs. nuoret äidit -kärhämä, joku pappa (tod. näk. humalassa tai muuten vain äärimmäisen pahansisuinen) yritti jyrätä kaksi äitiä vaunuineen tunkiessaan hissiin rollaattorinsa kanssa. Motkotti naisille, että kun lapsia vaan tehdään lisää! En sitten tiedä miten tämä liittyi hänen hissillä matkustamiseensa, mutta jos oikein ymmärsin, oli pappa, ja hänen takanaan hissiin kiihkeästi tunkeva mummo menettäneet jonkin hissin lastenrattaita kuskailevan naisen takia... Oli kyllä sellaista kielenkäyttöä, että melkein teki mieli jo itsekin mennä papalle vähän avautumaan...