tiistai 4. toukokuuta 2010

Peruspessimisti

Olen tässä vähän miettinyt, että olenkohan todellakin perussuuntautumiseltani ihan täysin pessimisti "ei se kuitenkaan onnistu"-tyyppi? En jotenkin ole hyvä ihmisten kanssa. Olen aina valmiina torjumaan "hyvät ideat" ja selvittämään miksi se ei kuitenkaan onnistuisi. Jokaisella pilvellä on aina paskanruskea reunus jne. Enpä sitten tiedä, välillä vaan tulee sellainen olo, että olen aina sanomassa EI. Anteeksi siis jos pahoitan mielenne pessimistisellä (?) asenteellani, kai se on jonkinlainen luonteenpiirre.

Kävin nyt kuitenkin harhailemassa tänään pitkin tuulista Tamperetta urheasti piilolinssit päässä. Silmälääkäriin selvisin ihan hyvin, silmiäni tutkittiin ja tuntemuksistani keskusteltiin ja tuumailtiin, että ehkä kertakäyttölinssejä kannattaisi kuitenkin kokeilla. Näin pitkän ajan jälkeen silmien pitäisi olla kyllä jo aika sujut piilareiden kanssa, jos ovat ollakseen. Se, että minulta tippuu linssi 2 tunnin päästä siitä kun olen sen silmään asettanut, ihan vain siksi että silmäni on NIIN KUIVA, ei kuulemma ole kovin rohkaisevaa. No ei varmaan niin.

Harhailin silmälääkäristä kohti lähimpää kahvilaa, sillä kaipasin rohkaisua (lattea) ennen kotiin tallustamista. Tuuli oli kuitenkin järkyttävä, enkä tuon lyhyehkön vastatuuleen talsitun matkan jälkeen enää nähnyt kuivahkolla vasemmalla silmälläni muuta kuin sumua. Jes. Kävelin kuitenkin reippaasti kuntosalille sumuista välittämättä ja tutustuin saliin noin yleisestiottaen. Oppaanani toimi varsin miellyttävä nuori mies, joka ensi viikolla opastaa sitten minut alkuun. Heidän laitteensa toimivat nimittäin paineilmalla, enkä ole moisia hienouksia ennen nähnytkään. Odotan innolla.

1 kommentti:

Marianne kirjoitti...

Tunnettu pessimisti minäkin. Oon saanut kuulla siitä aika usein Mikolta, joka joutuu kestämään mun angstailuani päivittäin. Kaikesta löytyy aina automaattisesti ne negatiiviset puolet. Ja ne pienet huonot puolet peittää aina kevyesti ne suuret hyvät puolet. Mikään ei ole aina täysin ongelmatonta ja helppoa. Kaikki pitää ajatella vaikeamman kautta. Näin se vaan on.

Mutta voi miten sitä sitten ilahtuukaan, kun on vaikkapa ensin ajatellut jonkun asian menevän pyllylleen (oikein muhinut siinä angstissa), ja sitten se lopulta sujuukin hyvin! Pessimismissä on hyvätkin puolensa. "Pessimisti ei pety." on niin totta. :)