sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Kuntotesti ja ilkeä aurinko

Kyllä vaan, ulkona on kaunista, aurinkoista ja lämmintä. Liian lämmintä minulle. Kansa viihtyy terasseilla, rannoilla ja kaduilla piskuisissa vaatteissa pirtein mielin, sillä onhan kesä koittanut. Minusta kaikki mikä menee yli 20 plus asteen on liikaa. On kamala nukkua kun kämpässä on lähemmäs 30 astetta lämmintä, tuntuu koko ajan siltä niinkun pitäisi ottaa avaavaa lääkettä, mutta eihän se mitään auta. Nytkin nökötän sisällä aloevera-geelin kanssa taltuttelemassa perjantaina pahasti ärsyyntynyttä ihoani, joka ei aurinkoa rakasta. Onhan vaalea ihoni aina ollut herkkä, mutta nyt tuli kyllä vedettyä pohjat. Olin perjantaina n. 2 tuntia ulkona osittain auringossa, osittain varjossa ja suurimman osan ajasta aivan täysin metsässä hikoilemassa ja lopputuloksena oli iloisen punakirjava, kutiseva ja kaikin puolin ärsyyntynyt iho. Kuntotestipäivä alkoi siis todella lupaavasti.

Kuntotestistä itsestään sen verran, että teimme siis UKK-kuntotestin, johon sisältyi 2 km ripeää kävelyä (mikä osaltani saisi olla varmastikin juoksua vastatakseen keskivertoaikuisen ripeää kävelyä, sillä kävelen luonnostani jotenkin hitaasti). Kävelimme metsässä paahtavassa helteessä ja hikihän siinä tuli itse kullekin. Kiskaisin siinä samalla litran vettä menemään. Kävelyn ja venyttelyn jälkeen oli ruokailun aika ja itse tyydyin syömään salaattia, sillä tuhti annos ei oikein houkuttanut metsälenkin jälkeen - etenkin kun edessä oli vielä se varsinainen rääkkiosuus. Rääkkiosuudella meitä testattiin monin eri tavoin liikkuvuudesta yleiseen lihaskuntoon. 

Yllätyksekseni (ja hyvin todennäköisesti myös kaikkien hoikkien, urheilullisten fysioterapeuttiopiskelijoiden yllätykseksi) sain kaikista liikkuvuustesteistä täyden vitosluokituksen, eli ikäryhmäni huippua. Kummatkin jalat nousivat selimakuulla, toinen jalka lattiassa komeasti n. 90 asteen kulmaan sen suuremmitta pulmitta ja sivusuuntaan kylkeni venyivät komeat 29 senttiä, noin kohokohtia mainitakseni. Sain itseasiassa miltei kaikesta testatusta vitosen, paitsi niistä mitä en yksinkertaisesti voinut tehdä vanhan polvivamman vuoksi. Yritin kyllä urheasti esim. paikaltaan ylöspäin hyppäämistä, mutta kun olin ensin vahingossa ylilukinnut polveni tasapainoharjoituksessa, ei siitä tullut mitään. Mainittakoon muuten, että käsissäni on puristusvoimaa kuin pienessä kylässä - oikea käteni puristaa 40 kiloa ja vasen 38 kiloa, mikä on myöskin ikäryhmäni huippua. Kaikki se p*skan lapiointi on kuin onkin tuottanut tulosta.

Kuntopäivän jälkeen painelin kotiin, otin kylmän suihkun, levitin kylmägeeliä jalkoihin ja lössähdin, odottaen kauhulla miten kipeänä olisin lauantaiaamuna. En itseasiassa kovinkaan kipeä, mutta yllättäen pakaralihakseni olivat melko hellänä, samoin kuin alimmat vatsalihakseni. Vasemmassa sääressä ja nilkassa on nyt vielä sunnuntainakin jonkinlaista jäykkyyttä, mutta eiköhän tämä tästä. Kuumuus ja vatsakivut ovat kuitenkin pitäneet minut hyvin tehokkaasti sisätiloissa koko viikonlopun, tosin eilen uskaltauduin käymään Anttilassa ja ruokaostoksilla. Oli yksinkertaisesti pakko lähteä hakemaan sitä aurinkovoidetta, sillä ilman 30 suojakerrointa en enää ovesta ulos mene, sen verran tuskissa olen ollut. Haaveilen suuresta lattiatuulettimesta, jonka todennäköisesti ostan hetimiten kun rahatilanne sallii muutakin kuin pakolliset ruokaostokset. Ikävöin Usaan ostamiani kauniita vintage-henkisiä tuulettimia...

Ikävöin muutenkin Usaan ja Miken luo tällä hetkellä suunnattomasti, etenkin kun tiedän, että seuraava Pohjanmaan reissukin on vasta aivan kuun lopussa ja siihen asti saan nököttää täällä kohtuullisen yksin. Kyllä minä itsenikin kanssa viihdyn, ei siinä mitään, mutta joitain asioita vaan olisi kivempi tehdä jonkun kanssa. Ja no, olenhan nähnyt Miken viimeksi marraskuussa, joten kai tässä saa jo ikäväkin olla? Jännitän yhä sitä, onnistuuko hän tulemaan tänne heinäkuussa vai ei... Siihen olisi "enää pari kuukautta", mikä tässä meidän suhteessa on kuitenkin loppujen lopuksi melko lyhyt aika. Ideaalitilanteessa pääsisin myös heti koulutuksen loputtua Usaan kolmeksi kuukaudeksi, mutta nähtäväksi jää... JOS saisin ihan oikean työpaikan työharjoittelujakson alussa, tämä voisi olla mahdollista...

Tulinpa muuten eilen ajatelleeksi, että onkohan minussa jotain vikaa kun en mitenkään jaksanut yllättyä siitä, että Anttilan liukuportaisiin hypähti jostain ninja, joka katosi salamana naistenvaatteiden sekaan, ilmestyäkseen sieltä hetkeä myöhemmin "miekkoineen" ja kirmaten ohitseni...

2 kommenttia:

omppu kirjoitti...

Sama vika täällä, ärsyttää kun kaikki muut hehkuttavat rantakeleistä ja itse hikoan kuin sika tai peityn aurinkoihottumaan välittömästi jos yritän olla auringonpaisteessa paria minuuttia kauempaa. Kesä ei vaan ole meikäläisen vuodenaika. :(

Jenni B kirjoitti...

"Kiva" kuulla, että meitä on muitakin joille kesä ei vain ole se ihanin, odotetuin vuodenaika. Mulle nyt vaan olisi sopivampi sellainen pyöreä 20 astetta, lempeä tuuli ja aurinkokin menee, kun siltä pääsee myös suojaan.