Kaikkialla on kauniin vihreää ja puut ja kukat ovat tupsahtaneet lehtimään ja kukkimaan ihan muutamassa päivässä. Kaunis kaupunki tämä kyllä on, ei muuta voi sanoa. Viihtyisin varmasti täällä pidempäänkin, jos tarve vaatii (tai ylipäätään elämäntilanne siihen suuntaan ohjastaa).
Olen haeskellut työharjoittelupaikkoja suoranaisella vimmalla, mutta mitään ei ole kukaan vielä varsinaisesti luvannut. Yhtä ihan oikeaakin työpaikkaa olen hakenut, joka alkaisi elokuussa sopivasti ja siihen sisältyisi koeaika. Jonkun mielestä on ehkä tyhmä veto tarjota itseään sinne ensialkuun ilmaistyövoimana, kun kerran joku sinne ihan PALKATTAISIINKIN, mutta voi hyvinkin olla, että budjetistaan tarkkana he ottaisivat sen ilmaistyövoiman ensialkuun ja sitten ottaisivat palkalle? En halua uskoa että ko. taho potkisi pois harjoittelun jälkeen, sillä tehtävään haetaan todellakin pitkäaikaista työntekijää, mitä puhelinkeskustelusta ymmärsin. Sanoin, että totta kai haluan pitkäaikaisen työpaikan, mitä muutakaan tässä voi sanoa? Mutta oih ja voih kun tietäisin jotain siitä mitä minulle ja Mikelle on tulevaisuudessa edessä... Pääsemmekö yhteen ja kuka tekee kompromisseja?
Tämä päivä on koodailujen jälkeen sujunut pyykätessä, mikä on aina yhtä nihkeä prosessi jatkuvan kellarissa ramppaamisen (ja eteisen pikkuhousunäyttelyn) vuoksi. Pelkäsin myös juuttuvani hissiin, sillä mokoma piti hirvittävää tärinää ovien sulkeutuessa ja lopulta nytkähti pari kymmentä senttiä alaspäin ja juutui siihen! Sain sentään oven avattua, minkä jälkeen kokeilumielessä lähetin hissin tyhjänä alas... ja kun se meni, pyysin ylös ja kokeilin uudelleen. Ilmeisesti korjasin hissin, sillä tärinä loppui. Outoa. Hissit eivät taida pitää helteestä?
Huomenna olisi vihdoinkin tulossa työmarkkinatukea, jolla tekisi mieli ostaa lattiatuuletin tänne (n. 30 euroa), koska kärsin enkä jaksa tehdä MITÄÄN tässä helteessä (tosin pakko on)... mutta... rahaa on tulossa n. 590 euroa, vuokra on 495 euroa ja se on maksettava kesäkuun alussa, enkä tiedä vielä saanko edelleenkään asumistukea siihen mennessä tai mitään muutakaan (on tullut käytyä jo sossun luukullakin). Joten... en tiedä uskallanko edelleenkään hankkia yhtään mitään, mitä ilman voin jotenkuten selvitä vai luotanko siihen, että onneni kääntyy ja KELA päättää asumistuesta myönteiseen suuntaan? Ainakin olivat jo ottaneet sen päivittäisen 9 euroani pois tuosta summasta, joten parempi olisi sen myönteisen päätöksenkin jo tulla! Pitäisi ostaa meikkivoide (olen kaapinut jämiä kahdesta eri purkista jo toista viikkoa), piilolinssit (kertakäyttöisiä tällä kertaa), sekä jonkinlaiset pyöräilyhousutyyppiset (!!!) pöksyt, joita voisi huomaamatta käyttää esim. kesämekkojen ja hameiden alla, ettei tarvisi pelätä tuulessa vilauttavansa paljasta ahteria... Tokihan mun pitäisi saada myös aurinkolasit/auringossa tummuvat silmälasit, mutta ne nyt maksavat satasia näillä voimakkuuksilla... Parturissakin pitäisi saada käytyä seuraavalla S-joen reissulla, koska olen jo ajan varannutkin, mutta jännitys tiivistyy... Ja vanhemmille pitää laittaa 50 euroa menemään, he kun ystävällisesti lainasivat vähän, että olen tällä viikolla pysynyt muonitettuna!
Voisikohan jo kohta jokin onnistua tässä elämässä? Ihan mikä vaan helpottaisi. Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti