maanantai 10. toukokuuta 2010

Kostea maanantai

Maanantait on sitten hienoja päiviä, silloin kun ne on oikein viimeisen päälle maanantaita. Ne on juuri niitä päiviä, jotka saa meidät nauttimaan niistä HYVISTÄ päivistä ihan oikeasti, sillä aina jostain nurkan takaa putkahtaa uusi maanantai. Tämä on ollut yksi Niistä Maanantaista.

Heräsin mukamas aikasin, eli klo 7:05. Ainut vaan, että iskin torkkua. 7:10. Valahdin alas sängystä, raahustin vessaan aamutoimille ja kuikuilin miehen perään messengerissä. Eipä näkynyt. Soitin sille. Vastasi, unisena. Sanoi katsovansa televisiota ja menevänsä kohta nukkumaan. Jäin suustani kiinni (näköjään se onnistuu jopa etäisyyksien takaa) ja tajusin hieman myöhään, että kouluunkin pitäisi lähteä. Kiireessä juoksentelin ympäriinsä haukellen leipää, rasvaten naamaa ja etsiskellen oikeita silmälaseja. Vaatteet heitin päälle siinä vaiheessa kun olin jo kantanut laukkuni eteiseen puolialasti, mikä olisi varmasti ollut huvittava (ja kammottava) näky aamutuimaan. Iloitsin (kerrankin) siitä, että asun yksin.

Tänä aamuna sattui myös Ihme. Kuten niiiiiin usein aiemminkin, olin kiireessä menossa kouluun ja seisoin punaisissa valoissa katselemassa kuinka Minun Bussini kääntyi Hämeenkadulle ja tuhisin tuhisin tuhisin, koska joutuisin TAAS odottamaan seuraavaa ties kuinka kauan ja myöhästymään! Juuri kun bussi hiljensi pysäkilleni, valo vaihtui vihreäksi ja minähän sitten kirmasin. Kirmasin, niinkuin en olisi koskaan kirmannut (paitsi toki lahjakkaammin, sillä jos en olisi koskaan kirmannut, olisin todennäköisesti ryöminyt) JA IHME TAPAHTUI! Bussi EI lähtenyt vaan odotti, että pääsin sisälle! En voinut uskoa tätä todeksi, joten henkäisin ensitöikseni "Kiitos, olet ihana!", mikä ehkä hieman hämmensi kuskia ja kanssamatkustajia, mutta olkoot.

Saavuin koululle JUURI ajoissa ja pääsin Macciluokkaan juuri samalla ovenavauksella opettajan kanssa. Sitten se päivä alkoikin pissiä. Kuolettavantylsän "näin teet sitä ja tätä InDesignilla, minkä voisit oikeastaan tehdä helpommin Wordissä/Excelissä/Photarissa, mutta tehdään nyt tällä"-luennon jälkeen oli vuorossa pikainen kahvitauko (jonka aikana kävin vessassa) ja sitten koe, josta saisimme numeroarvosanan (hahaa). Lounastauon SAI pitää, mutta sen pitäminen tarkoitti sitä, että koetta ei ehtisi tehdä läheskään loppuun, joten työskentelin sitten lounaatta yhteen saakka, jolloin oli aika pistää pillit pussiin ja hipsiä kotiin stressaamaan siitä, että pitää hakeutua taasen sossun luukulle, kun rahantulo on äärimmäisen nihkeää. Mitäänhän en voi ansaita esim. töissä, sillä KELA ottaa ystävällisesti jokaisesta ansaitsemastani eurosta 50 senttiä omaan pikkupussukkaansa (tai siis jättimäiseen säkkiinsä).

Vettä tuli. Aika reippaasti. Seikkailin Siwan kautta kotiin. Siwassa ei ollut juuri leipää, joten otin näkkileipää ensihätään (kotona ei juuri ollut mitään) ja ketsuppia vanhempien luota mukaan tarttunutta makaroonilaatikkoa varten. Söin ja sitten iski laiskuus ja istahdin "hetkeksi". Kello oli hävyttömän paljon kun lopulta aktivoiduin tiskaamaan, imuroimaan, vaihtamaan lakanoita ja pohtimaan, mitä ruokakaupasta pitää hakea. Kaiken tuon jälkeen kävin sitten kaupassa ja kannoin kotiin kaksi kassillista sapuskaa - tai no, lähinnä nesteitä (3 litraa vichyä ja 2 litraa mehua + 6 purkkia jugurttia) ja Anttilan puolelta ostamani Herbinan Marja Spa shampoon ja hoitoaineen (kuvassa oikealla Yves Rocherin ihananpirteän limentuoksuisen suihkugeelin kanssa), sekä alennusmyynnistä bongaamani Lumenen ripsarin. Join ostamaani granaattiomenamehua (kuvassa alla) kaksi lasillista jäiden kera ja havaitsin sen olevan hyvää.

Meni kuitenkin ikuisuus ennen kun sain aikaiseksi mennä suihkuun (ja koeajaa herkulliset Marja Spat) ja nauttia ravitsevia ruispaloja iltateen kanssa. Ja nytkin tuo kello on jo miljoona (odottelen Mikeä töistä), mutta huomenna on vapaata ja ohjelmassa on kuntosalia, sekä puheluiden soittelua, mutta muuten päivä on aikalailla auki.

Jos minulla olisi rahaa, lähtisin Koskikeskukseen katsastamaan vaatekauppoja ja KICKSin. Mutta, tällä hetkellä edes välttämättömien asioiden hankkiminen on rahallisesti haasteellista, joten tyydyn siis huvittelemaan kotosalla CastTV:n parissa. Todennäköisesti.

Seuraava pohjanmaanreissuni onkin sitten vasta kuun lopussa, jolloin tarkoitukseni on suunnata sinne ainakin neljäksi päiväksi, sillä luvassa on pitkä viikonloppu. Mistä taas nyppäisen ne 50 euroa junalippuihin on vielä arvoitus, mutta ehkä siihen mennessä tapahtuu ihme ja saan Kelalta asumistukipäätöksen..? Ihmehän se kyllä olisikin tällä nykyisellä meiningillä... Niin ja ihmeistä puheenollen, yritin myös saada aikaa Seinäjoelle terveyskeskukseen - jonotusaika kolme kuukautta. Että sillätavalla.

3 kommenttia:

Nipsu kirjoitti...

Hih, bussikuski taisi saada päivän piristyksen tuosta sun kommentista. :D
Silloin tosiaan tekee mieli tyyliin halata kuskia jos se suostuu odottamaan pysäkillä kun itsellä kova kiire kyytiin.
Talvella kun oli ne todella ihanat lumihanget jalkakäytävillä, niin mä työnsin lastenvaunuja hikihatussa puolimetrisessä hangessa, että ehtisin bussiin. Sitten bussi jo kaartaakin mutkan takaa ja mä huidon toisella kädellä että se pysähtyisi ja toisella työnnän vaunuja. Ähisten ja puhisten pääsen bussin luo ja kun pääsen bussin sisään, hengästyneenä huudan kuskille kiitokset ja lysähdän istumaan penkille vaunujen viereen.

Mä oon tykästyny tuohon herbinan marja spa-hoitoaineeseen. Siinä on niin ihana tuoksu, että pitää sitä aina nuuskutella ennen kuin levittää hiuksiinsa... :)

Marianne kirjoitti...

"näin teet sitä ja tätä InDesignilla, minkä voisit oikeastaan tehdä helpommin Wordissä/Excelissä/Photarissa, mutta tehdään nyt tällä"

Älä ikinä, IKINÄ, vertaa InDesignia ja Wordia/Exceliä! >_<

Nimim. "Asiakkaat lähettää Wordilla logojaan ja muita materiaalejaan, joista pitäisi sitten saada luotua painolaatuisia töitä. Not!"

Jenni B kirjoitti...

Tuo oli opettajan vertaus -_-