Matkalla Tampereelle

Maanantai alkaa kääntymään jo illaksi ja kotimatkalla tässä junassa istutaan. Ruudusta ei näe juuri mitään, sillä mukavasti takaviistosta paistava ilta-aurinko heijastaa pahemman kerran. Pitkä viikonloppu takana, herääminen huomenna klo 7 ja kouluun lähtö eivät oikein kovasti nappaa, mutta ajatus siitä, että kolmipäiväisestä kouluviikosta lohduttaa jonkin verran. Torstaina on nimittäin vapaapäivä. Perjantaina tosin joudun suuntaamaan heti koulun jälkeen Itä-Suomeen ja kohti siskonpojan ylppäreitä, joten varsinaista rentoa viikonloppua on turha odottaa. Perjantai menee autoillessa, lauantai "juhliessa" ja ajaessa kotiin... Tai no, ilmeisesti Pohjanmaalle, josta sitten suuntaan sunnuntai-iltana takaisin Tampesteriin, ettei porukoiden tarvitse ajella Tampereen kautta kotiin.

Uutta kertakäyttöpiilaria pitäisi kyllä melkein ehtiä katsoa ja sovittaa, koska olin vähän ajatellut, että juhlisin piilarit päässä. Nyt en kyllä ole ihan varma, kiitos viimekertaisen, kohtuullisen pelottavan piilarikokemukseni (linssi jäi silmään kiinni ja kesti tunnin verran saada se sieltä pois...). Silmälasini kyllä sopisivat asuun, sillä pukeudun mustavalkoiseen... mahdollisesti pinkin kera.


Viikonloppu tosiaan sujui hyvän ruuan, hevosten ja kavereiden tapaamisen merkeissä, eli varsin mukavasti. Lauantainahan kävinkin jo heittämässä pikapäivityksen tänne. Heppailin siis myös sunnuntaina, tosin vähän pienemmissä määrin, sillä tallilla oli vuokrauspäivä ja hulinaa riitti myös läheisellä raviradalla ratsastettujen estekisojen vuoksi, sillä osa tallin karsinoista oli vuokrattu kilpahevosille (jotka olivat kaaaauniita). Itse ratsastin Kaptalla, varsin mukavalla puoliveriruunalla, joka tekee mahtavia laukannostoja, jos niitä osaa oikein pyytää. Kaptan kyydissä jos yhtään häslää niin sieltä tulee vain kiitoravia, tai mahdollisesti väärä laukka. Sinänsä siis mukavaa oli, vaikka itsenäisesti ratsastinkin, mutta jouduin tarkkailemaan omaa ratsastustani saadakseni haluamani. Se 50 minuuttinen meni kyllä ihan mukavasti!

Ruuan suhteen olikin aikamoista hemmottelua normaaliin opiskelijaruokaan verrattuna. Äiti ilmoitti lihoneensa 1,5 kiloa viikonloppuna... Öhm... hui? En uskalla arvata miten minulle kävi, mutta kyllä sentään vaivauduin liikuntaakin harrastamaan, joten mene ja tiedä. Eikä herkulliset ateriat pelkästään vanhempien luo jääneet, sillä piipahdin myös kaverini ja hänen tyttöystävänsä luona, missä minulle tarjoiltiin juurikin tuota Success!-postauksen kuvassa näkyvää kakkua, kaikesta muusta hyvästä puhumattakaan! Argh. Kiitos muuten mukavasta illasta!

Tänään kävin parturoitavana puolilta päivin. Hiukset saivat uuden tyvivärin, sekä kevyemmän otsatukan, mikä ehkä (tuosta varsin omahyväisennäköisestä) kuvasta käy ilmi. Päällä taas tuo yksi paitasuosikki, joka on vaan niin hemmetin mukava ja rento, että rehaan sitä aina mukaan Pohjanmaanreissulle ja käytän arkenakin enemmän kuin tarpeeksi! Olen nyt erityisesti tänä kesänä ihastunut valkoiseen, jota löytyi komerostani jonkin verran jo viime kesänäkin, mutta nyt olen jotenkin erityisen kiinnostunut värin raikkaudesta ja puhtaudesta... Äiti osti minua ilahduttamaan sievän valkoisen puseronkin, mikä oli mukava yllätys!

Haaveilen yhä siitä, että Mike voisi tulla kesävierailulle (etenkin kun Mike ei ole koskaan Suomen kesää nähnytkään), mutta lentolippujen hintojen hipoessa tonnia, ajatus on melko mahdoton... En kyllä koskaan kuvitellut että vielä 2,5 vuotta naimisiinmenon jälkeenkin asuisimme erillämme... Urk. Ja sitten jotkut jaksavat valittaa kun puoliso on vaikkapa töissä muualla niin, että he näkevät toisiaan vain perjantai-illasta maanantaiaamuun... Antaisin aika paljon, saadakseni edes sellaisen suhteen!