Varsinainen vapaapäivä!

Voi elämä. Vapaapäivänä nukkuminen meni vähän överiksi, kun en illalla muistanut laittaa kelloa soimaan aiemmin, että aamulla ehtisin kunnolla käydä suihkussa ennen kun lähden Instruun. Kiireessä kipittelin sitten vessaan ja ... noh, asioin... Ja olin menossa suihkuun kun iskin uudestaan silmälasit päähän kuullessani outoa lotinaa. Pöntön säiliö tulvi. Loistavaa. Luppoaikaahan minulla olikin. Pelastin kylppärin matot ja aloin kuivaamaan lattioita samalla kun jonotin ehkä 20 minuuttia että sain puhelun huoltomiehelle. Tai siis huoltomiehen... toimistolle? Esitin asiani ja langan toisessa päässä ollut naisihminen kysyi minulta, onko kylppärissä lattiakaivoa. Mietin mielessäni, että ongelmaako ei sitten ole, jos kaivo löytyy, niin ettei koko kämppä heti tulvi? Sanoin, että kyllä siellä kaivo on, mutta se on aika epämääräinen ja lattialla pitäisi olla reilu 2cm vettä, että se menisi sinne kaivoon... Noh, lupasivat laittaa huoltomiehelle. Tulisivat sitten kun ehtisivät. Jipii.

Eivätpä sitten tänään ehtineet.

Noh, minä kävin suihkussa ja hyppäsin bussiin ja suuntasin kaupungille. Kävin näyttelemässä silmiäni ja sovittelin uusia linssejä. Ensivaikutelma ei ollut kovin paha. Tosin toki heti ulkona lievässä tuulessa sain aika reippaasti siristellä ja räpytellä ja pelkäsin linssien putoavan silmistä. Eivät pudonneet. Kävin Koskikeskuksessa minibudjetilla sen verran että nappasin Gina Tricotista (jossa en ollut koskaan käynyt) semmoset hassut pyöräilyhousuja muistuttavat pöksyt pitsisomistein, jotka bongasin Marin blogista, jotta voisin nyt pitää kesämekkojani huoletta (tunnen hameissa/mekoissa oloni alastomaksi ja vilauttelualttiiksi!). Lisäksi ostin mustat caprimittaiset legginsit... lähinnä kotikäyttöön. Ne on vaan kesällä mukavia kuitenkin, vaikka eivät nyt ehkä esteettisimmät läskillä olekaan. Mutta voi niitä ehkä kuntosalillakin pitää...?

Kävin myös Bijou Birgittessä vai mikä olikaan, sellainen koruja ja muuta myyvä liike. Ihastuin yhteen sievään (ja todella edulliseen) mintun vihreään (?) hiuspantaan, sekä pikkuisiin korvanappeihin ja pakko ne sitten oli ostaa. Mieli teki käydä Arnold'sissa, mutta vastustin kiusausta ja läksin kohti kotia. Käppäilin sitten kotikulmilla sijaitsevaan Hesburgeriin, mistä ostin tuttuun tapaani kana-caesar-salaatin, sillä jo hiukoikin. Kipitin kotiin ja hetken tuskasteltuani siitä, etten ollut vieläkään saanut mitään työuutisia söin salaattini ja juttelin Miken kanssa.

Olen sittemmin yrittänyt luonnostella webbisivuani, joka on ikään kuin pakko toteuttaa koulussa kurssia varten... Tarkoitus olisi tehdä portfolio nettiin, mutta eihän mulla sinne mitään laitettavaa ole, joten jäänee aika simppeliksi... CV sinne taitaa mennä sitten juuh, jos sen joitain koulutukseen/työhön liittyvää pitää olla. Koodaus ei kyllä mitenkään nyt kiinnosta millään muotoa, etenkin kun tyhjästä on vaikeaa nyhjästä.

Kännykän kautta minua puolestaan yritti ahdistella jokin tuntematon, ulkomainen numero, joka googlettamalla selvisi olevan jonkinlainen outo alusvaatekauppias, joka on ahdistellut muitakin suomalaisia koko vuoden. Onneksi en vastannut, olisi varmasti tullut iloinen pikku lasku. Nykyään en vaan aina katso numeroa, kun odotan innolla työtarjouksia ja muuta... Äh.

Piilolinssit olivatkin sitten juuttuneet iloisesti silmään. Vasen irtosi suhteellisen helposti, mutta oikea silmä tuntui paperikuivalta ja linssi ei liikkunut mihinkään. Paniikissa tungin silmääni puoli pullollista silmätippoja ja yritin saada linssin jotenkin liikkumaan. Puolen tunnin taistelun jälkeen, silmä punaisena, sain viimeinkin mokoman linssin silmästäni pois, mutta nyt en ole ollenkaan enää varma siitä, että haluan vielä joskus tunkea mokoman silmääni. Kuukausilinssit sentään sai silmästä pois, mutta nämä kertakäyttölinssit... Hrrr... Eikä ne ehtineet olla silmässäkään kuin 6 tuntia. Voi tuska ja ahdistus!

Mainittakoon vielä se, että varvastani suojannut rakkolaastari päätti hankautua jalasta pois ja siinä sivussa sitten rakkokin alkoi hankautua ja kotimatka kaupungilta olikin aika tuskainen...

Varsinainen vapaapäivä on siis ollut. Ja huomenna koodausta. Mahtavaa.

Kohta kirjoitan kirjan elämäni epäonnesta...