Olenpa outo

Bisquitsin blogista nappasin tämmöisen vekkulin haasteen, koska en ollut sitä vielä tehnyt ja noh, koska on niin kivaa analysoida itseään aina välillä. Eli, 5 omaa pikku kummallisuuttani. Jotain olen saattanut mainita joskus ennenkin, sillä vastaavia, laajempia haasteitahan on ollut aiemminkin.

1. Yleensä kun ihmiset ovat surullisia, surkeita, masentuneita, vihaisia ja muuten vaan negatiivisiä, he toivovat, että joku tulisi ja piristäisi heidän päiväänsä. Minä en. Jos olen jotain noista yllämainituista asioista, haluan muhia tuossa tunteessa yksin ja rauhassa sopimakseni katsoman ajan. Ja sitten naps, pois päältä ja perusilme. On kuitenkin olemassa kaksi poikkeusta. Oloani saa kohentaa Mike... sekä Milo, tosin vain Milo täysin varauksettomasti.

2. Olen yrittänyt tänä kesänä urheasti nukkua ilman korvien peittämistä (kun on ollut NIIN kuuma). Yritin tätä vasta, kun olin 2 kuukautta varmistunut siitä, että ikkunan auki pitäminen yöllä ei tuo asuntoon pikkuisia inisijöitä ja örrimöykkyjä. Silti nukun korvat paljastettuna katkonaisesti, paniikinsekaisissa tunnelmissa. Yleensä peittoni alta ei näy kuin puoli päätä, mutta nyt olen rohkaistunut myös toisinaan paljastamaan jalkani! Ehkä olen kehittymässä?

3. Jos syön ruokaa, jossa on useita eri "osasia" esim. salaatti, peruna, liha ja kastike samalla lautasella yritän välttää näiden sekoittumista. Pitkään aikaan en syönyt laisinkaan kastikkeita, mutta nyt olen jo hyväksynyt kastikkeen osaksi elämääni ja oppinut jopa pitämään salaatinkastikkeesta (n. 23 ikävuoden paikkeilla). Syön usein nämä ruuat yhdessä muuten, mutta en milloinkaan anna salaatin sekoittua muuhun annokseen. Suosinkin salaattilautasia ja omillaan ollessani syön mieluummin salaattini aivan erillisenä ateriana!

4. En käytä särkylääkkeitä kuin äärimmäisessä pakkotilanteessa, minkä monet ihmiset kokevat outona. En ylipäätäänkään käytä lääkkeitä heppoisin perustein ja suosin ennemmin luonnon lääketiedettä kuin länsimaista, jos siihen on mahdollisuus. Jos siis näet minun popsivan särkylääkkeitä, voit olla varma siitä, että olen todella kipeä. (Kurkkukipuuni en niitä ole syönyt.)

5. Karvani nousevat pystyyn siitä äänestä, mikä syntyy kun pahvilaatikkoja puretaan tai kasataan. Se on ehkä kamalin ääni koko maailmassa. Tulen huonovointiseksi, hampaisiini sattuu ja käteni alkavat tuntua kummallisilta, vaikka en itse laatikkoon koskisikaan. Hrrrrrrrrrr. Sanomalehtipaperikaan ei ole näin kamala.