lauantai 10. heinäkuuta 2010

Pitkän kaavan mukaan

Saimme eilen kutsun perhetutuiltamme lähteä tänään heidän kanssaan läheiseen hiljan remontoituun kartanoon (jonka piha oli vielä nuori) syömään ennen kuin menisimme katsomaan isää sairaalaan. Isähän oli jo välillä kotona pitkäänkin, mutta joutui eilen palaamaan osastolle ainakin maanantaihin saakka nauttimaan lääkityksestä, jonka avulla pyritään korjaamaan sisäisiä vaurioita. Isä oli kuitenkin sairaalassa ihan hyvillä mielin, katsellen autuaana jättimäistä laajakuvatelevisiota...

Joka tapauksessa, matkassa oli siis vain minä ja äitini, sekä herkkupäivällisen tarjonnut pariskunta, joiden tytär oli paras ystäväni lapsena, tosin nyt emme ikävä kyllä ole tavanneet vuosiin.

Söimme oikein "pitkän kaavan mukaan", eli alkuruuan, pääruuan ja jälkiruuan ja nyt olo on kyllä sen mukainenkin. Aion lähinnä rötköttää siihen asti, kun vien koiran iltalenkille... Muuta ei juuri nyt kykene.


Kauniissa ympäristössä oli mukava nautiskella herkkuateriasta.




Herkkuateria tosiaankin. Alkuruuaksi nautin lohi cheviseä (kuvassa alla), eli "ohuen mallasleipäsiivun päällä appelsiinilla maustettua raakakypsytettyä merilohta ja lisäksi balsamicosiirappia". Varsinainen gourmet-annos, tosin mielestäni jotenkin aika suolainen? Taisin juoda kaksi lasillista vettä annoksen aikana - hyvää kuitenkin.


Ja pääruuaksi valitsin piian pippuribroileria rapeilla ranskalaisilla:


Ja koko aterian kruunasi aivan suussasulavan upea pannacotta ja karamelliomenat (aah):



Vähän toista kun Jennin normaalit opiskelijaeväät, se täytyy kyllä myöntää. Etenkin tuo pannacotta oli mahtavaa... Ja noita karamelliomenoita olisin helposti syönyt enemmänkin, kastike oli nimittäin erinomainen. 


Koitan tässä juuri samalla pohtia koska menen seuraavan kerran ratsastamaan... Menenkö maanantaina vai menenkö keskiviikkona uudestaan yömaastoon vai mitä aion tehdä? Kauanko olen vielä Pohjanmaalla? Ei aavistustakaan. Minulla on lääkärikin varattuna ensi tiistaille, joten se pitää kuitenkin kokea. Kyllä varmaan viikonlopuksi sitten jo Tampereelle takaisin...

Torstaiyön maastoratsastus oli muuten melkoisen hieno kokemus. Metsän reunaan saakka hivenen tuulessa huojuvia viljapeltoja, keskiyön aurinko ja hevosletka hiekkatiellä. Ei paljon siitä hetki parane. Retki meni muuten täydellisesti, mutta tokihan kun sillalla ylitimme isoa tietä, juuri hevoseni alta iso kaksiosainen rekka täyttä haipakkaa ja polle pololta meinasi jalat lähteä alta, sen verran se säikähti. Loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin, ei lähtenyt kauramopo lapasesta! Olisinpa voinut rehata kameran mukaan...

3 kommenttia:

Johanna kirjoitti...

Ooh, kiva että Pohjanmaaltakin alkaa löytyä kivannäköisiä kartanoita juhlatiloiksi! Kävin tuolla sivuilla ja ruokasali esim. näytti tosi kivalta.
Alku- ja jälkiruoka maistuisivat varsin mielellään! Mallasleipä on yksi maailman parhaista asioista ja noi omput pannacottan kanssa oli varmaan ihan huippuja. Jäin vain ihmettelemään tuota pääruokaa. Kuuluiko siihen ranskalaiset vai vaihdoitko jonkun muun peruna tms vaihtoehdon itse ranskalaisiin? Tuntuu todella oudolta, että muutoin tuollaiseen menuuseen (tuollaisessa paikassa vielä) laitetaan ranskalaisia.. Ei sillä, joskus itsekin ihan mielelläni otan ranskalaisia, mutta se että tuo olisi ollut valmiiksi menuussa vaihtoehtona tuntuu tosi kummalliselta.

Hyvä tietää tämän olemassaolo, täytyy joskus käydä testaamassa!

Jenni B kirjoitti...

Ihmettelin itsekin... taisi olla ainoa asia koko menuussa missä oli ranskalaiset perunat valmiina. Olisin mieluusti ottanut esim. ne maalaislohkoperunat (kuulosti ainakin teemaan sopivalta), mutta en sitten jaksanut alkaa vänkäämään asiasta... Mutta kyllä vain, ainoastaan pizza puuttui :DD Tuo pannacotta oli muuten taiiiiiiivaallista. :P~

Marianne kirjoitti...

Iteki jäin kummastelemaan ranskalaisia. Mutta tota alkuruokaa aloin kuolata välittömästi.. :P~