Niitä näitä

Päiväni meinasi tänään alkaa todella huonosti. Eilen heräsin siihen, että joku porasi ja tänään siihen, että naapuritalon pihaa aurattiin jopa KOLMEN pikkutraktorin voimin. Paljonpa siitäkin oli hyötyä kun lumipyry alkoi melkein heti kun he olivat saaneet työnsä tehtyä. Ja he tekivätkin sitä työtä sitten miltei kolme tuntia. Eikä piha ole edes suuri. Äh.

Makasin juuri sängyssä puoliunessa miettien miten saan blokattua aurojen äänet pois päästäni, kun puhelin soi. Kaverini soitti ja kysyi lähdenkö kahville, hän kun sattui pyörimään kaupungilla. Kuulostin mahtavan uniselta, joten kaveri tarjoutui ystävällisesti tulemaan herkkujen kanssa tänne, mikäli keittäisin kahvit. No sehän sopi. Tunnissa onnistuin selviämään sängystä ylös, suihkuun, heittämään vähän meikkiä naamaan, vaatetta päälle, siivoamaan kämpän esiteltävään kuntoon, viemään roskat, tiskaamaan ja laittamaan kahvipannun porisemaan. Melko tehokasta, kerrankin.

Turisimme pari tuntia niitä näitä ja sitten lähdin kauppaan ostamaan välttämättömimmät ruokatarvikkeet samalla kun kaveri suuntasi kotiinsa. Lähden jo huomenna Pohjanmaalle ja tulen vasta torstaina kotiin, joten jostin sen verran sapuskaa, ettei tarvitse sitten enää torstai-iltana lähteä shoppailemaan (kuten yleensä käy kun tulen kotiin) vaan voin rauhassa nollata aivot ennen perjantain työpäivää. Jänskättää ihan pikkuisen, että kuinka pärjäilenkään... Pohjanmaalla puolestaan on ohjelmassa ihan vaan chillailua kotona vanhempien ja puudelinuudelin kanssa, jota ajattelin nyt vähän kouluttaa, koirakuiskaajan inspiroimana. Ja kyllä, armas karvavauvani on jo 9-vuotias, mutta sen verran nokkela eläin, että eiköhän tässä tapauksessa vanhakin koira opi uusia temppuja. Ihan vaan semmoisia perusjuttuja. Ohjelmassa on myös kaverin hepan moikkaamista, ratsastusta ja retki Kaustisille - mikäli ystäväni Lapista saa kyytinsä järjestymään. Toivon sitä kovasti!

Tekisi mieli ostaa jotain uutta ja kivaa keväistä, mutta rahatilanteeni ei ole vieläkään helpottanut mihinkään suuntaan. Ä-r-s-y-t-t-ä-ä. En malta odottaa, että saan ensimmäisen PALKKANI. Kerrankin jotain muuta kuin tukirahoja! Ah! Eipä sillä, ei täällä Tampereella ainakaan tunnu kovin keväiseltä kun lisää lunta pukkaa vähän väliä...

Kuva: Hanska-aita, lähellä Tallipihaa