Kotiuunin pullat ei onneksi petä koskaan, mutta urheat vieraani söivät myös
"omenahässäkkää" ja kohteliaasti kehuivat makua hyväksi. Seuraa oli kyllä tosi mukava saada ja vielä mukavampi oli huomata, ettei wanha tuttu ollut muuttunut viimeisen 10 vuoden aikana täysin tuntemattomaksi! Juttu luisti niin hyvin, että kurkkua kuivaa vieläkin. Lääkitsenkin sitä vaivaa nyt lämpimällä Nippon Green -teellä. Aivan ihana tuo Nordqvistin vihreän teen lajitelma, minkä eilen ostin. Olen rakastunut jokaiseen makuun... mmmm...
Illan pimetessä mieltä lämmittää herkullisen teen lisäksi tämän päivän leipomukset ja vieraiden tuomat ihanat,
pinkit tulppaanit, jotka paremman puutteessa iskin ikivanhaan lattemukiini, joka kyllä kokonsa puolesta jo melkein maljakkoa vastaakin... Nyt vaan pitää vahtia, etteivät mokomat pääse kuivahtamaan, kun tuossa ei sitä veden määrääkään näe.
Pöydällä lojuva sievä vihko/kirja on ikivanha, mutta otin sen käyttöön vasta viime syksynä ja aloin kerätä siihen
erilaisia reseptejä, kun en sille ollut muutakaan käyttöä keksinyt. Olen vähän niitä ihmisiä, jotka hairahtuvat aina ostamaan uuden, kauniin vihon/kirjan, mutta eivät sitten oikeasti tarvitse sitä mihinkään muuhun tarkoitukseen kuin silmäniloksi...
Karvainen lamppu on muuten vanhempieni joskus kauan sitten ostama, uskoisin, että Ikeasta. Siitä tulee mukavan pehmeä valo ja on se aika erikoinenkin...
5 kommenttia:
Pakko kysyä, että kuka tuo vanha tuttu oli? :)
Hih, oli kyl kiva ja hauska ilta! :D
Ei olis kyllä uskonut, että siitä on kulunut 10 vuotta kun viimeks oli nähty, tuntui kuin se olisi ollut eilen, vaikka paljon asioita onkin ehtinyt tapahtua tässä välillä, kuten kuivasta kurkusta voimme päätellä. :D
Vähänkö kymmenen vuotta kuulostaa paljolta...tunnen itseni wanhaksi...
Nipsuhan se oli, Johanna :D
ja kyllä vaan, wanhoja olemme :P
Oijoi mitä pullia. Mulla ei tuu ihan tuonnäköisiä ku leivon=)
Ei muuta kun Vaasan Kotiuunin pullia ostamaan sitten myös :D
Lähetä kommentti