Arkimeikin karu totuus

Burt's Bees -arvonnan yhteydessä kyselin mitä ihmiset haluaisivat blogissani lukea. Eniten teitä tuntui kiinnostavan maahanmuuttokiemurat, perus arkijutut ja Usa-jutut. Noh, maahanmuuton kiemuroista tulee varmaan muutaman kuukauden päästä taas aivan omat urputuksensa, perus arkijuttuja puolestaan tulee riittämiin joka viikko. Usa-jutut todennäköisesti vähenevät kun en enää sinne pitkiksi ajoiksi tule matkustamaan. Todennäköisesti. Mike tosin sai juuri postissa kirjeen USCISilta, joka ilmoitti siirtäneensä meidän viisumianomuksen käsittelyn Vermontin toimistoon käsittelyn nopeuttamiseksi. Aiemmin (siis nämä 3 vuotta) viisumianomusta on käsitelty Califonorniassa meille tuntemattomasta syystä. Kävisiköhän niin iloisesti että viisumi tulee kun Mike jättää työpaikalleen eroilmoituksensa? Se olisi sitä meidän normaalia tuuria. Tosin, keskustelimme asiasta eilen kun kirje tuli ja Mike oli sitä mieltä että "mitä väliä", sillä hän haluaa yhä Suomeen enemmän kuin mitä hän haluaa olla Usassa. Yksinkertaisten asioiden toimimattomuus Usassa ärsyttää, kuten se, että esim. Miken pankki ei millään osannut lähettää rahaa Suomeen. Huoh.

Olen tainnut kerran blogini historiassa tehdä jonkinlaisen meikkipostauksen, mutta toisaalta, kuuluvathan meikitkin tavallaan arkielämän asioihin. Omistan mielestäni aika paljon meikkejä... mutta käytän aika vähän. Olen sisäistänyt, että monet ihmiset käyttävät pelkkään arkimeikkiinsäkin paljon enemmän tuotteita kuin mitä itse käytän. Viime aikoina olen nyt lisännyt yhden uuden tuotteen meikkeihini, nimittäin Maybellinen peitekynä/valokynä-yhdistelmän, jonka ostin Usasta. Kätevä tuote, täytyy myöntää.

Sitten itse asiaan... Ajattelin nyt tänään valottaa hieman yleisintä arkimeikkiäni, joka on itseasiassa todiste siitä, että olen laiska ja saamaton meikkini suhteen, ellen oikeasti yritä. Kuten (ikkunan läheisyydessä otetusta) kuvasta näkyy, olen kalpea. En voi sille mitään. Tai, ehkä voisinkin, mutta itseruskettavilla jatkuva läträäminen ei oikein innosta, enkä todellakaan ole menossa solariumiin. Auringosta puolestaan saan ihottumaa. Lapsena väritykseni oli erilainen. Ihoni ruskettui ja hiukseni olivat kullanvaaleat. Nyt ihoni taittuu vaaleanpunaiseen ja ruskettuminen on lähinnä kaukainen muisto. Hiukseni tuskin enää kullanvaaleiksi muuttuisivat, tosin oma väri on yhä vaalea ja joukossa on kuparilankaa muistuttavia hiuskarvoja...


Ripseni ja kulmakarvani ovat luonnostaan tummahkot, tosin ripseni muuttuvat vaaleiksi "latvoja" kohden, minkä takia näytän ilman ripsiväriä jokseenkin tynkäripsiseltä verrattuna ripsiväriversioon. Suurempia iho-ongelmia minulla ei koskaan ole ollut, mitä nyt reagoin herkästi joihinkin tuotteisiin ja aurinkoon. Suuret huokoset minulla on kuitenkin aina ollut, vaikka ihoni on myös melkein aina ollut pintakuiva. Ongelma siis. Teini-ikäisenä huokosia yritettiin aktiivisesti pienentää tutun kosmetologin avulla, mutta loppupeleissä mitään tulosta ei mistään saatu. Olen sittemmin alistunut kohtalooni jättihuokosten omistajana.

Arkimeikin tarpeet:

Lumene Natural Code mattameikkivoide, sävy 10 Vanilla

Lumene Natural Code mineraalipuuteri, sävy 10 Vanilla

Revlon poskipuna, sävy 040 Softspoken Pink

Maybelline Age Rewind Double Face Perfector peitevoide/valokynä, sävy Fair

CoverGirl LashExact vedenkestävä ripsiväri, sävy Very Black

Victoria's Secret Beauty Rush -huulikiiltopaletti Peppyminty

Metalliset ripsentaivuttimet

Aloitan meikin aina meikkivoiteesta, jonka levitän sormin. Olen harkinnut meikkivoiteelle tarkoitetun siveltimen hankintaa, mutta toistaiseksi nakkisormin on pärjätty. Sienellä en levitä, sillä se syö puolet väristä sisäänsä. Laitan meikkivoidetta vain vähän ja kevyesti, kasvojen keskiosasta ulospäin. Levitän sitä myös silmäluomille. Sen jälkeen levitän peitevoidetta/valokynää tarpeen mukaan, yleensä se tarve on lähinnä valokynää silmän alle. Peittelyn ja valaisun jälkeen käytän puuteria, jos sitä tarvitsen, vain t-alueelle. Joskus otan ja heitän sitä isolla sudilla kevyesti koko kasvoille. Usassa en käyttänyt 3 kuukauteen puuteria, mutta ah, Suomeen palattuani kasvoni loistavat jälleen tuntemattomista syistä. Yääh.

Poskipunaa opin käyttämään varsin myöhäisessä vaiheessa, mutta en tajua miten olen koskaan voinut elää ilman sitä. Se on kalpeanaaman paras kaveri. Ei aurinkopuuteri. Sellaista aurinkopuuteria ei olekaan, joka näyttäisi kasvoillani luonnolliselta. En ole hirmuisen nirso poskipunan koostumuksen suhteen, mutta tällä hetkellä suosikkini on tämä Revlonin puna, jonka ostin Usasta. Väri on todella hento pinkki, joka ei varmaan useimpien ihmisten kasvoilla edes juuri näy, itselleni se antaa lähinnä tervettä punaa. Käytän aina isoa, pyöreää poskipunasivellintä, en noita pieniä mukana tulevia kappaleita...

Poskipunan jälkeen vuorossa on sitten "varsinainen meikki", eli silmämeikki ja huulimeikki. Arkena en usein jaksa silmämeikkiä tehdä, koska sen tekemättä jättäminen tarjoaa muutaman lisäminuutin aamupalan nauttimiseen... tai vaikka lehden lukemiseen. Ripsiväriä ilman en kuitenkaan yleensä talosta poistu. Olen aina pitänyt vedenkestävistä ripsareista, mutta usein en niitä ole käyttänyt koska en ole onnistunut niitä saamaan ripsistäni irti millään hellävaraisella keinolla. Tällä hetkellä käyttämäni CoverGirlin ripsari ei mielestäni ole veden kestävä vaan vettä hylkivä, sillä huomaan pitkän päivän jälken tummaa silmieni alla... Ostin itseasiassa juuri Maybelline Cils-ripsivärinpoistoaineen, joka tuntuu olevan ensimmäinen jolla vedenkestäväkin meikki lähtee. Aiemmin en ole sitä ostanut, sillä en pidä ravistettavista ripsarinpoistajista. Mutta mieluummin ravistan, kuin hankaan silmiäni vartin tuloksetta.

Kulmakarvoilleni en tee mitään. En edes harjaa niitä, koska en tiedä missä kulmakarva/ripsiharjani on. En ole koskaan niitä myöskään värjännyt. Ne ovat, mitä ovat.

Joskus meikkaan arkenakin itselleni "kunnon silmämeikit", sillä juhlatilaisuuksia elämässäni ei juuri ole. Kunnon silmämeikiksi lasken sellaisen, missä ripsivärin lisäksi on ainakin kahta luomiväriä, kenties jopa rajaus. Normaalina arkipäivänä silmissäni on ehkä se yksi luomiväri, joskus puolestaan luomivärillä tehty rajaus. Huulilla puolestaan pidän enemmän kiilloista kuin punista, vaikka ne eivät niin kestäviä olekaan. Tuo Beauty Rush -paletti on kyllä se, joka ensimmäisenä lähti mukaan kun pakkasin Pohjanmaata varten. Eipä tuon lisäksi muita huulimeikkejä tarvitsekaan. Tänään valitsin huulilleni yläriviltä tuon kaikkein pinkeimmän sävyn, joka paletissa näyttää hurjalta, mutta huulilla sävy on raikas... ja toki piparmintun tuoksu ja maku auttavat asiaa...

Siinäpä kokonaisuudessaan tuo arkimeikkini. Ei mitään sen suurempaa spektaakkelia... Asiat on nyt tältä päivältä täällä Seinäjoella hoideltu ja junalippu torstaille on ostettu. Illaksi on ohjelmassa ratsastusta, mikä vaikutti siihen, etten vaivautunut edes luomiväripaletille tänään.