Kuvia hoodeilta

Täältä pakkauskaaoksen seasta moi! Tavaraa lojuu pitkin lattioita ja isoin laukku on jo aika pitkälti pakattu - kysymys kuuluu nyt vaan, että paljonkohan se mahtaa painaa? Meillä kun ei täällä vaakaa ole, niin arpapeliä tämä on. Otan itseasiassa täältä mukaan vanhan mustan lentolaukkuni, jonka lahjoitin jo kertaalleen Mikelle. Syy siihen on se, että tungen tämän täältä ostamani näytön (ja isän aikoinaan tänne postittaman superlitteän näppiksen) omaan lentolaukkuuni ja laitan menemään koneen ruumaan. Toiveissa todellakin on, että tulevat ehjänä Suomeen asti, nähtäväksi jää... Mike laittaa postissa tietokoneeni kunhan ehtii. Siihen asti ollaan läppärin varassa, mikä onkin itseasiassa hyvä läppäri, juuri putsattu ja päivitettykin, mutta se ei jaksa pelejä pyörittää.

Lupailin eilen niitä kuvia ja vähän viimetinkaanhan tämä nyt meni, mutta kuvat ovat West Allis - Greenfield -akselilta napsittuja. Nämä meidän naapurikulmat eivät mitään esteettistä sinfoniaa ole, sillä tämä asunto tosiaan sijaitsee usean tismalleen samannäköisen asuinrakennuksen kompleksissa ja luonto rajoittuu lähinnä muutamaan puuhun ja oravalaumoihin. Olen noita kuvia joskus muutaman julkaissutkin. Talojen alueelta poistutaan suoraan HWY 100 -valtatielle, jonka varella on niinkin mahtavia nähtävyyksiä kuin autokauppoja. Ja lisää autokauppoja. West Allisin ytimeen päin liikuttaessa vastaan tulee lähinnä pikaruokaravintoloita ja pari hassua kauppaa. Matalaa täällä on, ei mitään suurkaupungin tunnelmaa, vaikka Milwaukeehen on vain 10 minuuttia.

Kuvasin siis vähän jo mukavamman näköistä aluetta matkalla Greenfieldiin. Pientaloja ja puiden reunustamia teitä. Sää oli kaunis, mutta osittain sulaneet lumipenkat eivät kyllä tarjonneet mitään mahtavia näkymiä.

Huominen (torstai) on vielä vähän avoin, koska Mike joutui töihin täksi yöksi ja tarvitsee untakin ennen Chicagoon ajamista, voi olla ettei me mitään suurta citykierrosta ehditä/jakseta tehdäkään. Nähtäväksi jää, mutta pistän kameran kuitenkin latautumaan, jos saisin jotain kuvia napsittua. Lentoni lähtee paikallista aikaa vasta vähän ennen ilta yhdeksää, mutta kentällä pitää olla viimeistään puoli 7, tosin tähtäämme varmaan kuuteen. Suomessa olen perjantai-iltana Suomen aikaa ja riippuu täysin siitä, onnistuuko Sonera avaamaan nettiyhteyteni (ja kauanko matkaan menee Helsingistä) pääsenkö bloggailemaan vielä perjantaina, tai jaksanko edes. Tunnelmat ovat tällä hetkellä vähintään haikeat, kuten yleensä. Muuttopäivämäärä on taas enemmän kysymysmerkki, sillä ensinnäkin Miken loma lykkääntyi parilla viikolla ja voi hyvinkin olla, että minä laitan paperit vetämään Suomessa ja odotamme kunnes kaikki on valmista ja tip top ennen kuin Mike tulee, ettei tule mitään kivoja pikku yllätyksiä...

Nyt jatkan vielä pakkausta... ja itseasiassa voisin ehkä jotain syödäkin, kun en ole mitään suuhuni pistänyt 9 tuntiin (hups), paitsi omenan ja lasin mehua... Jos vaan mahdun tänne johonkin syömään!