Muuttopäivämäärä?

Hih, heti ensimmäisenä päivänä 11 arvontaan osallistunutta... Joko blogillani onkin reippaasti enemmän lukijoita, kuin mitä luulin, tai sitten arvonta houkutteli paikalle muutakin yleisöä, joista jokunen ehkä jääkin maisemiin. Lueskelin kommentteja jo pikkuisen, utelias kun olen. Olin vähän yllättynyt siitä miten kiinnostuneita ihmiset ovatkaan näistä muutokiemuroista. Olen yrittänyt aina avautua noista sotkuista mahdollisimman vähän, koska olin ajatellut ettei ketään kiinnosta niistä lukea (ja koska olemme lähinnä kohdanneet vain ja ainoastaan liudan ongelmia)! Saatte nyt varmaan kuitenkin mehevimpiä "juoruja" odotella vielä kolmisen kuukautta... Tittidii, Mike pyytää lomakseen toukokuun 20. - kesäkuun 4. välisen ajan ja tuolloin herran olisi tarkoitus muuttaa Suomen kamaralle! Jänskättää vähän miten siinä käy. Onko kaikki tosiaan niin vaikeaa kuin mitä esim. maahanmuutoviraston sivut antavat ymmärtää - vai niin helppoa mitä paikallispoliisi sanoi kun isukkini kävi asiasta tiedustelemassa.

Yritämme täällä tällä hetkellä keksiä mitä teemme tuon kuvassa näkyvän otuksen kanssa. Miken äiti oli jo ajat sitten lupautunut kissan ottamaan, mikäli Mike muuttaa Suomeen, mutta nyt sitten sanookin, että koska Miken pikkusisko pelkää kissaa (emme tiedä miksi, heillä on nimittäin aina ollut kissoja), hän ei oikeastaan kissaa voikkaan ottaa. Mua taas jännittää se, että mitä jos Mike tuo kissan Suomeen ja kesällä kun on heinäallergia, kissa-allergia ja vielä astma siihen päälle niin mitähän siitäkin sitten tulisi..? Lisäksi... Aikooko tämä elikko tulevaisuudessakin raapia maalit seinistä/ovista ja hajoittaa kaikki juomalasit mitä talosta löytyy systemaattisella tarkkuudella yöaikaan? Huoks. Miksei kissat voi olla koiria?

Kissaprobleeman lisäksi budjetti pitää nyt laskelmoida tarkkaan ja Miken töistä pitäisi bonuksiakin tulla, mutta koska ja kuinka paljon onkin sitten taas oma mysteerinsä. Toivoisin vaan niin kovasti, että pääsisin olemaan kärpäsenä katossa kun Mike sanoutuu irti... Niin monta vuotta ovat sitä pallotelleet siellä miten tahtovat. Nythän Mike on lähes koko matkani ajan ollut yövuorossa (joutui sinne melkein heti kun tulin) ja yllättäen yövuoro loppuu juuri sopivasti niihin aikoihin kun palaan Suomeen. Kun Mike on yövuorossa meidän yhteistä aikaa on keskivertopäivänä n. 3h jos sitäkään, mutta kun olen Suomessa ja Mike on päivävuorossa niin tilanne on suurinpiirtein sama. Todella hauskaa.

Lueskelin joku päivä sitten vanhoja postauksiani. Onpa ollut tosiaan melkoinen vuosi. Varsinaista vuoristorataa. Eipä ole hetkeen elämässäni ollutkaan yhtä "tapahtumarikasta vuotta". Olen muuttanut uudelle paikkakunnalle, käynyt lisäkoulutuksen, saanut uusia ystäviä ja ystävystynyt uudestaan vanhojen kanssa, suhteessa Miken kanssa ollaan menty jos minkäkinlaisten kriisien kautta nyt siihen tilanteeseen, että Mike onkin muuttamassa Suomeen. Aivan hullua. Mieli tekisi vähän hypähdellä ja kiljahdella, mutta en uskalla, sillä yleensä aina kun tuntuu siltä, että asiat alkavat lutviutua, tulee takapakkia niin että tukka tutisee, kuten on jo moneen kertaan huomattu. Toivon niiiiiiiiiiin hartaasti, että Miken muutto sujuu mahdollisimman kivuttomasti ja että saan todellakin pian jostain jotain töitä, sillä rahaa on nyt vähän pakko saada. Jostain pitää löytää isompi asuntokin! Olen viimeisen kuukauden aikana lähetellyt työhakemuksia jos jonkinlaisiin paikkoihin, mutta yhdestäkään ei ole mitään kuulunut, mitä nyt jostain on tullut automaattivastaus, että hakemus on vastaanotettu. En millään haluaisi enää mennä mihinkään "työelämävalmennukseen". Olen valmis, prkl! Antakaa töitä!

Nyt siis yritetään seuraavat 3 kuukautta rutistaa oikein urakalla ja vedellä kaikista mahdollisista naruista, että saadaan Miken muutto onnistumaan tuohon ajankohtaan mennessä. Pidelkää peukkuja pystyssä!

Burt's Bees Arvonta

Lupaamani arvonta! (Ajastettu sunnuntaille 27.2. klo 9 aamulla Suomen aikaa.)

Koska mahtavalla, upealla, fantastisella ja järisyttävän kiinnostavalla blogillani on nykyään jopa ainakin 20 innokasta (?) lukijaa, ajattelin ilahduttaa ja lahjoa teitä arvonnalla. Mitäpä muuta arpoisinkaan kuin Burt's Bees -tuotteita? Niitä ei Suomesta kuulemani/lukemani mukaan vielä saa, mutta täällä Usassa niitä usein hehkutellaan lehtien palstoilla, eikä syyttä. Ostin itselleni jokin aika sitten Burt's Bees Hand Repair Kit -pakkauksen ja ihastuin tuotteisiin ensi voitelulla. Ja nyt teillä ystävät rakkaat on mahdollisuus voittaa itsellenne vastaava setti, joka sisältää Almond Milk Beeswax Hand Creme -käsivoiteen, Lemon Butter Cuticle Cream -kynsinauhavoiteen sekä miniversion Shea Butter Hand Repair Cream -käsivoiteesta, vaalean keltaiset puuvillahansikkaat ja pienen ohjekirjasen, missä on vinkkejä käsien hyvinvointiin.

Setti kokonaisuudessaan

 Käsivoiteet

 Kynsinauhavoide ja puuvillahansikkaat

Arvontaan voit osallistua vastaamalla kysymykseen: Mistä haluaisit blogistani jatkossa lukea? Kaikkea maan ja taivaan väliltä otetaan ehdotuksena vastaan, eikä ehdotuksen sisältö ole se, mikä arvonnan ratkaisee, vaan arvon voittajan jollain netin satunnaisnumerogeneraattorilla.

Vastaa kommentoimalla tähän postaukseen 5.3. (sunnuntai) klo 23:59 mennessä.

Onnea arvontaan!

Retroisan makoisa lauantai

French Vanilla Moolatte x 2 @ Dairy Queen

 

 Dairy Queen

Penne Rosa & Parmesan Chicken @ Noodles & Co.

Tänään käytiin ensimmäiseksi Dairy Queenissa, koska Mike oli lapsesta saakka halunnut mennä, eikä ollut koskaan käyty. Luultiin myös, että sieltä saisi Orange Julius -smoothieita, mutta eipä saanutkaan, joten tyydyimme... moolatteen. Jäistä lattea kermavaahdolla. Ihan hyvää, mutta aivoja paleli. Sitten kävimme Wal-Martissa, mistä ostin viimeiset tuliaiset ja itselleni uuden vedenkestävän ripsarin (vaikka en vieläkään ole löytänyt kunnollista vedenkestävän meikin poistajaa) ja peite-/valokynän (kaksi yhdessä), joka ei ollut liian tumma, mikä oli ihme sinänsä. En ole moista tuotetta omistanutkaan pitkään aikaan, mutta arvelin että sille voisi tulla käyttöäkin, kun olen ilmeisesti maailman ainoa nainen jolla ei ole jokapäiväistä valokynää...

Päätimme retkemme Noodles & Co. -raflaan, missä otin suosikkini Penne Rosan viimeisen visiittimme kunniaksi. Seuraavalla matkalla sitten taas - mutta nyt siihen voi mennä tovi. Matkoista puheen ollen... Miken pitäisi huomisen aikana ilmoittaa, koska haluaa ottaa vuosittaiset 2 viikkoa lomaansa, mikä tarkoittaa sitä, että meidän pitää nyt asettaa jokin aikataulu muutolle. Suunnitelmahan oli se, että Mike sanoutuu irti lomansa alussa ja muuttaa silloin Suomeen. Tittidiidii!

Huomenna (sunnuntaina) kannattaa hakeutua blogiini heti aamusta, sillä luvassa on blogini historian ensimmäinen arvonta! Jipii!

Projekteja

Pitäisi taas värjätä juurikasvu. Edellisestä värjäyksestä on vasta kuukausi ja ihanaa vaaleaa juurta näkyy jo liki kaksi senttiä. Ajattelin värvätä Miken värjäämään, mutta... onko lopputulos sen parempi kuin jos itse yritän? Yksi purkki vain väriä jäljellä, se pitäisi saada riittämään. Onnistunko, jos todellakin yritän saada värin vain juuriin? Äh.

Kuten ehkä tarkkasilmäiset huomasivat, olen taas ollut uuden blogi-projektin parissa. Tulin nimittäin viime yönä (joskus yhden aikaan) siihen tulokseen, että blogissani on aivan liian monta tagia, joita on vielä viljeltykin ihan miten sattuu. Koitin karsia niitä mahdollisimman rankalla kädellä, yhdistää jotain aiheita ja niin edelleen. Ei siinä vielä mitään, mutta kävin sitten yöllä ja vielä tänä aamunakin läpi kaikki liki 250 postaustani ja tuunasin niiden kaikkien tagit edes niin, että jokaisessa postauksessa on edes yksi tagi. Ei kovin kova homma?

Täällä on nyt keskipäivä ja sää on pilvinen ja lämpötila on nollan tuntumassa. Suunnitelmia tälle päivälle ei varsinaisesti ole, tosin tuo tukan värjäys voisi olla yksi projekti ja Mike on puhunut vähän näiden mun tietokoneiden tuunaamisesta. Tämä pöytäkonehan on ollut nyt jo kuukausia siinä pisteessä, että väittää windows-kopioni olevan laiton ja herjaa milloin mistäkin asiasta. En ole edes voinut käyttää mitään taustakuvaa. Kannettavani puolestaan on kunnossa, mutta ajattelin iskeä siihen Windows 7 -käyttiksen ja samalla voisi vähän katsoa voisko sille tehdä mitään muuta. On vähän puhuttu siitäkin, että jos hankittais mulle joku superläppis, jolla vois sitten pelatakkin ja kaikkea, mutta en uskalla arvailla paljonko moinen kustantaisi. Auttaisi toki jos sitten pöytäkoneesta ja kannettavasta saisi jotain, mutta en oikein usko...

Aamupalaa voisi syödä kun tuo tunti sitten nautittu jugurtti ei paljon lämmittänyt. Se oli muuten ensimmäinen asia mitä söin sitten eilisen iltapäivän Old Country Buffet -reissun! Nyt ollaan jo perjantaissa ja viikon päästä tähän aikaan olen parhaillaan aloittamassa laskeutumista Helsinki-Vantaan lentokentälle, mikäli koneet ovat aikataulussa. En kyllä hirmuisesti odota tuota Atlantin yli lentämistä, sillä viime lennoilla turbulenssi on ollut suurimman osan matkasta aivan järkyttävää. Yleensä Suomeen mentäessä matkalla on myötätuuli, toivottavasti nytkin. Matka on kuitenkin aina ainakin tunnin lyhyempi tuohon suuntaan. Euroopan sisäinen lento on sentään sinänsä mukava, että se on lyhyt ja koneesta päästyä ollaankin jo melkein kotona.

Kuva: Muutaman päivän takainen askarteluni lasi- ja kivihelmistä.

Herkullinen torstai

Oli harmaa ja ankea päivä kun ajoimme Brookfieldiin, mutta onneksi päätimme tehdä extempore-kierroksen Metro Marketiin, joka on Pick 'n Save -ketjun "lippulaivoja". Mike on käynyt Chicagossa työskentelemässä vielä komeammassa ruokakaupassa, ruokakauppojen eliittiin kuuluvassa Mariano'sissa, joka on myös Roundy's Pick 'n Save -ketjua, mutta todella "high end" -ruokakauppa. Pitemmittä puheitta kuitenkin... katsotaanpa millaisissa ruokakaupoissa mielelläni asioisin ihan päivittäinkin...

Noin kolmasosa hedelmä- ja vihannesosastosta...

Vekkulia "sormiperunoita"...

Jonkin verran erilaisia pähkinöitä ja naposteltavia...

Leipomotuotteita, omasta uunista...

Erilaisia voileipiä, lihaa, aterioita yms. tuoretta...

Juustoja ympäri maailman...

 Tuoretta sushia saa nauttia myös kaupassa ja viineissäkin taitaa löytyä...

 Ja kas, viineissä löytyy vieläkin... ja korttejakin on joka lähtöön...

Kaksi kolmasosaa kukkasista...

Oli kyllä tosiaan sitten vähän mukavempi ruokakauppa tämä. Kaupassa pystyi myös ruokailla, esimerkiksi sushin tai voileipien muodossa, mutta jos isompi nälkä yllätti niin tarjolla oli myös paikan päällä valmistettua ja paistettua kiviuunipizzaa, sekä erilaisia "kotiruokia", joista voi luonnostella haluamansa annoksen. Valitsin äidille syntymäpäiväkortin tuosta järisyttävästä korttivalikoimasta ja nappasin mukaan myös tuliaisina lupailemani poskipunan, jota ei Suomesta enää saa. Isäkin sai perinteiset Old Spice -tuliaisensa.

Koska tämän kaiken jälkeen meillä oli NÄLKÄ, suuntasimme Old Country Buffettiin, jossa hinnat olivat nousseet iloisesti. Maksoimme 25 dollaria siitä riemusta, että saimme syödä ja juoda mahamme täyteen. Ei sillä, onhan tuo Suomen hintoihin verrattuna vielä jokseenkin edullinen kahdelta hengeltä, mutta ensimmäistä kertaa kun tuolla olimme vuosia sitten hinta oli muistaakseni 8 dollaria henkilöä kohden.

Söin mm. erilaisia salaatteja, calzonea ja friteerattua kalaa...

Ja jälkiruuaksi maistelin mm. juustokakkua ja riisimuroherkkua - sekä palan fudgea.

(En jaksanut enää pikkuleipää enkä kakunpalaakaan kokonaan...)

Old Country Buffetissa kun käy niin ei sitten muuta sinä päivänä tarvitsekkaan syödä. Mainittakoon vielä että huuhdoimme koko komeuden alas aivan erinomaisella kaakaolla. Nyt väsyttää! Matkaa on enää viikko jäljellä ja puhuimmekin Miken kanssa, että jos silloin torstaina ennen mun lentoa (joka on vasta illalla) pyörähtelisimme päivän Chicagossa. Saa nähdä, ainakin sitten varmaan nukuttaisi hyvin lennolla - toivottavasti. Tuo matka on aivan liian pitkä kupattavaksi hereillä... Taidan muuten ottaa matkalle yhden noista SEITSEMÄSTÄ huovasta, jotka Mike toi töistä. Huovilla oli hintaa 83 senttiä/kappale. Fleecehuopia eri väreissä. Pienessä alennuksessa olivat ja Mike vissiin vähän innostui...

Gorgeous Blogger

Jee, sain palkinnon Sadulta! Haluan ojentaa sen eteenpäin Johannalle, Mariannelle, Ilmille, RubyWoolle ja Pandalle JA kaikille teille, jotka tämän luette ja joilla on blogi! (Hahaa!)

Milloin aloitit blogisi?
Tämä blogi on toiminut 17.3.2010. alkaen, tosin alkuun "Bring on the Butterflies" -nimellä, mitä edelsi "Afraid of Butterflies"-blogi jonka aloitin 12.8.2009. Siitä voisin laskea varsinaisen bloggailuni alkaneen, sillä tuolloin aloin toden teolla kirjoittaa suomeksi. Onpahan siitä aikaa! Sitä edelsi englanninkielinen blogi, joka taisi tulla aloitettua ja lopetettua monta kertaa, eikä sillä tainnut lukijoitakaan olla kuin kourallinen. Kettua Kanssa -nimiseksi blogi muuttui 30.8.2010 (piti arkistoiden kätköstä tämä tieto kaivaa) ja olen tykännyt siitä, että nyt suomen kielisellä blogillani on suomen kielinen nimi!

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Kirjoitan yleisesti ottaen elämästäni, arjestani, jokapäiväisistä asioista. Ja viime aikoina yllättävän paljon ruuasta hahah... Kirjoitan toisinaan myös kosmetiikasta ja vaatteista, tosin en mitenkään kovin syvällisesti. Blogini ei ehkä muutenkaan yleensä ole kovin syvällinen, mikä mielestäni on ihan hyvä asia. En halua, että tätä aletaan lukemaan otsa kurtussa ja analysoimaan.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Ei tähän varmaan voi muuta vastata kuin sen, että blogia kirjoitan minä ja se kertoo juuri minun elämästäni. Eiköhän se tee tästä aikalailla erityisen.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Hmm... Hyvä kysymys. Siitä on kuitenkin jo vuosia kun aloin ensimmäistä kertaa kirjoittaa omaa blogiani. En ollut itseasiassa hirmuisesti lukenut muiden blogeja tuolloin, mutta halusin kai jonkin oman paikkani netissä. Kotisivutkin mulla tuolloin oli... En koskaan tenavana pystynyt pitämään päiväkirjoja koska niitä aina joku *krhm* luki ja tuolloin tunsin tarvetta avautua vähän enemmänkin. Nykyään kirjoitan, koska se on tapa muistaa asioita, käsitellä jotain asioita ja eräällä tavalla se on myös rentouttavaa. Myös tuttavani ja ystäväni joita en tapaa usein lukevat täältä kuulumisiani.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Yleensä kun jotain haluan muuttaa, muutan. Haluaisin blogiini enemmän kuvia, mutta toisaalta kun asuu 30 neliön kämpässä on uusien kuvauskohteiden löytäminen ainakin neljän seinän sisältä vähän hankalaa. Toisinaan on myös päiviä, jolloin haluaisin blogini olevan vähän "tyylikkäämpi" ja yhtenäisempi ulkonäöltään ja sisällöltään... Mutta toisaalta, olen vähän tämmöinen sekava itsekin.

Ottaisinkin itseasiassa vastaan parannusehdotuksia, aiheita ja muuta sälää... joten pistäkää tulemaan kommenttia, jos jotain tulee mieleen. Olen myös miettinyt, että pitäisikö nyt 20 lukijan (huu!) kunniaksi järjestää jokin pikku arvonta palkintoineen, mutta mitäpä se olisi...

Onnistumisia. ihastumisia ja hippunen haikeutta

Tajusin juuri, että edellinen postaus oli tullut sunnuntain puolelle, vaikka lauantain tapahtumista siinä kirjoitinkin. Noh, ehkä te sen hoksasittekin. Sunnuntaina tosiaan Miken vanhemmat, tai siis äiti ja isäpuoli, sekä siskopuoli saapuivat kyläilemään iltapäivästä. Heräsin hyvissä ajoin siivoaamaan (yllätys) ja sain lahjottua Mikenkin imurin ääreen. Siivottuani ja suihkussa käytyäni pyöräytin piirakan puolikkaalla ohjeella ja puolta lyhyemmällä ajalla ja siitä tuli suurinpiirtein täydellinen ja piirakannäköinen:

Mustikkamurupiirakka

Vieraamme toivat tullessaan kotitekoista lasagnea, sekä leipää (joka oli kyllä pakasteesta ihan itse paistettu), mutta olivat jo syöneet, joten eivät halunneet mitään. Lasagnea on niin paljon, etten tiedä mitä sen kanssa tekisi. Se pitäisi pian syödäkin. Söimme sitä masut täyteen jo sunnuntaina ja Mike söi sitä eilenkin ja otti töihinkin. Itse pidän tomaattisemmasta lasagnesta (isin tekemästä), mutta ainahan lasagne hyvää on. Piirakkaa vieraat veivät mukanaan, kun eivät täällä syöneet. Toivottavasti maistui, en ole vielä kuullut palautetta. Mike ainakin veteli puolikkaan yksinään heti samana päivänä...

Eilen, maanantaina lähdimme käymään pankissa viemässä Miken tilille 200 dollaria (!), jotka Miken äiti lahjoitti "shoppailurahaksi", jonka tosin me päätimme suurimmalta osin laittaa muuttorahastoon. Samaan rahastoon meni myös sairaalalta tullut 250 dollarin shekki - tosin Mike on yhä sairaalalle velkaa useampia satasia siitä hyvästä kun puoliväkisin veivät hänet sinne ambulanssilla kun Mike oli saanut allergisen reaktion seesamille (reilu vuosi sitten). Ilmeisesti ambulanssikuljetus maksaa järkyttävän paljon, asiakkaalle itselleen, eikä Miken tuolloin annettu ajaa omalla autolla. Tosiasiassa koko reissu oli turha, simppeli pistos olisi hoitanut asian paikan päällä, mutta koskapa täällä kukaan jättäisi käyttämättä tilaisuuden laskuttaa ihmisiä tuhansia dollareita ihan turhasta? 

Kävin siis tuolla pankkireissulla samalla ruokakaupan puolella sen verran, että nappasin uusimman House Beautiful -lehden mukaani ja Olayn puhdistuspyyhkeitä, sillä kasvojenpuhdistusaineeni alkaa olla lopussa, enkä halua ostaa uutta pulloa Suomeen rehattavaksi enää vain n. viikon takia (apua!). En tainnutkaan mainita, että olin tosiaan sitten allerginen sille Neutrogenan putsarille... Heti ensimmäisen käytön jälkeen iho punoitti paikoitellen ja tuntui kiristävältä. Jatkuvassa käytössä tilanne paheni, joten muutaman päivän jälkeen päätin unohtaa koko tökötin. Nyt koitan keksiä mitä sille tekisin...

Mike yllätti ajamalla Marshall Homegoodsin eteen ja julistamalla, että oli tehnyt tutkimusta ja selvittänyt, että tämä pulju vastaa hyvin paljon TJMaxxia. Oltiin molemmat luultu, että se on lähinnä kallista kodintavaraa, muttei sitten ollutkaan. Halpaa siellä oli, kuten TJMaxxilla ja kodintavaroiden lisäksi myös vaatteita, kenkiä ja laukkuja. Suuntasin tietenkin ensimmäisenä sinne laukkujen sekaan, siinä toivossa että löytäisin Sellaisen Laukun, joka on mielessäni kummitellut jo Suomesta saakka. Pian löysinkin. Mutta se oli musta. En ollut ihan varma asiasta. Sitten löysin toisenkin. Sama malli, mutta kitin värinen. Se oli kiva. Kävelin vielä vähän eteenpäin ja löysin kolmannen, pehmeän, vaalean toffeen värisen ihanuuden, jossa oli kantokahvat - ja se kaipaamani olkahihna. The Sak. (Haluaisin muuten tuon ihanan violetinkin...) Alkuperäinen hinta olisi ollut 149 dollaria, mutta sain laukun 59 dollarilla - tai itseasiassa ilmaiseksi sillä Mike päätti ostaa sen mulle lahjaksi! Aah. Sekosin. Ehkä. Hieman.

Tänään ilahduinkin sitten kun posti toi tilaamani korvakorut! Pitihän ne sitten saada heti korviinkin, edes hetkeksi... Päiväunille en uskaltanut niiden kanssa mennä, etteivät rikkoonnu, vaikka tukevilta vaikuttivatkin. Kärsin ikävä kyllä nyt näin päiväunien ja suihkun jälkeen melko rasittavasta päänsärystä, joten taidan keittää kupin teetä ja hakeutua sohvalle. Nälkäiset liskot on ruokittu, joten voisi sitä itsensäkin ruokkia, kellokin on jo kohta viisi. Ja ensi viikolla palaan Suomeen! Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että tässä tämä nyt taas oli. Kolme kuukautta täällä menee paljon nopeammin kuin kolme kuukautta Suomessa, vaikka päivät ovatkin hyvin pitkälti samanlaisia... Tunnelmat ovat vähän sekavat, sillä toisaalta kaipaan jo pikku kämppääni, hauvaani ja ihmisiäkin, mutta toisaalta joudun taas jättämään Miken tänne, ainakin toistaiseksi. Mitään varmaa muutoajankohtaa ei ole tiedossa ja vielä on paljon selviteltävää ja järjesteltävää. Nyyh...

Pieni pettymys TJMaxxilla

Mike silitteli mun päätä tänään kun oltiin lähdössä TJMaxxilta pois kun näytin niin surkelta. Reissu ei nyt ollut ollenkaan yhtä tuottoisa kuin aiemmilla Usan reissuilla. Tosin tällä kertaa Mike löysi itselleen edullisesti kaksi Afflictionin t-paitaa, joita on joskus tilannut normaalihintaan netistä (n. 60-70 dollaria kipale - hui kauhistus!). Nyt paidat taisivat olla n. 15 dollaria ja 25 dollaria. Ei paha. Ja toinen on sininen! Mikellä ei ole varmaan yhtään sinisiä vaatteita (farkkuja lukuunottamatta), paitsi työpaidat. Olipa erikoinen näky!

Sovitin kasan vaatteita, myös mustia, mutta en löytänyt mitään kovin mielenkiintoista. Tykästyin yhteen mekkoon, jota olisin voinut jopa pitää arkena, mutta... Se oli aivan käsittämättömän suuri enkä löytänyt kuin yhden toisen koon, joka oli myöskin aivan liian suuri. Nyyh. Sama ongelma oli yhden todella kauniin mustan topin kanssa, jossa oli kiva tekstuuriyksityiskohta edessä. Yhden kivan haalean vihreän paidankin löysin, missä oli kivat yksityiskohdat kaula-aukon ympärillä, mutta huomasin sauman jo alkaneen purkautua kainalosta... Äh. Laukkuja hypistelin varmaan tunnin, mutten rakastunut palavasti yhteenkään tälläkään kertaa.

Löysin kuitenkin jotain. DKNY Jeansin mustan (anteeksi) ohuen neuleen, joka ei sitten olekaan ihan tavallinen neule. Helma on takaa lyhyempi ja pitenee eteenpäin, mutta sen lisäksi siinä on myös erikoinen... kaulus? Onneksi mustasta vaatteesta on myös mahdotonta ottaa yksityiskohtaista kuvaa. Lisäksi tuli hankittua kahdella kympillä Liz Claibornen bootcut-farkut, jotka on erityisesti suunniteltu hieman... muodokkaammille naisihmisille. Se täytyy sanoa, että jos jotain voisin Usan ja Suomen kesken vaihtaa niin se olisi juuri nuo farkkumarkkinat. Liian usein olen kohdannut Suomessa pöksyjä, jotka on selkeästikin tarkoitettu ihmisille joilla ei ole minkäänlaista takamusta... Missä ovat kaikki "curvy fit" -housut? Ja jos ne on curvy fit, niin ne sitten yleensä iskevät ne kurvit mahan puolelle. Oli miten oli, nämä farkut ovat siistit, tummansiniset ja prässätty "housumalliin", jos sanoo mitään. Istuvat juuri oikeaan kohtaan (vähän vyötärön alapuolelle) ja peittävät takamuksen. Luonnollisesti pituus on tismalleen sopiva, kuten jenkkifarkuissa aina tuntuu olevan. Suomessahan saan miltei aina napsia farkuista vähintään 5 senttiä pois pituudesta...

 Turkish Delights! (Miken hedelmädelightsit oli kyllä parempia...)

Lontoon "kansallistee"? Kenties. Herkullista kuitenkin. Pelasti päivän.

 

Kun lähdimme, siellä vielä näki... kun palasimme... oli pimeää.

Huomenna iltapäivällä ne Miken vanhemmat nyt viimeinkin tulevat, joten heti aamusta alkaa viimeiset siivoukset ja suihkussa käynti, sekä loppuhuipennuksena piirakan pyöräytys. Toivon hartaasti, ettei se kössähdä tällä kertaa. Paineet ovat kovat, kun piirakasta on nyt puhuttu jo ainakin kolme viikkoa! Mikäli mielin olla ihmisten aikaan ylhäällä, petiin on mentävä nyt!

Hyvät viikonloput!

Pari sanaa perjantaina

Tänään ei ole hirvittävästi mitään raportoitavaa. Miken vanhempien oli tarkoitus tulla huomenna (vierailua on heidän toimestaan lykätty jo 3 kertaa), mutta pääsevätkin vasta sunnuntaina nyt kun Joe (Miken isäpuoli) on bänditreeneissä taas lauantai-iltana, tulevat kuulemma esiintymään jossain elokuvassa tai soittamaan musiikkia johonkin elokuvaan, en tiedä sen kummemmin. Huomenna on siis tarkoitus siistiä paikat siihen kuntoon, että tänne uskaltaa päästää anopin ja  siinä samalla pitää sitten se piirakkakin tosiaan pyöräyttää. Toivottavasti tällä kertaa siitä ei tule ihan niin kakkua.

Päivän ainoa kuvasaalis: epämääräinen kissannaama

Tänään en ole puuhastellut kovin kummoisia, hengaillut Miken kanssa kun kerrankin meillä oli vähän yhteistä aikaa... Tein lohkoperunoita ja kalaa ja Mike tarjoili sitten siihen kaveriksi herkullista maissia. Nams nams. Tällä hetkellä pääkin lyö sen verran tyhjää, että taidan päättää tältä illalta tähän.

Aikuisen ottein (melkein)

Koin hetki sitten eräänlaisen valaistumisen. Tajusin, että kylläpä olenkin tänään ollut fiksu ja aikuinen. Pääsin nimittäin KOHL'Sille vähän irroittelemaan ja en tullut sieltä ulos vähintään kolmen "superhyvässä alessa" olleen laukun kanssa, kuten aiemmin on käynyt. Sen sijaan tulin sieltä ulos mukanani ELLE Must Have Tee -pusero (kuvassa alla), Croft&Barrown valkoinen perus t-paita, pöllökorvakorut (Mudd) ja Croft&Barrown hopeakaulakoru (myös kuvassa alla).

Hintaa ostoksilleni jäi vähän alle 40 dollaria, sillä kaikki oli alennuksessa. Kuitin mukaan säästin 33 dollaria, ei paha. tuo n. 40 dollaria on n. 30 euroa ja voin olla aika sata varma siitä, että tuo kuvassa oleva pusero yksistään olisi varmaan helposti ollut sen verran esim. KappAhlissa tai Lindexillä. Ja tiedän, onhan se vähän samanlainen ja saman sävyinenkin kuin jo olemassa oleva toppini, joka on usein kuvissa vilahdellut... mutta tässä on suora, hieman levenevä helma, eikä röyhelöitä vaan... rypytys? Miksi tuota sanotaankaan. Hiukset olivat tänään luonnon tilassa, sillä ulkona tuuli siihen malliin, että mitään muuta olisi ollut turha yrittääkkään. Lämmintä täällä oli tänään 11 astetta...

Mike kyllästyi nopeasti Kohl'silla pyörimiseen ja poistui ruokakauppaan sillä aikaa kun jäin sovittelemaan ja tutkiskelemaan mitä kaikkea kivaa löytäisin. Sovitin yhtä sun toista, kuten mustaa neuletakkia joka oli huippualessa (12 dollaria), mutta jota en sitten ostanut, koska omistan jo samanlaisen neuletakin puuvillaisena ja tämä oli akryyliä... tosin ihanan pehmeä. Mutta akryyli ei kestä mitään.

Käpäilin myös yhtä tummansinistä Rosetti-laukkua, joka oli nyt superalessa 58 dollarista 23 dollariin, mutta aikani sitä kanniskeltuani tulin siihen tulokseen, että käyn kuitenkin katsomassa vielä mitä TJMaxxilta löytyy, sillä toiveissani olisi vielä kaapata täältä mukaani yhdet kunnon farkut juuri tuolta alennusten paratiisista... TJMaxxillahan on lähinnä edellisen kauden merkkivaatteita huippualennuksessa. Havaitsin samalla tulleeni todella nirsoksi laukkujen suhteen. Tämä ilahduttanee kotijoukkoja Suomessa, jotka aina kritisoivat laukkukaaostani... Omistin joskus parhaimmillaan liki neljäkymmentä laukkua, nykyinen kokoelma ei taida olla puoliakaan siitä... Ja jos totta puhutaan, niin siitäkin voisi vielä karsia. Maku on muuttunut vuosien saatossa... Olen sitäpaitsi tällä hetkellä aivan rakastunut siihen joululahjakortillani ostamaan Nicole Miller -laukkuun, joka kulkee nykyään mukana miltei jatkuvasti, kiitos kätevän olkahihnan.

 Ihanat ja melko kookkaat pöllö-korvakorut eivät ole aivan näin tummat luonnossa.

Kohl'sin jälkeen haimme naapurin Jimmy Johnsista herkulliset leivät lounaaksi ja hiivimme kotiin, missä lahjoin Miken tekemään vielä jälkkäriksi kaakaot - kermavaahdolla. Kylläpä oli namia! Täältä saa muutenkin aivan huippuhyvää kermavaahtoa. Olen koko ikäni inhonnut kermavaahtoa ja pitänyt sitä jokseenkin turhana, mutta Cool Whipsin kermavaahto on niin kevyttä ja ilmavaa ja maukasta, että oksat pois. Nam nam nam. Anteeksi.

Tuon kuvassa komeilevan mukin (ja sille kaverin) ostin jouluksi Wal-Martista. Taustalla näkyvä kynttilänjämä on Bath & Body Worksista ja pieni snowglobe pöydällä tarttui mukaan Saksasta tänne tullessa. Siellä komeilee Neuschwansteinin linna. Ostin sen, koska olen aina pitänyt snowglobeista (en edes tiedä miten ne ovat suomeksi), enkä ole sitten lapsuusvuosieni omistanut ainuttakaan. Hieman harmittaa, etten Saksasta muuta hankkinut kuin tuon ja kortin, mutta toisaalta vaihtoehtoja ei hirveästi ollut, sillä en kovasti jaksanut innostua pienen pienistä posliiniastioista ja olueen liittyvistä tuotteista, mitä lentokentällä oli tarjolla. Pysähdyn siellä kuitenkin kotimatkallakin (muistaakseni?), joten ehkä silloin mukaan tarttuu vielä jotain.

Nyt menen ottamaan kupin teetä ja katson päivän Emmerdalet!

Kotirouvan arkea

Arki ei aina ole kovin glamouria. Ainakaan silloin, jos mies on yöt töissä ja nukkuu päivät ja siinä välissä ehtii silti tuottaa korillisen pyykkiä ja päivän kohokohta on saada vähän ripsaria silmiin ja poskipunaa poskille. Tämä keskiviikko on ollut hyvin pitkälti juuri niitä päiviä.

 

Kaksi koneellista puhdasta pyykkiä odottaa lajittelua käytävässä. Odotan, että Mike herää ennen kun alan ryskätä makuuhuoneessa niiden kanssa. Huomaa kissan lukuisat "raapimispuut". Onneksi pahin ei tässä näy - nimittäin makuuhuoneen ovi kokonaisuudessaan. Tänään onnistuin repimään itseni sohvalta jo 40 minuutin löhöilyn jälkeen, mikä oli saavutus sinänsä. Vain puolet tuosta ajasta oli varsinaista unta, sillä liskot meuhasivat ja kissa piti kurr-ääniä vähän väliä hypellessään sohvalle ja pois. Tuo epämääräinen möltti lattialla on kissan lelu (jolla se ei leiki, koska on kivempi leikkiä esim. ovilla) ja tuo toinen möltti sohvan päällä on kissa itse, rullalla. Salamavalo saa hiljan puhdistetut matot näyttämään likaisilta kohdissa missä se kulkee "vastakarvaan".

Ruuaksi tein tänään spaghettia ja lihapullia. Pahoittelen kuvan laatua.

Otinpa juuri uunista myös teeleivät, jotka jäivät vähän vaaleiksi (kenties syy "valkaistussa" jauhossa?), mutta joiden maku (tuli testattua) oli kuitenkin mitä mainioin. Ah!

Huomenna toivottavasti ennätämme käydä KOHL'Silla, mistä tarkoituksenani on ostaa Mikelle valkoisia t-paitoja töissä kauluspaidan alla pidettäväksi, sekä jotain kivaa itselleni. Yritän löytää jotain mukavia koruja ja huivin, mutta mikäli alennusmyyntejä on tarjolla, saattaa mukaan tarttua muutakin.

Tämän päivän kohokohta onkin sitten juuri nyt, kun edessä on kuppi mustaa teetä ja lautasella uunituoretta teeleipää voihippusen kera...!

Päikkäreistä, kotiinpaluusta ja ruuasta

Pelkään ajautuneeni jälleen päikkärikierteeseen. Liekö epämääräiset yöunet syynä, vaiko elämän yleinen tylsyys tällä hetkellä, mutta olen viime päivinä vedellyt huomaamatta 2-3h päikkäreitä tuosta vaan. Ärsyttävää. Ärsyttävintä myös se, että nukahdan päikkäreilleni todella myöhään ja herään kun ideaali nukkumaanmenoaika on enää noin neljän tunnin päässä. Arvatkaapa olenko silloin enää väsynyt? No enpä tietenkään. Päikkäreiden jälkeen olen tosin ihan koomamaisessa tilassa seuraavat kolme tuntia. Argh.

Eilinen ystävänpäivä meni suhteellisen vaatimattomissa merkeissä. Miken äärimmäisen ärsyttävä (päivän sana) yötyöputki jatkuu YHÄ ja loppuu todennäköisesti juuri siinä main kun lähden takaisin Suomeen. Tietenkin. Kiitos tuon yötyöputken, aikataulumme eivät kohtaa laisinkaan. Tänään onnistuimme sentään viimeinkin käymään parturissa ja sain otsatukkaani ammattilaisen kosketuksen seitsemällä dollarilla. Heitin kolme dollaria tippiäkin, sen pitäisi olla todella avokätistä... Eilinen tosiaan meni siinä missä muutkin päivät, tosin sain sydämenmuotoisen Russell Stover -suklaakonvehtirasian ja sen vekkulin kukkaa muistuttavan cupcaken, joka oli PALJON parempi kuin Starbucksista kalliilla hankkimani. Todellinen Valentinen päivän lahjani odottaa vielä tuloaan - ne korvakorut.

Mike oli toki myöhään töissä ja väsynyt kotiin päästessään, mutta teki silti meille molemmille vielä aamupalaksi "munavoileivät" tai miksi noita sitten kutsuisitkaan. Jäljittelevät vähän Mäkkärin EggMcMuffinia, en tiedä saako niitä edes Suomesta. Kotitekoinen on mielestäni kyllä parempi!

Meillä on vielä 50 dollarin edestä Olive Garden -lahjakortteja, jotka pitäisi päästä käyttämään ennen kun palaan Suomeen ja tarkoitus oli, että menisimme ystävänpäivän kieppeillä, mutta nyt tuntuu vähän siltä, että sopiva päivä tulee kohdalle vasta ensi viikolla, joka onkin viimeinen kokonainen viikkoni täällä! Hui, kun aika menee nopeasti. Vastahan tulin!

Toisaalta on mukava päästä takaisin kotiin. Ikävöin puudeliani ja pikku kämppääni, hepantuoksua tallilla (sinne ryntään ensitilassa, kuten aina) ja karjalanpiirakoita! Voi että, niitä olen tilannut kämpälleni odottamaan jo pinon - kera munavoin. Aina kun palaan Suomeen pitkältä matkalta on pakko saada karjalanpiirakoita ja munavoita - samoin matkalle lähtiessä. Se on varmaan se ainut ruoka mitä todella Suomesta kaipaan kun en siellä ole. Olen myös anonut vaasin ja kimpun tulppaaneita asuntoa piristämään. Jännittää vähän mitä kaikkea siellä on tapahtunut, kun äidillä on ollut avaimet sinne...

Ingrid Michaelsson - Parachute

Vielä jos joku lukuisista hakemistani työpaikoista tärppäisi, olisi kotiin entistä mahtavampaa palata. Jänskätän suuresti sitä, koska ja miten saamme Miken sinne.

Olen muuten viime aikoina blogannut hälyyttävän paljon syömisistäni... kissaakin varmaan kiinnostaa? No itseasiassa, kyllähän sitä kiinnostaa. Se onkin muuten ehkä paras osa kotiinpaluussa... EI KISSAA!

Kivan sekava tämä tämänpäivän postaus. Ehkä parempi, että päättelen sen nyt tähän. Jos Mike on suurin piirtein hengissä huomenissa töiden jälkeen, tarkoitus olisi lähteä käymään KOHL'silla ja mahdollisesti pankissa...

PS. Voi elämä nuo sirkat sirittää kovaaaaaaa....! (Liskojen ruuaksi hankittuja)

Valentine's

Hyvää ystävänpäivää!

Cupcake Pick 'n Savesta, lautasliina-askartelun suoritti kirjoittaja.

Projekti: Väriä elämään

Helmikuu on jo puolessa välissä, mutta ajattelin nyt kerrankin tehdä jotain uuden vuoden lupauksia - ihan näin julkisestikin, jotta ehkä jopa muistaisin ne ja pysyisin niissä. Eivät nämä mitään kovin vakavia juttuja ole, mutta onpahan kumminkin. Yleisesti ottaen lupaan muuttaa elämääni värikkäämmäksi ja aktiivisemmaksi. Se varmaan summaa aika hyvin tämän listan.

1. Käytän joka päivä sormukseni lisäksi ainakin yhtä muuta korua.

2. Alan harrastaa tuoreita kukkia ja yrittää päästä yli siitä, että joskus ne lakastuvat ja ne pitää heittää mäkeen. (Ehkä joudun odottamaan, kunnes Mike asuu kanssani ja heittää ne mäkeen puolestani?)

3. Ostan vaatteita, jotka eivät ole mustia tai tummanharmaita.

4. Alan pitää vain yhtä herkkupäivää viikossa, olkoon se mikä viikonpäivä tahansa. (Kunhan se on vain 1 päivä siis.)

5. Opettelen tekemään jotain uutta ruokaa.

6. Syön enemmän hedelmiä ja kasviksia.

7. Syön vähemmän pastaa, vaikka se helppoa ruokaa onkin.

8. Hankin uuden harrastuksen ja pysyn siinä (ainakin vuoden loppuun).

9. Hoidan ihoani paremmin.

10. Nysvään vähemmän tietokoneella ja tapaan sen sijaan enemmän ihmisiä, tai ainakin siirryn vaikka lukemisen pariin.

Lupasitteko tai lupaatteko yleensä jotain uuden vuoden kunniaksi?

Kuvat: Pikkutauluja Usan asunnosta

Korurakkaus

Ystäväni kautta tutustuin tänään Vatne Designs -koruihin ja rakastuinkin sitten saman tien. Verkkokaupan huolella tilattuani päätin, että seuraava missioni on suostutella Mike tilaamaan ikään kuin ystävänpäivälahjaksi mulle eräät korvakorut tuolta valikoimasta... Ihanat nappikorvikset, E115, sävy Ivory.

Toimituskulut olivat ilmaiset ja ystävänpäivän kunniaksi Pearls for Paper -blogista löytyy koodi, millä sivustolta saa tilata -25% alennuksella, suosittelen! Korut ovat ainakin omaan silmääni miellyttäviä ja sävyvalikoimaakin löytyy jonkin verran. Ihanaa vintage-tunnelmaa! Käykää ihmeessä tutustumassa.

Oma valintani oli nappikorvikset siitä syystä, että ainoat nappikorvikset joita omistan, ovat tylsiä, yhdestä helmestä tai muovi/lasipallerosta koostuvia korvakoruja. Nämä sopivat mielestäni kauniisti arkeen ja juhlaan. Luulenpa, että tulen tilaamaan täältä myös jatkossa, jos mahdollista. Vaikka joutuisinkin sitten kärsimään postituskuluista...

Tästä päästiinkin muuten asiasta potkukelkkaan, nimittäin yhteen hivenen myöhässä tehtyyn uuden vuoden lupaukseeni. Lupasin itse itselleni tässä ehkä viikko sitten, että opettelen tänä vuonna käyttämään koruja. Vaikka rakastankin koruja ja valmistan niitä itsekin, käytän niitä itseasiassa hävyttömän harvoin. Nyt tavoitteena on käyttää päivittäisen äidiltä perityn sormuksen lisäksi toistakin korua, olkoon se mikä hyvänsä. Lupasin moista ihan omaksi ilokseni, sillä kai se tuo hivenen lisää asuun, kun on korujakin yllä.

Käytättekö TE koruja jokapäivä ja jos, niin mitä?

Kuva: Vatne Designs Shop