Arkisia ihanuuksia

Tajusin tänään, että mun reissuhan alkaa olla tässä jo loppusuoralla. On tässä vielä kokolailla tasan 3 viikkoa, mutta ottaen huomioon miten nopeasti nämä 2 kuukautta ovat menneet... aika hurahtanee nopsakkaasti ohi. Yleensä tämän tunteen iskiessä mieleen alkaa hiipiä epätoivo ja kysymys "koska tapaamme jälleen?", mutta tällä kertaa olo on melkolailla rauhallinen. Seuraavaa tapaamista ei tosin olla vielä sovittu, mutta nyt voin vihdoinkin sanoa, että seuraavasta jälleennäkemisestä alkaa viimeinkin meidän yhteinen elämä. Vastahan sitä on tässä kuusi vuotta odotettukin!

Toivon todella hartaasti, että Suomessa byrokratia ei iske kynsiään meihin samalla mitalla, mitä täällä Usassa. Mike on päivä päivältä innostuneempi lähtemään ja suunnitelma on saanut paljon kannatusta täällä Usassa (tosin perheelle ei ole vielä kerrottu) ja myös Suomessa tunnutaan olevan iloisia tästä käänteestä. Vaikka olen jo vuosia halunnutkin muuttaa ulkomaille, nähdä maailmaa, niin kaikkein eniten haluan kuitenkin päästä vihdoin kotiutumaan Miken kanssa johonkin. Viihdyn Tampereella ja luulen, että se on hyvä paikka aloittaa ja suunnitella seuraavaa siirtoa.

Tänään puolestaan pääsimme liikkeelle vasta illan jo pimennyttyä ja vein töissä stressaantuneen Miken nautiskelemaan Noodles & Co:n herkuista, vaikka "matkarahat" alkaa olla loppusuoralla, jos niitä niiksi voi edes kutsua. Mike otti tällä kertaa periamerikkalaisen mac & cheese -yhdistelmän (ja sen herkullisen parmesaanikanan) ja mä valitsin listalta tällä kertaa Pasta Frescan (myöskin kanalla), joka oli todella hyvä kaikessa yksinkertaisuudessaan ja inspasi kokeilemaan vastaavaa kotona.

Pastassa oli oliiviöljy-viinietikka -yhdistelmä, tomaattia, punasipulia, basilikaa ja miedosti valkosipulia. Oli niin hyvää, etten tajunnut ottaa kuvaa ennen kuin kana oli jo melkein syöty ja pastastakin melkein puolet. Otimme toki kaveriksi myös flatbread -leivät ja kyytipojaksi nautin Arizona Green Tea -juomaa, jota määräsin Miken tuomaan töistä ensitilassa, nyt kun sitä saa vielä gallonakaupalla halvalla!

Wisconsin Mac & Cheese

Jos en ole vielä maininnut, niin mainitsen nyt... Mac & Cheese ei ole mun ykkösruokaa, vaikka se pienissä erissä onkin ihan jees, niin lautasellinen sitä ei kyllä uppoa. Kaipaan aina pastani kanssa jotain tomaattista!

Seuraavaksi suuntasimme Wal-Martiin, josta menin hakemaan vain kasvojenpuhdistusainetta ja lehteä. No ei sekään mennyt sitten ihan putkeen vaan tuli vähän tehtyä "impulssiostoksia". Löysin kyllä Neutrogenalta (luottosarjani Usassa ollessa) jotain uutta, mitä en ollut ennen nähnyt. Neutrogena Naturals -sarjaa, jossa painotetaan tuotteen luonnonmukaisuutta ja aitoja raaka-aineita. Tietenkin ihastuin ideaan heti. Sääli, etten löytänyt sarjasta mitään voidetta, vaikka uskoisin että sellainenkin varmasti on. Ihoni on viime päivinä tuntunut poikkeuksellisen kuivalta (ihme), joten ostin puhdistusmaitomaisen tuotteen. Yleensähän käytän vallan geelimäisiä, jopa kevyesti kuorivia tuotteita, jotka -aina- pestään pois. Kasvovesiä en tällä hetkellä käytä. Tämä Neutrogenan tuote sopii myös silmänympärysiholle. Ja mitä lukemiseen tulee, ostin miltei parin sentin paksuisen Ellen, jonka kannessa Katy Perry poseeraa mitä mahtavimmissa väreissä. Täällä lehti maksaa 5 dollaria, Suomessa muistaakseni n. 8,50 euroa. Mietinkin, voisinko tilata Usalaisia lehtiä Suomeen, vaikka tulisivatkin vähän viiveellä... Muun muassa rakastamani House Beautiful -lehden vuosikerta irtoaa 12 dollarilla (+ 7 dollaria ulkomaille)... Se ei ole hinta eikä mikään! Taidan ottaa asiasta selvää...

Ja kyllä, ostin Yorkin piparminttunamuja, koska ne on parhaita... Ja jos joku ihmettelee, miksi otan kuvia tietokoneeni ääressä... Noh, tässä nyt sattuu olemaan kylpyhuoneen lisäksi paras valaistus!

Heräteostoksia puolestaan oli 7 dollarin hintainen sininen (!!!) t-paita jossa on vähän jotain kukkahässäkkää sivulla printtinä ja... no okei, vähän glitteriäkin... Katy Perryn kuvaa katsottuani tuntui siltä, että jotain väriä pitäisi nyt olla ja sinistä kaapistani ei juuri löydy, vaikka väri sopiikin hyvin. No, nyt löytyy. Kiskaisin paidan myös heti saman tien päälle, enkä sitten kehdannut ottaa kuvaa, vaikka Mike kehaisikin puseron "korostavan vartaloa miellyttävällä tavalla". Koko konsepti oli sen verran absurdi, että järkytyin suunnattomasti ja söin välittömästi kolme piparminttunamua.

Oli miten oli, impulssoiduin ostamaan myös tarjouksesta viidellä dollarilla Almayn trio-luomivärin, jolla on tarkoitus loihtia näitä kuuluisia "smoky"-meikkejä. Valitsin paletin iiiiihanan vihreän sävyn vuoksi ja kokeilin sitä heti kotona. En oikeastaan koskaan käytä tummia silmämeikkejä, tai ainakaan lähde ulos niissä, mutta ajattelin repäistä ja kokeilla näytänkö ihan hutsulta. No en ihan, mutta kyllä se totuttelua vaatisi, jos vetäisisin meikin pakkauksen ohjeen mukaan. Silmäni ovat suuret ja silmäluomea on paljon, joten vaikutelma on melkoisen... intensiivinen. Taidan jatkossa tehdä niin, että käytän vaaleinta sävyä ihan silmän sisäkulmaan ja tummaa, ihanaa vihreää ulkokulman suuntaan... Rajauksiin tuo väri pääsee varmasti, sen verran mahtava se oli...

Toinen impulssiostos (yllä oikealla) oli itseasiassa varsin hyödyllinen ja muutenkin hyvä diili. Suomeenkin ilmeisesti jo pikku hiljaa hiipinyt Burt's Bees on houkuttanut kokeilemaan jo pidemmän aikaa kauniin simppeleillä pakkauksillaan ja wanhahtavalla tyylillään. Nyt sitten löytyi järkyttävän kuivien käsieni ja kynsinauhojen avuksi Burt's Bees käsien- ja kynsienhoitosetti murto-osalla siitä hinnasta, mitä tuotteiden yksittäinen hankkiminen olisi maksanut ja kaupantekijäisenä tuli myös puuvillahansikkaat, joita olen kovasti täällä kaipaillut käsiparkojeni avuksi. Pakkauksesta löytyi: Burt's Bees Almond Milk Beeswax Hand Creme, Lemon Butter Cuticle Cream, sekä pieni pakkaus Shea Butter Hand Repair Cream -tuotteesta, jossa tosin on seesaminsiemenöljyä, joten säästän sen kotimatkalle lentokoneeseen. Mike on nimittäin seesamille allerginen, joten saisi todennäköisesti ihottumaa jos käpäilisin häntä rasvattuani.

Lempitoppi ja lempparirajaukset. Huulet luonnontilassaan ja ilmeet 10.

Otsatukka on muuten allekirjoittaneen leikkaama tällä kertaa. Kyllästyin siihen, että se oli liian pitkä ja siihen, että pitäisi jaksaa lähteä parturiin asti. Olin siis itse itselleni parturi jokin aika sitten ja värjäsin hiukset, sekä leikkasin otsurin kuosiin - Miken partakoneella! Ei paha? Tukka on tummempi, mutta sentään vielä punertava. Itseasiassa se on punaisempi, mitä kuvat antavat ymmärtää. Ja kyllä, omistan otsan, vaikkei sitä koskaan nähdäkkään - eikä ole nähtykään ehkä 8 vuoteen? Muuten hiukset ovat tuossa vaiheessa sen näköiset mitä ne ovat puhtaana ja "suoraksi" föönättynä. Tuon suorempia niistä ei ilman rautaa saa.

Nyt aion keittää kupin teetä (ja syödä vielä yhden Peppermint Pattyn) ja kenties alkaa selailla tuota Elleä...