torstai 10. helmikuuta 2011

Gourmet-voileivistä ja puhelinmyynnistä

Tänään päätettiin vihdoin kokeilla kuinka erinomaisia Jimmy John'sin gourmet-voileivät ovatkaan. Mainostavat ovansa nopeita toimittamaan - ja olivatkin, tosin asumme kyllä aika lähellä. Itse voileivät puolestaan olivat herkullisia (sen verran herkullisia, etten ehtinyt kuvatakaan), hieman keskivertosubia elegantimpia. Otin tonnikalaa ja Mike jotain italialaishenkistä. Täytteiksi sai itujakin halutessaan ja vaikka mitä muuta vekkulia. Kaveriksi tilasimme jättisuolakurkun, mutta se oli kyllä sen verran suolainen, ettei meistä kumpikaan jaksanut syödä puolikastaan.

Noin muuten päivä kului aika pitkälti työpaikkailmoituksia (ja vuokra-asuntoilmoituksia) katsellessa. Alan olla vähän siinä tilanteessa, että harkitsen meneväni puhelinmyyjäksi, koska siinä on aika varma nakki tulla palkatuksi. Kokeilin työtä joskus, mutta vain muutaman päivän, kunnes käämit paloivat lopullisesti kun tajusin tehneeni ilmaista työtä, sillä peruspalkkaa ei sitten ollutkaan, vain provikat. Enkä ollut saanut yhtään varmaa kauppaa kolmessa päivässä. Paskahomma siis. Puhelinmyynti on kuitenkin yleensä niitä ainoita juttuja missä ei tarvita vuosien työkokemusta - tai maisterin papereita. Jos niin epätoivoiseksi alan, niin haluan sitten kyllä pohjapalkan kirjallisena...

Mieluiten ottaisin kuitenkin ja aloittaisin oman yrityksen, etenkin jos nuo kaksi ovat vaihtoehtoina. Mutta... olisiko siinä tuottoa tarpeeksi? Mitä asuntoon tulee... haaveissa olisi joko tilava kaksio tai pienempi kolmio keskustan tuntumassa... Mielelläni lähtisin Pyynikin/Pispalan suuntaan, jos kaupungista kauemmas kävisi matka. Pyynikillä olisikin nyt tarjolla suloinen kaksio... mutta melko pieni sellainen... Kolmio olisi sinänsä ideaalimpi, että saisimme lykättyä elikot ja elektroniikan omaan huoneeseensa... Ja lemmikit pitää olla sallitujen listalla tietenkin... Mielelläni vuokraisin yksityiseltä, kun niiden kanssa tuntuu olevan helpompi sopia yksityiskohdista ja muutenkin hoitaa asioita. Nykyinen vuokraisäntäni on kyllä ollut niin mainio, että vähän surku tulee... mutta pääsenpä toisaalta siitä järkyttävästä huoltomies- & pyykkitupa-rumbasta.

Noh, ei nyt mennä asioiden edelle. Huomisesta voi olla tulossa jopa ihan kivakin päivä, mutta nyt pitää mennä keittelemään kahvia Mikelle, joka poistuu tunnin sisällä töihin...

Ei kommentteja: