tiistai 1. helmikuuta 2011

Ajatusten virta

Matkaani on enää noin kuukausi jäljellä ja vasta nyt asunto alkaa olla siinä kunnossa että voi nostaa jalat ylös ja huokaista syvään. Kyllähän täällä nyt oli poikkeuksellisen siistiä kun tulin (mitä nyt pölyjä ei ollut ihan joka paikasta viitsitty vuoteen pyyhkiä), mutta kaikenlaista roinaa on kaapit ja hyllyt täynnä josta ollaan pikkuhiljaa hankkiuduttu eroon tai ainakin laitettu säilytykseen. Makuuhuoneen lattia on vapautunut vaatekasoista ja luulen, että loput pyykit menevät 2-3 koneelliseen, ottaen huomioon että joudun myös pesemään tummanruskean sänkypeittoni.

Vaihdoin makuuhuoneeseen tänään toisen sänkypeiton, tosin sänky ei paljon pedattuna ehdi olla, kun sitä on aina joku käyttämässä, kiitos meidän eriävien vuorokausirytmien. Kaikki matot on nyt pesty ja kämppä imuroitu ja pölyt pyyhitty ja puut kiillotettu. Kyllä kelpaa. Nautiskelen juuri kahvia ja pohdin seuraavaa siirtoa. Huomenna aion pestä loputkin pyykit ja yritän saada Miken lahjottua viemään lisää roipetta varastoon.

Latailen parhaillaan MS Officen kokeiluversiota koneelle, että pääsen tuunaamaan vanhaa CV:täni uuteen uskoon ja angstaan hiljaa siitä, miten mediatuotantoon erikoistunut medianomi ei kaikkien mukaan kelpaakaan esim. journalistityöhön, vaikka on alaa opiskellutkin. Vain maisteri kelpaa joillekin tahoille.

Idea omasta yrityksestä on kypsytellyt Mikenkin mielessä viimeaikoina ja hän on varovaisesti lämmennytkin idealle. Ihan tuosta vaan ei moiseen toimenpiteeseen ryhdytä, mutta olisihan siinä puolensakin... Pitää vaan saada jokin raudanluja idea kokoon ja järkevään muotoon - ja rahoitus. Olen ehkä 16-vuotiaasta asti miettinyt oman yrityksen perustamista, tosin idea on vaihtunut useampaankin otteeseen.

Tällä hetkellä mielessä pyörii monia muitakin asioita, yrityksen lisäksi. Miten järjestämme Miken muuton? Mistä saamme rahat? Miken veronpalautus on tulossa kohta, siitä irtoaa muutama satanen jos hyvin käy... Mitä me tulemme tekemään? Mihin menemme asumaan? Yksiöni kun ei ihan riitä meille kaikille... ja taloyhtiössä aloitetaan n. vuoden sisään mittava putkiremonttikin, joten jotain on jokatapauksessa löydettävä. Mitä kaikkia papereita joudumme täyttämään? Miten Mike pääsee alkuun Suomessa? Mikä olisi paras tapa oppia kieltä? Tralalaa... Onhan näitä.

Voisin viettää tänään iltaa sohvalla katsellen Taru Sormusten Herrasta -trilogiaa jälleen kerran... Se on vaan niin parasta.

5 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Joo, meillä on todennäköisesi edessä muutto Hollantiin, joten samat asiat pyörivät mielessä. Ja esim. onko järkeä raahata kaikki kamat mukana, vai esim. myydä sohva ja muut isommat huonekalut ja ostaa sitten uudet? Ja mitä töitä mä tekisin Hollannissa.. kääk :)

Jenni kirjoitti...

Hollantiin <3 Mäkin haluaisin :D Mutta en tiedä yhtään millainen paperirumba siinä olisi jenkkipuolison suhteen... Jotkut maat, kuten UK edellyttää kaikilta jenkeiltä viisumia, oli ne naimisissa EU-kansalaisen kanssa tai ei... :/

Katja kirjoitti...

En osaa sanoa paperirumbasta sen enempää.. kun olen teidän ongelmia lukenut, niin voin vaan olla kiitollinen, että me olemme molemmat EU-kansalaisia... Toivottavasti teidän tulevaisuus järjestyy, tsemppiä taistoon! :)

Bisquits kirjoitti...

Juu, Hollantiin muutossa ei onneksi ole kovin suuri paperirumba. :-) Nyt käyn vaan läpi toisenlaista paperirumbaa, kun olen menossa naimisiin hollantilaisen kanssa. On se kivaa puuhaa, haha!

Jenni, älä vielähuolehdi esimerkiksi kielen oppimisesta. Suomessa on paljon kursseja maahanmuuttajille, aika lailla jokaisessa kaupungissa on. Onneksi teillä on kuitenkin jo jonkinlainen katto pään päällä, vaikka pieni kämppä onkin. Jos asuisitte ensiksi siellä ja etsisitte sieltä käsin parempaa kämppää?

Jenni kirjoitti...

Se voi hyvin olla... siis että olemme ensin omassa pikku kopissani. Ongelmia on sen suhteen kuitenkin kaksi: 1. Liskot ja mihin ihmeeseen ne lykätään mun pikkukopissa :D 2. Miken massiivinen tietokone (ja mun pöytäkone joka muuttaa toki myös Suomeen) Tällä hetkellähän mulla ei mitään työpöytää olekaan, eikä semmoista oikein sinne mahdukaan ja olen nökkinyt kannettavalla keittiön pöydän ääressä suurimman osan ajasta... Toivoisin niin, että mun pikku kopissa olisi edes yksi ylimääräinen huone, minne voisi lykätä liskot ja tietokoneen...

Paljon riippuu siitä, otammeko täältä kalusteita ja jos, niin mitä. Pärjäisimme tod. näk. isolla kaksiolla, jossa olisi suuri olohuone tai vaikkapa parvi, mutta pienempi kolmiokin olisi kiva... Mike on tottunut liian hyvälle nyt kun on asunut yksin 85 neliön kolmiota... :P