Päikkäreistä, kotiinpaluusta ja ruuasta

Pelkään ajautuneeni jälleen päikkärikierteeseen. Liekö epämääräiset yöunet syynä, vaiko elämän yleinen tylsyys tällä hetkellä, mutta olen viime päivinä vedellyt huomaamatta 2-3h päikkäreitä tuosta vaan. Ärsyttävää. Ärsyttävintä myös se, että nukahdan päikkäreilleni todella myöhään ja herään kun ideaali nukkumaanmenoaika on enää noin neljän tunnin päässä. Arvatkaapa olenko silloin enää väsynyt? No enpä tietenkään. Päikkäreiden jälkeen olen tosin ihan koomamaisessa tilassa seuraavat kolme tuntia. Argh.

Eilinen ystävänpäivä meni suhteellisen vaatimattomissa merkeissä. Miken äärimmäisen ärsyttävä (päivän sana) yötyöputki jatkuu YHÄ ja loppuu todennäköisesti juuri siinä main kun lähden takaisin Suomeen. Tietenkin. Kiitos tuon yötyöputken, aikataulumme eivät kohtaa laisinkaan. Tänään onnistuimme sentään viimeinkin käymään parturissa ja sain otsatukkaani ammattilaisen kosketuksen seitsemällä dollarilla. Heitin kolme dollaria tippiäkin, sen pitäisi olla todella avokätistä... Eilinen tosiaan meni siinä missä muutkin päivät, tosin sain sydämenmuotoisen Russell Stover -suklaakonvehtirasian ja sen vekkulin kukkaa muistuttavan cupcaken, joka oli PALJON parempi kuin Starbucksista kalliilla hankkimani. Todellinen Valentinen päivän lahjani odottaa vielä tuloaan - ne korvakorut.

Mike oli toki myöhään töissä ja väsynyt kotiin päästessään, mutta teki silti meille molemmille vielä aamupalaksi "munavoileivät" tai miksi noita sitten kutsuisitkaan. Jäljittelevät vähän Mäkkärin EggMcMuffinia, en tiedä saako niitä edes Suomesta. Kotitekoinen on mielestäni kyllä parempi!

Meillä on vielä 50 dollarin edestä Olive Garden -lahjakortteja, jotka pitäisi päästä käyttämään ennen kun palaan Suomeen ja tarkoitus oli, että menisimme ystävänpäivän kieppeillä, mutta nyt tuntuu vähän siltä, että sopiva päivä tulee kohdalle vasta ensi viikolla, joka onkin viimeinen kokonainen viikkoni täällä! Hui, kun aika menee nopeasti. Vastahan tulin!

Toisaalta on mukava päästä takaisin kotiin. Ikävöin puudeliani ja pikku kämppääni, hepantuoksua tallilla (sinne ryntään ensitilassa, kuten aina) ja karjalanpiirakoita! Voi että, niitä olen tilannut kämpälleni odottamaan jo pinon - kera munavoin. Aina kun palaan Suomeen pitkältä matkalta on pakko saada karjalanpiirakoita ja munavoita - samoin matkalle lähtiessä. Se on varmaan se ainut ruoka mitä todella Suomesta kaipaan kun en siellä ole. Olen myös anonut vaasin ja kimpun tulppaaneita asuntoa piristämään. Jännittää vähän mitä kaikkea siellä on tapahtunut, kun äidillä on ollut avaimet sinne...

Ingrid Michaelsson - Parachute

Vielä jos joku lukuisista hakemistani työpaikoista tärppäisi, olisi kotiin entistä mahtavampaa palata. Jänskätän suuresti sitä, koska ja miten saamme Miken sinne.

Olen muuten viime aikoina blogannut hälyyttävän paljon syömisistäni... kissaakin varmaan kiinnostaa? No itseasiassa, kyllähän sitä kiinnostaa. Se onkin muuten ehkä paras osa kotiinpaluussa... EI KISSAA!

Kivan sekava tämä tämänpäivän postaus. Ehkä parempi, että päättelen sen nyt tähän. Jos Mike on suurin piirtein hengissä huomenissa töiden jälkeen, tarkoitus olisi lähteä käymään KOHL'silla ja mahdollisesti pankissa...

PS. Voi elämä nuo sirkat sirittää kovaaaaaaa....! (Liskojen ruuaksi hankittuja)