maanantai 7. helmikuuta 2011

Mustikkakakku

Niin siinä sitten pääsi käymään, että saan harjoitella piirakkani jenkkiversiota vielä viikon verran. Miken äiti soitti eilen vain hieman ennen kuin heidän oli määrä tulla ja ilmoitti, että Hannah (Miken pikkusisko) oli sen verran kovassa flunssassa, etteivät viitsi tulla kun räkää kuulemma oli joka paikassa. Ehkä siis parempi näin.

Nyt haasteena onkin sitten pitää tämä kämppä tip top kunnossa viikon verran, ovat nimittäin tulossa ensi viikonloppuna lasagnen kanssa kylään. Siihen mennessä teen vielä uuden piirakan, josta ei toivottavasti tule aivan näin valtavaa. Tämä hirviö oli nimittäin yli 10 cm korkea ja muistutti koostumukseltaan hyvin paljon täytekakkua. Luulen, että teen taikinasta vain puolikkaan ja laitan vieläkin enemmän mustikoita. Maku oli erinomainen, mutta lopputulos oli kuitenkin vähän kuivahko, sillä mustikat eivät jaksaneet upota kovinkaan syvälle. Mike on tätä syönyt tosin yksinään jo puolet, että ilmeisesti lopputulos ei kuitenkaan suuri pettymys ollut...
 
Eilinen menikin sitten tosiaan vähän uusiksi, kun vieraat jättivät tulematta. Miken teki kuitenkin mieli kanaa, joten reippaana poikana hän kipaisi KFC:lle hakemaan ateriat kotiin. Iäkkäämpi myyjätär ihastui kuitenkin Mikeen niin kovasti, että antoi tälle vielä kaupantekijäisiksi vähän ekstra ruokaa mukaan. Mahoinemme sitten köllimme sohvalla katsomassa Taru Sormusten Herrasta (katsomme extended editionia, jotka on leikattu kätevästi n. 1,5h eriin), minkä pariin lopulta nukahdinkin. Kun heräsin, Mike oli mennyt nukkumaan ja kello oli puoli kahdeksan illalla ja yritin urheasti herätä, mutta ei siitä mitään tullut. Menin sitten sänkyyn, ajatuksena nukkua kaikki väsymykset pois. Nukuinkin. Sekavissa tunnelmissa. Vuorotellen oli kylmä ja kuuma, pyörin ja hyörin ja näin mitä ihmeellisempiä unia. Heräilin pitkin yötä, kunnes aamu kuudelta kömmin pystyyn, nökötin koneella hetken ja tulin siihen tulokseen, etten vieläkään ole ihan valmis. Painuin takaisin sänkyyn ja heräsin astetta virkeämpänä vähän ennen yhtätoista...

Suihku onneksi karisti viimeisetkin unenrippeet silmistä ja pystyin juomaan teetä suhteellisen selväpäisenä. Sain astianpesukoneen tyhjennettyä ja täytettyä ja keittiötä vähän siistittyä (Mike oli tehnyt aamupalaa, mikä ei koskaan ole erityisen siisti toimenpide). Varsinainen nöräys/nysväyssunnuntai tästä tulikin, mutta noh, ainakin ollaan nukuttu. Mike oli nimittäin vapaalla viime yön. Nyt onkin sitten taas edessä iloinen yötyöputki... Mutta Suomeen muuton kanssa ollaan jonkin verran edistytty, mikä lämmittää mieltä. Näyttää nyt vaan vähän siltä, että Mike joutuu hakeutumaan Hämeenlinnaan kouluun, jos arkkitehdiksi halajaa. Hämeenlinna on nimittäin ainut paikka missä opetetaan talon rakennusta (vai mitä onkaan) englanniksi. Varsinainen arkkitehtikoulutus puolestaan löytyy sitten englanniksi Tampereelta, kaksivuotisena koulutuksena. Suuri kysymys onkin nyt sitten se, että jos arkkitehtuuri on se, mitä mies halajaa opiskella (en pistä vastaan), niin kulkeeko hän sinne joka päivä Tampereelta (ugh) vai olemmeko siirtymässä toistaiseksi Hämeenlinnaan... ja mitä se sitten omalla kohdallani merkitsee?

1 kommentti:

Katja kirjoitti...

Eihän tuo nyt ole matka eikä mikään oikeastaan, Tampereelta Hämeenlinnaan siis. Julkiset kulkee, bussilla tunti ja junalla 40 min :)