Meidän oli pakko lähteä käymään Miken työpaikalla ja käytiin samalla reissulla McDonald'sissa, jossa ei kuulemma ollut käynyt ketään 1,5 tuntiin. Miken työpaikallakin oli vain kourallinen asiakkaita. Matka oli lähes ekstreme-urheilua, sillä näkyvyys oli paikoitellen alle 10 metriä, lunta ja jäätä tuli vaakatasossa koko ajan ja tuuli parhaimmillaan 40mph, eli n. 18 metriä sekunnissa. Kitkarenkailla vedettiin 30cm hangessa moottoritiellä n. 60km/h kun nopeammin ei edes nähnyt ajaa eikä kaistoista ollut tietokaan. Liikennettäkään ei kyllä juuri ollut.
Moottoritie oli menomatkalla vielä jonkinlaisessa kunnossa...
Kamerasta loppui pentele patterit ennen kuin päästiin edes Miken kaupalle asti, jonne ei meinattu nähdä kääntyä kun näkyvyys oli noin pari metriä. Melkein jysäytettiin kylttiin siinä... Takaisin tullessa vasta hauskaa olikin kun lumi alkoi vetistyä lämpimällä tuulilasilla ja jäätyä tuulilasinpyyhkimiin. Jouduttiin pysäyttämään moottoritielle ja minä siellä sitten (paremmin pukeutuneena) revin jäätä ja sohjoa pyyhkimistä. Hauskaa oli. Siis ihan oikeasti. Elämysmatkailua! (Mulla on ehkä ollut vähän tylsää viime päivinä?)
Mike ei uskonut kun käskin pukeutua lämpimästi (olin käynyt jo ulkona vähän kävelemässä, kuvaamassa ja roskia viemässä ennen kun Mike edes virkosi) ja lähti nahkatakissa ja sormikkaissa... Auts. Musta ei näkynyt kuin huuruiset silmälasit ja viimeinkin uusi takkini pääsi tositoimiin, samoin kuin ihana jättikaulahuivini ja kummitädin värkkäämä myssy... Vuorilliset lapaset osoittautuivat myös ihan parhaiksi siinä tuulilasinpyyhkimiä rapsutellessa...
Sellaista täältä tänään! Oho, menikin jo postaus keskiviikon puolelle... Noh, hyvää helmikuuta (myrskykuuta) kuitenkin kaikille! Tämä myrsky pitäisi olla ohi huomiseen iltaan mennessä, mutta uusi on tulossa sunnuntaina, joten sitä odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti