keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Onnistumisia. ihastumisia ja hippunen haikeutta

Tajusin juuri, että edellinen postaus oli tullut sunnuntain puolelle, vaikka lauantain tapahtumista siinä kirjoitinkin. Noh, ehkä te sen hoksasittekin. Sunnuntaina tosiaan Miken vanhemmat, tai siis äiti ja isäpuoli, sekä siskopuoli saapuivat kyläilemään iltapäivästä. Heräsin hyvissä ajoin siivoaamaan (yllätys) ja sain lahjottua Mikenkin imurin ääreen. Siivottuani ja suihkussa käytyäni pyöräytin piirakan puolikkaalla ohjeella ja puolta lyhyemmällä ajalla ja siitä tuli suurinpiirtein täydellinen ja piirakannäköinen:

Mustikkamurupiirakka

Vieraamme toivat tullessaan kotitekoista lasagnea, sekä leipää (joka oli kyllä pakasteesta ihan itse paistettu), mutta olivat jo syöneet, joten eivät halunneet mitään. Lasagnea on niin paljon, etten tiedä mitä sen kanssa tekisi. Se pitäisi pian syödäkin. Söimme sitä masut täyteen jo sunnuntaina ja Mike söi sitä eilenkin ja otti töihinkin. Itse pidän tomaattisemmasta lasagnesta (isin tekemästä), mutta ainahan lasagne hyvää on. Piirakkaa vieraat veivät mukanaan, kun eivät täällä syöneet. Toivottavasti maistui, en ole vielä kuullut palautetta. Mike ainakin veteli puolikkaan yksinään heti samana päivänä...

Eilen, maanantaina lähdimme käymään pankissa viemässä Miken tilille 200 dollaria (!), jotka Miken äiti lahjoitti "shoppailurahaksi", jonka tosin me päätimme suurimmalta osin laittaa muuttorahastoon. Samaan rahastoon meni myös sairaalalta tullut 250 dollarin shekki - tosin Mike on yhä sairaalalle velkaa useampia satasia siitä hyvästä kun puoliväkisin veivät hänet sinne ambulanssilla kun Mike oli saanut allergisen reaktion seesamille (reilu vuosi sitten). Ilmeisesti ambulanssikuljetus maksaa järkyttävän paljon, asiakkaalle itselleen, eikä Miken tuolloin annettu ajaa omalla autolla. Tosiasiassa koko reissu oli turha, simppeli pistos olisi hoitanut asian paikan päällä, mutta koskapa täällä kukaan jättäisi käyttämättä tilaisuuden laskuttaa ihmisiä tuhansia dollareita ihan turhasta? 

Kävin siis tuolla pankkireissulla samalla ruokakaupan puolella sen verran, että nappasin uusimman House Beautiful -lehden mukaani ja Olayn puhdistuspyyhkeitä, sillä kasvojenpuhdistusaineeni alkaa olla lopussa, enkä halua ostaa uutta pulloa Suomeen rehattavaksi enää vain n. viikon takia (apua!). En tainnutkaan mainita, että olin tosiaan sitten allerginen sille Neutrogenan putsarille... Heti ensimmäisen käytön jälkeen iho punoitti paikoitellen ja tuntui kiristävältä. Jatkuvassa käytössä tilanne paheni, joten muutaman päivän jälkeen päätin unohtaa koko tökötin. Nyt koitan keksiä mitä sille tekisin...

Mike yllätti ajamalla Marshall Homegoodsin eteen ja julistamalla, että oli tehnyt tutkimusta ja selvittänyt, että tämä pulju vastaa hyvin paljon TJMaxxia. Oltiin molemmat luultu, että se on lähinnä kallista kodintavaraa, muttei sitten ollutkaan. Halpaa siellä oli, kuten TJMaxxilla ja kodintavaroiden lisäksi myös vaatteita, kenkiä ja laukkuja. Suuntasin tietenkin ensimmäisenä sinne laukkujen sekaan, siinä toivossa että löytäisin Sellaisen Laukun, joka on mielessäni kummitellut jo Suomesta saakka. Pian löysinkin. Mutta se oli musta. En ollut ihan varma asiasta. Sitten löysin toisenkin. Sama malli, mutta kitin värinen. Se oli kiva. Kävelin vielä vähän eteenpäin ja löysin kolmannen, pehmeän, vaalean toffeen värisen ihanuuden, jossa oli kantokahvat - ja se kaipaamani olkahihna. The Sak. (Haluaisin muuten tuon ihanan violetinkin...) Alkuperäinen hinta olisi ollut 149 dollaria, mutta sain laukun 59 dollarilla - tai itseasiassa ilmaiseksi sillä Mike päätti ostaa sen mulle lahjaksi! Aah. Sekosin. Ehkä. Hieman.

Tänään ilahduinkin sitten kun posti toi tilaamani korvakorut! Pitihän ne sitten saada heti korviinkin, edes hetkeksi... Päiväunille en uskaltanut niiden kanssa mennä, etteivät rikkoonnu, vaikka tukevilta vaikuttivatkin. Kärsin ikävä kyllä nyt näin päiväunien ja suihkun jälkeen melko rasittavasta päänsärystä, joten taidan keittää kupin teetä ja hakeutua sohvalle. Nälkäiset liskot on ruokittu, joten voisi sitä itsensäkin ruokkia, kellokin on jo kohta viisi. Ja ensi viikolla palaan Suomeen! Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että tässä tämä nyt taas oli. Kolme kuukautta täällä menee paljon nopeammin kuin kolme kuukautta Suomessa, vaikka päivät ovatkin hyvin pitkälti samanlaisia... Tunnelmat ovat vähän sekavat, sillä toisaalta kaipaan jo pikku kämppääni, hauvaani ja ihmisiäkin, mutta toisaalta joudun taas jättämään Miken tänne, ainakin toistaiseksi. Mitään varmaa muutoajankohtaa ei ole tiedossa ja vielä on paljon selviteltävää ja järjesteltävää. Nyyh...

2 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Heippa Jenni! Sinulle on annettu tunnustus osoitteessa http://bunnymode.blogspot.com/2011/02/gorgeous-blogger.html

:)

Jenni kirjoitti...

Kiitooos!!!